Lisäosan katsauksessa ei kerrota spoilereita Village-pelin päätarinasta – mukana on vain kevyttä vertailua. Shadows of Rose vaatii pääpelin toimiakseen.
Pimeyden syövereihin
Rosen seikkailu alkaa arvoituksellisen K-henkilön tapaamisella. Kevyen pohjustuksen jälkeen selviää, että Rosea kiusataan koulussa tämän erilaisuuden vuoksi. K tarjoaa tähän mahdollisen pakokeinon, joka kuulostaa nuoren tytön korvissa suorastaan uskomattomalta. Pian ollaan kuitenkin yksin hiljaisuuden ympäröimänä, suuntana edessä häämöttävä pimeys.
Tunnelma on heti alusta alkaen kohdillaan. Pienet ja satunnaiset äänet rikkovat silloin tällöin hiljaisuutta, jonka keskeltä kuuluu vain Rosen hengitys. Narisevat ovet, oudolta näyttävät ympäristöt ja toisinaan silmien eteen ilmestyvät pelottavat vastustajat saavat pelaajan pysyttelemään jatkuvasti varpaillaan. Mystinen apuri tarjoaa apuaan kriittisissä kohdissa, mutta päävastuu selviämisestä on silti pelituolin ja näytön välistä löytyvällä otuksella.
Puzzleja, toimintaa ja jalkoja mahanalus täyteen
Siinä missä Ethanin tarinassa oli melko vapaa mahdollisuus tutkia useita alueita samanaikaisesti, on Shadows of Rose huomattavasti lineaarisempi seikkailu. Ympäristöt ovat paikoin tuttuja pääpelin maisemista, ja erityisen ilahduttavaa on ollut huomata, että lisäosaan on kelpuutettu vain ne karmivimmat paikat. Erityisesti House of Benevienton tarjoamaa kokemusta en ole hevillä unohtanut, sillä tunnelmaltaan ja pelottavuudeltaan se oli aivan omaa luokkaansa jokaisella läpipeluukerralla, jopa toistojen kohdalla.
Vihollisten osalta on sanottava, että niissä esiintyy tiettyjä tuttuja elementtejä Ethanin tarinasta, mutta sopivilla variaatioilla. Tämä tekee kokemuksesta tuoreen oloisen – varsinkin, kun mukaan on saatu myös täysin uusia kammotuksia. Seikkailua värittävät myös pienet puzzlet, jotka on sidottu esimerkiksi hektiseen toimintaan, oikea-aikaisuuteen ja nopeaan reagointiin. Luonnollisesti kaksi tervettä jalkaa ovat toisinaan se paras apukeino – etenkin, kun Rosella ei ole lähestulkoonkaan samanlaista arsenaalia käytössään kuin isäpapalla.
Kykyjen voimalla eteenpäin ja päätyyn asti
Suppean aseistuksen voimalla pärjätään tiettyyn pisteeseen asti, vaikka resurssit ovatkin jatkuvasti kortilla. Rosen todellinen vahvuus tulee kuitenkin esille megamycete-kykyjen kautta, joita voidaan käyttää esimerkiksi esteiden raivaamiseen tai puolustuskeinona. Mainitut kyvyt ovat rajallisia käyttää, mutta ne ovat toisinaan välttämättömiä. Hurjissa mielikuvissani ajattelin sisustavani synkkiä seiniä vihollisten aivoharmaalla kuin Control-pelin telekinesia-voimia käyttäen, mutta aivan näin järeästä touhusta ei ole kyse. Kyseessä on kuitenkin varsin kelpo lisä.
Se jäi hieman harmittamaan, että seikkailulla olisi voinut olla pituutta enemmänkin. Normaalitasolla etenin kaikki paikat koluten maaliin asti hieman alle viidessä tunnissa. Uusintakierrokselle jäi pureksittavaksi vain pykälää vaikeampi taso, trophyjen keräily sekä jäljelle jääneiden pelin sisäisten haasteiden suorittaminen. Kokonaisuutena kuitenkin pidin lisäosasta, joka tarjosi muutaman yllätyksen, meheviä tunnelmapaloja, sopivasti haasteita ja koskettavan tarinan. Jos arvosana pitää antaa, niin tämä olisi vahva neljän tähden suoritus.
Sananen Mercenaries-päivityksistä
Päätarinan läpipeluun jälkeen Resident Evil Villageen aukeaa Mercenaries-pelitila, jossa pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri pistemäärä ja korkea arvosana. Shadows of Rose tuo Mercenariesiin kaksi uutta aluetta kahdella eri vaikeustasolla sekä uusia hahmoja. Erityismaininnan pelitilan hahmoista ansaitsevat siihen lisätyt Lady Dimitrescu ja Karl Heisenberg, joilla riehuminen on todella kivaa.
Mikäli Resident Evil Villagen arvostelu jäi taannoin lukematta, niin se löytyy täältä.
VAROITUS: Älä lue alla olevan trailerin kommentteja, jos katsot videon! Kirjoitushetkellä ylimmäinen kommentti spoilaa suoraan Shadows of Rosen lopun.
