Ratchet ja Clankin tuorein seikkailu on PlayStation 3:n aatelia. Yksinkertaisesit hauska ja sujuva pelimekaniikka sekä reipas huumori takaavat, että pelin parissa viihtyy helposti useita tunteja putkeen. Koukuttavuutta lisäävät kehitettävät aseet, uudet tuhon työkalut ja jatkuvasti vaihtuvat ympäristöt. Pelillisesti vaivaamaan jäävät oikeastaan vain turhat Clank-osuudet.

Yksinpeli puolella alku lupasi hyvää, sillä peli tarjosi hyvin mielenkiintoisen alkuasetelman vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen sijoittuvalla menneisyydellään. Ikävä kyllä pelin edetessä juoni ei ollut aivan odotusten arvoinen ja peli paljastui hyvinkin perinteiseksi tältä osalta. Aseet ovat kyllä taattua ratchet and clank tiimin laatua, ja räiskintä paikoitellen oli todella rautaa.

Armored core4 ei ole suoraviivainen mecha räiskintä kuten moni voisi olettaa. Armored Core on japanilainen mecha simulaattori pelisarja joka on useiden osiensa myötä saapunut nyt myös teräväpiirtokonsoleille. Muutoksia aiempiin osiin löytyy erityisesti grafiikassa ja vauhdissa, ajokit liikkuvat nopeammin, ja räiskintä näyttää entistä paljon paremmalta. Vanhat ongelmat painavat silti, tehtävät ovat usein hyvin lyhyitä ja niitä ei ole kovinkaan montaa.
Vaikeustaso näissä heittelee vahvasti, sillä mechan varustus on hyvin tärkeässä osassa.

Burnout sarja ottaa uulta tuulta alleen tarjotessa pelaajille vapaanpaa lähestymis tapaa kilpailuihin. Tämä ikävästi kyllä vie mukanaan nopeat kisan uudelleen aloitukset sekä muutaman hauskan pelityypin aiemmista peleistä. Peli on saanut myös pari merkittävää päivitystä ja lisää on tulossa. Plussaa tulee mm siitä että nyt saa käyttää Ps3:n kovalevyllä löytyviä kappaleita, ja nettiin on saatu muutama uutta autoa sekä pelimoodia.
Burnout käy hyvin yksinpelinä sekä moninpelinä.

The Club ottaa erikoisen lähestymis tavan räiskintään ja tekee siitä hieman urheilun kaltaista toimintaa. Periaatteessa The Club on hyvin suoraviivaista räiskintää mutta se keskittyy pisteiden keräämiseen ja aikojen paranteluun. Tämä antaa pelille jonkin verran uudelleen peluuarvoa sillä vain harvalta onnistuu parhaan tuloksen rikkominen ensimmäisellä pelikerralla.

Motorstorm oli parasta mitä PS3 tarjoili julkaisussaan. Ajopelinä yksinkertaisen toimiva tapaus loistaa moninpelipuolella. Valitettavasti verkkopuolen tekninen toteutus oli melkoisen kehnoa, mutta toisaalta mainiot laajennuspaketit antoivat pelin kaipaamaa ensiapua sisällön ohuuteen.

Ajettavuudeltaan eri luokat on pelissä saatu mukavasti tasapainoon, radat on mielenkiintoisia ja grafiikkakin rokkaa. Kaiken kaikkiaan Motorstorm on ajopeli, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan jaksaa kiinnostaa niin kauan kun siinä pelattavaa riittää, mikä on itselleni jo melko paljon nykyään.

Resistance oli itselleni pettymys. Teknisesti toimiva, paperilla kiinnostava julkaisu, joka kuitenkin väsähti pian alun jälkeen. Yksinpelissä ei ole fiilistä, ja kun ei ole fiilistä, ei pelissä eteneminenkään tunnu enää merkitykselliseltä. Edes perinteisesti mainiot Insomniacin suunnittelemat aseet eivät jaksaneet kiinnostaa, vaan osoittautuivat melko persoonattomiksi perustussareiksi, joissa ei vain ollut munaa.

Eye of Judgment on oikeasti uudenlainen ja innovatiivinen peli. Sen kameraohjaus yhdistettynä korttipelin fyysiseen keräilypuoleen vetoavat vain ilmeisen harvaan pelaajajoukkoon, mutta se joukko tuntuu rakastuneen peliin oikein kunnolla. Itseenikin tuotos iski, varsinkin keräilyaspektin kautta, mutta myös alta paljastui mainio peli. Korttipelinä EoJ on yksinkertaisempi kuin moni kilpailija, mutta konsolipelinä ja etenkin verkkopelinä se on aivan omanlaatuisensa.

Haze kuuluu ehdottomasti tämän vuoden suurimpiin pettymyksiin, se lunastaa lupauksensa vain harvassa kohtaa ja jää hyvin tehokkaasti "Halo tappaja" maineensa alle.
Pelin suurimmat ongelmat löytyvät lyhyessä kestossa, huonossa tekoälyssä, huonossa grafiikassa sekä juonen toteutuksessa.