Lopputekstit valuvat parhaillaan ruudulla. Takana on vauhdikas vuoristorata parhaimpaan Hollywoodin toimintarymistelyn tapaan. Ei siis mitään elämää suurempaa sisältöä, mutta varsin toimivaa kuitenkin. Jokaisen on haluttu kokevan onnistumisen tunteita jopa kaikkein kovimmalla vaikeustasolla, niin paljon talutetaan kädestä. Muutama epätoivon hetki mukana, kun ei ihan pysynyt kärryillä pelimekaniikan perässä.

Lopputekstit tekijöidensä kuvilla lipuu parhaillaan ruudulla. Upea toiminnallinen seikkailu takana kevyillä pulmatehtävillä. Kolmannesta persoonasta ja kamera on aina siellä missä pitääkin. Samaan tapaan kuin AC: Black Flagissä, myös tässä keräilyä riiittää. Itse en siihen toimeen niinkään langennut, pääasia oli viedä tarinaa eteenpäin. Ohjaus kiipeilessä ja nopeissa käänteissä on erinomaisesti toteutettu. Pelaajaa ei kiusata teknisillä kömmellyksillä. Kaikki toimii nätisti ja pelaaja voi keskittyä olennaiseen.

Lopputekstit valuvat parhaillaan ruudulla. Viikolla tarinaa vietiin eteenpäin vähän kerrassaan ja nyt sunnuntaina kuuden tunnin session myötä saavuttiin päätepisteeseen saakka.

Pelistä ollut vahvoja ennakkoluuloja. Siihen on monta syytä, mutta ennenkaikkea se ettei hahmot ja maailma ole sytyttänyt oikeastaan missään vaiheessa. Tässä onnistuttiin kuitenkin paremmin kuin osasi odottaa. Tunneside päähahmoihin luodaan heti alkutaipaleella ja se saa vain lisää syvyyttä loppua kohden. Viha, rakkaus?, petos ja luottamus. Näistä aineksista on Shadow Fall.

**Wii U version arvio**