Kehittäjä: Bugbear Entertainment
Julkaisija: Empire Interactive (Eurooppa), VU Games (Pohjois-Amerikka)
Julkaisuaika: 05.11.2004 (Eurooppa), kevättalvi 2005 (Pohjois-Amerikka)
Valmiusaste: Sisältö valmis, viimeistely käynnissä
Myrskysään riepottelema Konsolifinin iskuryhmä kävi pikavisiitillä kotimaisen Bugbear Entertainmentin tiloissa katsastamassa tiimin uutta FlatOut-romurallipeliä. Bugbear on aiemmin tehnyt korkealle arvostetun Rally Trophyn sekä pohjois-amerikkalaisia markkinoita varten suunnitellun Tough Trucksin – molemmat PC:lle. FlatOutin myötä studio tullee tunnetuksi myös autopelejä rakastavien konsolistien keskuudessa, sillä Xboxille, PS2:lle ja PC:lle ilmestyvä peli jätti varsin toimivan ja viimeistellyn kuvan itsestään.
FlatOut on saanut vaikutteensa suomalaisista jokamiesluokan kisoista, joissa kilpaillaan mies miestä vastaan turhaan hienostelematta. Pelinkehitys käynnistyi vuoden 2003 alkupuolella, jolloin Bugbear toteutti pelikonseptin demon muodossa. FlatOutin pelimuotoina ovat muistakin ajopeleistä tutut uramoodi, pikakisat, kelloa vastaan käytävät time-trialit ja tietysti moninpeli. Lisäksi mukana on varsin omaperäisiä minipelejä, joissa hyödynnetään hauskalla tavalla pelin erinomaista fysiikkamoottoria, joka sallii paitsi autojen romuttumisen, myös ympäristöjen vuorovaikutteisuuden sekä kuskin paiskautumisen tuulilasin läpi pitkälle ilmalennolle.
Uramoodi, jossa pelaaja aloittaa varsin piskuisella romuautolla, rakentuu pronssi-, hopea- ja kultaluokkaan jaetuista kisoista, joissa kerätään rahaa sekä hyvillä sijoituksilla että romuttamalla kaikkea eteen sattuvaa. Rahaa voi käyttää auton paranteluun esimerkiksi uudella moottorilla, jousituksella tai pakoputkistolla. Riittävällä summalla kahisevaa voi myös hankkia täysin uuden auton. Yhteensä autoja on pelissä 16 kappaletta. Varsin messevän romutuksen takia ne eivät ole lisensoituja, mutta niistä on kuitenkin haistettavissa jenkkityylinen muskelimeininki.
Sijoittumalla uramoodin kilpailuissa kolmen parhaan joukkoon pelaaja avaa ajettavaksi uusia kisoja. Uuteen luokkaan eteneminen vaatii kaikkien tiettyyn luokkaan kuuluvien kisojen suorittamista. Eri luokissa on hieman erityyppisiä kisoja, esimerkiksi hopealuokassa pelaaja pääsee ensimmäisen kerran kokeilemaan taitojaan lumella. Menestyksen myötä saataville tulee tavallisten kisojen ohella bonusratoja, jotka on ryhmitelty kolmeen alalajiin: stuntit, romuralliareenat ja erikoisradat. Konsolifin testasi näistä kahta ensin mainittua.
Stuntit ovat rakenteeltaan yksinkertaisia minipelejä, joissa kuski laukaistaan tuulilasin läpi esimerkiksi kohti valtavaa tikkataulua. Suorituksen onnistuminen määräytyy hyvin pitkälti laukaisun oikea-aikaisesta ajoituksesta. Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta käytännössä Bugbear on onnistunut tekemään stunteista riittävän haastavia, jotta niiden suosio ei heti alkuinnostuksen jälkeen romahtaisi. Varsinkin illanistujaisissa kuskin pompottaminen tulee aiheuttamaan takuuvarmoja naurunpärskähdyksiä – ja mikä parasta, sillä voi myös ansaita pelissä rahaa.
Romuralliareenoilla viihtynevät kaikki vanhasta kunnon Destruction Derbystä nauttineet. Tavoitteena on yksinkertaisesti romuttaa kaikki kilpailijat ja selvitä ajokuntoisena heitä kauemmin. Meno on tietysti tämän mukaista: pelti vääntyy, osat irtoilevat, nakki palaa ja välillä autot makaavat jopa mahat vastakkain. Romuralliareenoilla ajaminen on vielä maskuliinisempaa kuin tavallisissa kisoissa, joissa – romutuksen ohella – kierretään kierroksia.
Moninpeli onnistuu Xboxilla jaetulla ruudulla neljän pelaajan kesken, vuoropohjaisesti niin kutsutussa "hot seat" -tilassa sekä Xbox Livessä tai LANissa maksimissaan kahdeksan pelaajan voimin. Uramoodia ei tarvitse koluta läpikotaisin, jotta netissä saisi kaikki autot ja radat käyttöön. PS2-versio on tällä saralla muuten identtinen Xbox-version kanssa, mutta se ei sisällä nettipelimahdollisuutta. Bugbearin mukaan pelinkehityksen alussa PS2 Online ei ollut vielä saavuttanut sellaista suosiota, että sen tukemista olisi pidetty yhtä tärkeänä kuin Xbox Liven.
Ensituntuma autoon oli mielenkiintoinen. FlatOut ei missään nimessä ole ajotuntumaltaan niin liioiteltu kuin voisi kuvitella. Autot käyttäytyvät luonnollisen oloisesti ja massan takia mutkiin on pakko jarruttaa ajoissa tai muuten pirssiä ei saa millään taitettua kurviin. Aivan Richard Burns Rallyn kaltaiseen "inhorealismiin" peliä ei olla viety, joten peliin pääsee sisään kuitenkin suhteellisen nopeasti.
FlatOutissa autoaan voi ohjastaa kolmesta eri kamerakulmasta. Kaksi kamerakulmaa on sijoitettu eri etäisyyksille auton taakse ja yksi nököttää puskurilla. Auton sisäkameraa ei valitettavasti ole ehditty tekemään. Auton takaa ajettaessa vauhdintuntu jäi menoa tehostavasta nitrosta huolimatta hieman vajavaiseksi, mutta toisaalta pitää todeta, että aivan niillä huippukärryillä meininki on varmasti testattuja keskitason autoja miehekkäämpää. Puskurikameraa käyttävät saavat kalustosta riippumatta astetta paremman kosketuksen vauhdinhurmaan.
FlatOutin ratavalikoima kattaa yhteensä puolensataa rataa, jotka sijoittuvat esimerkiksi rauhalliselle maaseudulle, sorakuopalle, pikkukaupunkiin ja suurelle ulkoilma-areenalle. Ratasuunnittelusta on vaikea sanoa mitään vain muutaman radan perusteella, mutta ainakin värimaailman puolesta Bugbear on pysynyt realismipainotteisella linjalla. Vaikuttavin seikka radoissa on niiden dynaamisuus. Kovasti päälle painavaa tekoälyäkin vastaan kisojen loppupuolella radat olivat romua täynnä, eikä romun määrä ainakaan vähene moninpelissä. Radalle jäävät koko kisan ajaksi paitsi autoista irtoavat osat, myös kolareissa leviävät rengasvallit, puuaidat ja tukkipinot. Tämän takia jokainen kierros voi olla erilainen. Aivan kaikkea ei sentään voi ajaa maan tasalle, koska muuten oikominen tulisi ongelmaksi, mutta radoille on kyllä piilotettu muutamia oikoreittejä.
Audiovisuaalisesti FlatOut on toimiva kokonaisuus. Grafiikka on yksityiskohtaista ja melko tarkkaa. Autot romuttuvat uskottavasti, eikä rutussa oleva auto kiillä kuin Toca Race Driver 2:ssa. PS2-versio oli Xbox-versiota hivenen karkeampi, mikä toisaalta sopii pelin likaiseen tyyliin. Xboxilla grafiikka näyttää ehkäpä hieman kliiniseltä. Lisäksi PS2-versio näytti väripaletiltaan paremmalta, mutta tämä saattaa johtua myös eri televisioiden asetuksista. FlatOut pyörii molemmilla alustoilla takkuamatta, mutta kuvaa tarkentava progressive scan -tuki löytyy ainoastaan Xbox-versiosta. Pelin äänet olivat vielä hieman keskeneräiset, mutta ne kuulostivat silti ihan hyviltä. Taustalla pauhaa rempseä rokki, moottorit ulvovat ja kolareissa pelti rytisee. Xbox-versio tukee Dolby Digitalia, PS2:lla joudutaan tyytymään Pro Logic -tukeen.
Aiemmin autopeleissä ei ole näkynyt tuulilasin läpi kolareissa lentävää räsynukkekuskia. Vaikka FlatOutissa ei olekaan verta ja suolenpätkiä, tällainen ihmishahmolla leikittely herättää kysymyksen pelin ikäsuosituksista. Bugbearin mukaan sensuurit ovat suhtautuneet peliin kuitenkin suopeasti, joten ikäsuositukseksi on tullut kautta linjan 11 tai 12 vuotta. Ainoa poikkeus tässä on Saksa, jossa muun Euroopan tasoisen ikäsuosituksen saamiseksi kuljettaja piti korvata kolarinukella.
Bugbearilla on kokemusta autopelien kehittämisestä, mikä näkyy FlatOutissa. Peli on fokusoitu selkeästi viihdyttävään ajamiseen ja fysiikalla temppuiluun, eikä ylimääräisiä ominaisuuksia ole. Yksi esimerkki pois pudotetusta ominaisuudesta on alkujaan suunniteltu laajempi pelimaailma, jossa pelaaja olisi voinut käydä varikolla kuppilassa tai pelata uhkapeliä autoilla. Mielenkiintoinen idea, mutta käytännössä pelin hauskuuden kannalta monien muiden ominaisuuksien huolellinen toteutus on paljon oleellisempaa kuin kuskin myrkyttäminen kofeiinilla. Parempi näin kuin ahtaa peli täyteen kaikenlaisia lisukkeita niiden tärkeimpienkin ominaisuuksien jäädessä puolitiehen.
FlatOut jätti hyvän kuvan itsestään, vaikka marraskuun alun julkaisuun tähtäävä viimeistely onkin vielä kesken. Peli on oiva sekoitus kaistapäisen hauskaa arcade-meininkiä ja yleensä vain simulaattorien harrastamaa monipuolista fysiikanmallinnusta. Se myös tuntuu tuoreelta, sillä vastaavaa menoa ei löydy mistään muusta pelistä. FlatOutin mahdollisuudet markkinoilla kuitenkin hieman askarruttavat: löytääkö peli yleisönsä Burnout 3:n, Need for Speed Underground 2:n ynnä muiden megapelien rutistuksessa? Ennakkotestin perusteella ei voi toivoa muuta kuin parasta.
Tekstin koostus: Hakkiz
Avustajat: NviperO, Kanis
Kuvat: iodine, FlatOutin kotisivut
Kiitokset Bugbearille ja erityisesti Jussi Laakkoselle!
