Battlefield 3: Armored Kill (DLC)

Battlefield 3:n edellinen laajennus Close Quarters keskittyi lähitaisteluun. Luonnollisena jatkumona 11.10. ilmestynyt Armored Kill vie skaalan toiseen ääripäähän. Lisäosan neljä uutta kenttää on suunniteltu puhtaasti moottoroitua sotaa silmällä pitäen, mikä näkyy paitsi kasvaneessa ajoneuvovalikoimassa myös yhdessä pelisarjan suurimmista kentistä.

KonsoliFIN-toimituksen ikuinen alikersantti ja ylpeä virtuaalisen eliittijoukon edustaja J. Pikkarainen syöksyi padi kourassa rintamalle keräämään kokemuksia DICEn viimeisimmästä laajennuksesta.

Armored Kill

Armored Kill on omiaan isoilla pelaajamäärillä. Valitettavasti tämä ehto ei toteudu konsoleilla, mikä tekeekin laajennuksesta ikävän ristiriitaisen kokemuksen. Toisaalta kaikki uusi sälä tuo kaivattua uutta verta moninpeliin, mutta samalla konsolin 24 pelaajan rajoitus saa valtavat kartat tuntumaan aivan liian autioilta. Ongelmaa ei ole niinkään Rush-pelimuodossa, mutta Conquestissa lähimpien lippujen välinen etäisyys on useimmiten jopa puoli kilometriä. Viholliskontaktit jäävät aiempaa harvinaisemmiksi, ja ilman ajoneuvoja jalkapatikointi on pitkästyttävän tuskallista.

Neljän kentän ohella lisäsisältöä täydentävät uudet ajoneuvot, AC-130-sotilaslentokone, toimeksiannot ja Tank Superiority -pelimuoto. Pyörillä tai teloilla kulkevista namuista molemmat osapuolet saavat oman tankintuhoajan, raketinheittimen sekä mönkijän. Ensiksi mainittu on yhdistelmä joukkueenkuljetusvaunua ja kevyttä tankkia, jonka nopea liikkuvuus yhdistettynä tuhovoimaan tuo taistelukentälle varteenotettavan uuden vastuksen. Liikkuvat raketinheittimet pysyttelevät eturintaman sijaan takarivissä, jossa ne pystyvät tuottamaan massiivista aluetuhoa lähes 700 metrin päähän. Heiveröinen kestävyys, tähtäyksen epätarkkuus ja rakettien hitaahkot lentoradat tasapainottavat muutoin tuhovoimaista yksikköä. Mönkijä sijoittuu hyödyllisyydessään trukin ja jeepin välimaastoon.

  

Tulivoimainen AC-130 on mielenkiintoinen lisä pelin lentokonekatraaseen, joskaan se ei ole täysin rehdisti tasapainotettu. Vain tietyissä kentissä tarjottu taistelukone on Rush-muodossa aina hyökkääjien tukena ja Conquestissa vain ennalta määrätyn lipun hallitsijoilla. Useimmiten taistelut tuntuvat keskittyvän nimenomaan näille lipuille. Kone lentää tietokoneen ohjastamana kenttää ympäri, ja siinä on kaksi paikkaa ampujille. Muille se tarjoaa putoamiseensa saakka mahdollisuuden laskuvarjohyppyyn.

AC-130:n suurin ongelma on aivan liian nopea ilmaantumistahti edellisen pudottua, mikä antaa ylivoimaisen edun hyökkääjille etenkin Rushissa, jossa taistelut keskittyvät muutoinkin pienelle alueelle. Tämä korostuu satunnaisporukan kanssa, sillä kanssakavereiden ymmärrys ampua iso piru taivaalta tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Conquestissa ongelma on huomattavasti pienempi.

Pelimuoto lisääntyy Tank Superiorityllä, joka on ajoneuvovetoinen variaatio kukkulan kuninkaasta. Kentällä on tasan yksi lippu – useimmiten mahdollisimman aukealla paikalla – jota hallitseva osapuoli ei menetä tikettejä. Taistelut keskittyvät nimenmukaisesti tankkien välisiin yhteydenottoihin, mutta etenkin tiedustelijat ja pioneerit nousevat äärimmäisen tärkeään asemaan merkkaamalla ja tuhoamalla vihollisajoneuvoja.

Taistelutantereet

Alborz Mountain on ehdoitta nelikon paras kartta. Pohjois-Iranissa sijaitsevan vuoren kupeeseen sijoittuva kenttä on erinomainen yhdistelmä korkeuseroja, vaihtelevaa maastoa ja näin pohjoisille uroille iki-ihanan puhtoista lunta. Alue jakaantuu karkeasti kahteen puoliskoon: tiheän mäntymetsän ympäröimään puolijäätyneeseen järveen, josta noustaan jyrkästi kohti terävien kallioiden jakamaa vuorta. Vähäisistä rakennuksista huolimatta alangon runsas kasvusto sekä huipun vaikeakulkuiset jyrkänteet antavat jalkaväelle oivan suoja- ja väijytyspaikan viholliskalustoa vastaan. Visuaalisesti kyseessä on yksi Battlefield 3:n kauneimmista kartoista.

Onnekseen pelilliset ansiot eivät jää juuri kauemmaksi. Etenkin Rush-pelimuodossa Alborz Mountainin korkkarihenkinen toiminta alkaa nerokkaasti vuoren kupeesta ja kulminoituu kiihkeään sissisotaan pilvien tuntumassa. Tankkipainotteisesta laajennuksesta huolimatta kyseessä on ehkä jalkaväkivetoisin kartta koko sarjan historiassa. Vuoriston ahtaat kulkuväylät on helposti motitettavissa ja teräväreunaiset kalliot kätkevät yksittäiset sotilaspartiot helposti näkyvistä, minkä vuoksi ajoneuvojaan joutuu suojaamaan aktiivisesti. Conquestia lukuun ottamatta valtaosa pelimuodoista keskittyy nimenomaan kartan vuoristo-osuuteen.

Kentän muodoista johtuen AC-130 ei ole aivan niin ylivoimainen tuttavuus kuin muissa kartoissa. Korkealla sijoittuvan alueen vuoksi myös lentäjät pääsevät ensimmäistä kertaa hyödyntämään pilviä suojatakseen itseänsä.

  

Rauhalliseen maalaisidylliin sijoittuva Armored Shield on laaja peltojen ja pientalojen täyttämä kartta, joka valtavista etäisyyksistä huolimatta on omiaan myös jalkaväelle. Vehreä tuulimyllyjen halkoma maasto muistuttaa monin osin yksinpelikampanjan Rock and a Hard Place -osuutta. Kumpuilevat pinnanmuodot ja metsätilkut katkovat näköyhteyden pidemmillä matkoilla, mikä tuo hieman strategisuutta kentän toimintaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana alueelle on mallinnettu tuhoutuneita tankinraatoja, jotka hohkavat lämpökamerassa valkoisina ja antavat siten mahdollisuuden suojalle.

Pelisarjan isoin kartta Bandar Desert on noin kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin aiempaa ennätystä pitänyt Battlefield 3:n Caspian Border. Iranilaisen rannikkokaupungin ja sen ympäröivän aavikon muodostama kenttä on sanalla sanoen valtava – konsolipelaajille jopa liiankin. Etäisyydet tukikohdista lähimmille lipuille ovat jo noin 600 metrin luokkaa, joskin onnekseen valloitettavat alueet ovat keskenään melko tiheässä sumassa.

Bandar Desert on lähes puhtaasti tankkivetoinen kenttä. Ainoat jalkaväkeä suosivat alueet ovat varsinaiset lippupaikat, jotka ovat kaupunkia lukuun ottamatta useimmiten pientukikohtia, sekä rannikolla sijaitsevat rakennukset. Muutoin kenttä on pitkälti laakeaa aavikkoa, mikä ei tarjoa suojaa kuin panssaroiduille ajoneuvoille. Kyseessä on myös suurin yhtaikaisen ilmakaluston salliva taistelutanner, mutta siitä huolimatta konsolimittelöt Bandarin aavikolla ovat lähes yhtä kuollutta kuin sitä ympäröivä maastokin.

  

Death Valley on tervetullut lisä vakiokiertoon jo senkin takia, että se on Battlefield 3:n harvoja yöaikaan sijoittuvia kenttiä. Vuoristoisen laakson korkeuserojen ääripäät eivät ole järin suuret, mutta kumpuileva maasto tarjoaa pimeyden turvin erinomaista suojaa niin jalkaväelle kuin motorisoidulle liikenteelle. Nopeamman reitin vihollisen selustaan tarjoaa myös alueen toista laitaa kulkeva valtatie, joka haarautuu samalla muutamille lipuille.

Alueen harvat kompleksit ovat lähinnä pienehköjä tukikohtia, jotka erottuvat selkeästi harvaan istutettujen puiden hallitsemasta laaksosta. Kartan dominoivin elementti on sen poikkisuunnassa halkova rautatie, joka kohoaa monin osin selkeästi muuta maastoa korkeammalle. Korkeuseron tuomat edut lisäävät taktista aspektia Tank Superiority - ja Conquest-pelimuotoihin.

Battlefield 3: Armored Kill on vähän ikävä kokonaisuus konsoliversiota tahkoville, sillä pienen pelaajakaton vuoksi useat uusista kentistä jäävät hyvin autionoloisiksi. Viholliskohtaamiset ovat varsinkin Conquestissa lähes Loch Nessin hirviön havaintoihin verrattavia harvinaisuuksia. Onneksi Rushissa ja joukkuepohjaisissa pelimuodoissa ongelma ei ole aivan niin suuri. Kasvanut motorisoitu kalusto antaa sen sijaan pienen piristysruiskeen kotisohvien rommeleille ja pattoneille nousta taas tantereelle.