Gamescom: Kahden armeijan kolmas tuleminen

Olen aina pitänyt enemmän pelien yhteistyö- kuin moninpelitiloista. Army of Two on alusta asti rakennettu kaksin pelattavaksi, mikä on konseptitasolla viehättänyt minua ensimmäisen osan ensimmäisestä trailerista lähtien. Kuten kuitenkin sarjan kakkososan arvostelussa totesin, yksinpeli ei pääse oikeuksiinsa. Sama meno tuntuu jatkuvan myös uusimmassa osassa, Devil's Cartellissa. Gamescomissa EA päästi KonsoliFINin ottamaan kosketusta peliin demossa, joka oli pidennetty versio lehdistötilaisuudessa näytetystä.

Demosessio oli lyhyt, mutta pelin perusmekaniikoista sai hyvän kuvan. EA on ottanut DICEn Frostbite-moottorin pohjaksi kaikkiin uusiin räiskintöihinsä, ja positiiviset vaikutukset huomaa ensi silmäyksellä. Hahmot näyttävät elävämmiltä kuin koskaan ja erityisen ilahduttavasti moottori mahdollistaa hajoavan ympäristön käyttämisen pelissä. Pelisuunnittelullisesti tämä mahdollistaa aggro-mekanismin päivittämisen. Aggroa kerrytetään edelleen ampumalla ja metelöimällä, jolloin viholliset lakkaavat kiinnittämästä huomiota koukkaavaan kaveriin. Edellisissä osissa aggressiivisempi osapuoli on voinut rallattaa sokkona konekiväärillä suojan takaa niin kauan kuin ammuksia riittää. Huomiota tällä keinolla saa edelleenkin, mutta koska vastustaja pystyy ampumaan suojan tuusan päreiksi, ei taktiikkaa voi soveltaa loputtomiin.

Demossa Salem ja Rios etenevät hylätyn tehdasrakennuksen halki ja uutta aggro-mekaniikkaa pääsee testaamaan nopeasti käytännössä. Huoneet ovat riittävän leveitä -- ja joskus jopa korkeita -- että yhden alkaessa paukuttaa voimalla jonkin seinän takaa voi toinen käyttää hämminkiä hyväksi ja kiertää vihollisten selustaan. Tekoäly ei ole kuitenkaan sokeata eikä kuuroa, joten ensimmäinenkin laukaus saa kerätyn aggron haihtumaan. Suojaa kannattaa siis todella hyödyntää myös selustaan hakeutuessa. Lisäksi itse löysin uudelleen rakkauden kranaatteihin, kun pääsin yllättämään sivusta kuuden vihollisen rytmiryhmän. Oi räjähteet, miten tyhjää elämä olisikaan ilman teitä.

Demon loppupuolella minä ja testikaveri pääsimme tehtaan katolle ja kamun jatkaessa tien raivaamista kohti kohdettaan minä tarjosin tulitukea helikopterin konetykillä. Erityisen ihanaa pelaamisesta tekee munakas äänimaisema, vaikka tuntuuhan ampuminen muutenkin varsin makoisalta. Kaiken kruunasi kohtauksen loppu, jossa kopterini hajosi ja jäin roikkumaan kaverin käden varassa katon reunan väärälle puolelle. Samaan aikaan viimeinen vihollinen lähestyy Blackhawkilla konekiväärit laulaen. Kumppani ja minä ammumme hidastetusti pistooleilla lentäjää, joka ymmärtää lopulta ottaa yhden luodin päähänsä ja taas on maailma pelastettu.

Videopeleissä parityöskentely on kivaa, ja tätä riemua Army of Two tarjoaa. Parhaassa tapauksessa luvassa on kampanjallinen Modern Warfare -henkistä Spec Ops -mannaa. Testikosketuksen perusteella vähintäänkin edellisestä osasta on petrattu.