LEGO-pelejä on vuosien saatossa ilmestynyt yhdestä jos toisesta aiheesta, eikä loppua näy vaikka kuinka rukoilisi. Oman osansa ovat saaneet niin Indiana Jones kuin Harry Potter, ja horisontissa siintää vielä ainakin palikka-aiheinen Hobitti. Koska kehittäjä Traveller's Tales on ehtinyt hyödyntää jo DC Comicsin lisenssiä, oli vain ajan kysymys milloin Marvelin sankarikirjo saa oman käsittelynsä. Huikeat yli 150 sarjakuvahahmoa yhteen niputtava LEGO Marvel Super Heroes vaikuttaa kunnianhimoiselta tuotokselta, mutta moni kakku päältä kaunis.
Tohtori Tuhon kosmiset palikat
Hopeasurffaajalla on tiukat paikat, kun perässä viilettää S.H.I.E.L.D.-organisaatio Rautamiehellä vahvistettuna. Vaikka tekemistä riittäisi jo siinäkin, saapuu Ihmenelosten arkkivihollinen Victor von Doom sotkemaan kuvioita entisestään. Kahakan seurauksena Galactuksen palvelijan lainelauta hajoaa useiksi kosmisiksi palikoiksi, jotka putoavat sikin sokin Maan kamaralle. Tämän johdosta Tohtori Doom muodostaa liiton kaikkien mahdollisten superroistojen kanssa, sillä hän tarvitsee valtavaa energiaa sisältävät palaset suunnittelemaansa äärimmäistä asetta varten. Mukana hääräävällä Loki-jumalalla puolestaan on oma lehmä ojassa, minkä vuoksi sankarit ja roistot joutuvat solmimaan aselevon estääkseen maailmanlopun.
LEGO Marvel Super Heroes on melkoinen paketti, jossa riittää tekemistä niin yksin- kuin kaksinpelinä. Jo pelkkä hahmokaarti saa monet muut toimintaseikkailut tutisemaan punteistaan, sillä peli sisältää jotakuinkin kaikki Marvelin nimekkäimmät sankarit ja roistot pelattavina hahmoina. Kaarti on ensin toki avattava, mutta innokkaat ja kärsivälliset pelaajat pääsevät toteuttamaan itseään niin Ryhmä-X:n jäseninä kuin Electrona tai jopa Deadpoolina. Olisi sulaa hulluutta luetella jokainen värikäs persoona, mutta mukana on myös eksoottisempia tuttavuuksia, kuten useille nykynuorille tuntematon Howard the Duck.
Yksi tuotoksen suurimpia ongelmia liittyy hahmojen supervoimien ja pelin logiikan välisiin ristiriitoihin. Miksi etenemisen katkaisevan oven avaamiseen tarvitaan juuri Hämähäkkimiestä, kun Hulk potkaisisi moisen hidasteen kuuhun edes hengästymättä? Moisilla kikkailuilla toki varmistetaan uudelleenpeluuarvoa, sillä osa kenttien saloista avautuu vasta myöhemmin käytössä olevilla hahmoilla. Silti piirre särähtää Marvelinsa lukeneiden silmään kuin pienirintainen nainen Russ Meyerin elokuvissa.
Vapaan maailman sankarit
Pelimaailma on jaettu kahteen osaan: omiin erillisiin kenttiin sekä mukavan massiiviseen kaupunkimiljööseen. Yksittäisien tasojen tapahtumapaikat ovat sarjakuvista tuttuja ympäristöjä, kuten Ihmenelosten päämaja Baxter Building ja Rautamiehen omistama Stark Tower. Niissä eteneminen koostuu pääasiassa vihollisten pilkkomisesta ja suht kevyestä ongelmanratkonnasta. Lopuksi kohdataan joku nimekkäämpi pahis, jonka päihittäminen vaatii oman vaihtelevan strategiansa. Urbaanina näyttämönä toimiva New York mahdollistaa huomattavasti vapaamman riehumisen, ja Iso Omena onkin väärällään jos jonkinlaista aktiviteettia sekä salaisuutta. Vapaa-ajalla voi tahkota erilaisia pieniä sivutehtäviä tai järjestää kaikenlaista omaa kivaa, jossa lähinnä mielikuvitus on esteenä.
Kentissä käytettäviä hahmoja on yleensä kahdesta kolmeen kerralla ja niiden välillä vaihdellaan vastaantulevan ongelman laadusta riippuen. Jokaisella sankarilla on omat supervoimansa, joita hyödynnetään tiuhaan tahtiin. Yksin seikkailtaessa henkilöiden välillä hyppiminen tuntuu hetkittäin turhauttavalta, mikäli tarvittava tyyppi on unohtunut hengaamaan jonnekin taaemmas. Moinen on onneksi harvinaista, ja kaksinpelissä homma toimii entistä sujuvammin. Yllättävän monipuolinen taistelumekanismi yksilöllisine lopetusliikkeineen pitää turpakäräjien mielenkiintoa mukavasti yllä. Näistä piirteistä huolimatta ajoittaiset deja vu -tunteet ovat voimakkaita, mutta näin laajassa paketissa lienee vaikea välttyä toistolta.
Tekniseltä kantilta katsottuna LEGO Marvel Super Heroes selviää suht puhtain paperein. Vaikka PS4:n tehoista tuskin vielä kovin paljoa irti revitään, on grafiikka terävää ja paikoin varsin näyttävää kaikkine yksityiskohtineen. Palikoista koostetun New Yorkin piirtoetäisyys on vakuuttava jopa jaetulla ruudulla, eikä nykimistä esiinny. Suurena plussana kyllästymiseen asti nähdyn motion blur -efektin saa pois päältä halutessaan. Musiikki on sympaattista mutta harmitonta, ja audiopuolen pelastaakin mainio ääninäyttely. Jopa huonot vitsit hymyilyttävät, kun lausujan silmäkulmassa on tarpeeksi pilkettä.
Palikkaähky
En pidä LEGO-peleistä, eivätkä Marvelin hahmot saa asennettani muuttumaan. Olisi kuitenkin huutava vääryys tuomita seikkailu omien mieltymysten perusteella, sillä Traveller's Tales on tehnyt sangen laadukasta työtä. Määrääkään ei voi väheksyä, sillä pelattavaa riittää varmasti parin keskivertotekeleen verran. Jos aiemmat palikkarymistelyt ovat iskeneet, myös tämä toimii suurella varmuudella, ellei ähky ole jo alkanut iskeä aiemmin. Vaikka viihdyin kulmikkaiden sankareiden parissa odotuksiani paremmin, heräsi minussa yksi suuri kysymys: Miksi tällaista Marvel-peliä ei voida tuottaa ilman LEGO-lisenssiä?
