Nimittäin Firewatch.
Ei, ihan oikeasti, Firewatch.
Jaa, mikä?
Jos peli ei ole tuttu, niin lainataan kappale tekstiä sivustomme arvostelusta.
"Campo Santo -studion vuoteen 1989 sijoittuva Firewatch on kertomus keski-ikäisestä Henrystä, joka päätyy Wyomingin syrjäseudulle pakoon omaa menneisyyttään. Kokopäivätyö palovartijana on kaikkea muuta kuin hektistä, eikä omia ajatuksia pääse helpolla karkuun. Tylsyyskuolemaa vastaan ei ole muita keinoja kuin romaanit, kirjoituskone sekä radiomankka. Bensakäyttöinen generaattori valaisee yön pimeinä hetkinä, mutta muuten vartiotornin varustetaso on jossain alkeellisen ja rähjäisen välimaastossa. Yksinäisen työn ainoa ihmiskontakti – satunnaisten retkeilijöiden lisäksi – on oma esimies ja kollega Delilah, ja hänetkin tavoittaa vain radiopuhelimen välityksellä. Vuosia erakkomaista työtä tehneen Delilahin torni siintää kaukana, kaukana vuoristoisessa horisontissa."
Arvio kuvailee tuotosta hidastempoiseksi draamaksi, jonka vahvin osa-alue on sen mainio käsikirjoitus. Petri Leskisen arvio on luettavissa kokonaisuudessaan tämän linkin (klik) kautta.
Ja kyllä, nimikkeestä pitäisi olla elokuva tuloillaan. Asia julistettiin kaikelle kansalle syyskuussa 2016, mutta tämän jälkeen on ollut perin hiljaista. Filmin IMDB-sivu ei kerro paljoa, viimeinen päivityskin on vuodelta 2017.
Miksi juuri tämä peli?
Mutta niin, miksi juuri Firewatch eikä vaikkapa sitä (surullisen) kuuluisaa Tetris-elokuvakolmikkoa? No mutta, tähän on montakin syytä.
Firewatchissa on toki juoni, toisin kuin Tetriksessä, eikä se myöskään ole sieltä huonoimmasta päästä. Tunnelmaltaan peli oli suorastaan upea. Elämän kolhima mies, käytännössä kokonaan yksin pöpelikössä, ainoana ulkopuolisena kontaktinaan naisääni radiopuhelimessa. Kyllä näistä aineksista pelin sai aikaan.
Mikäli seikkailua ei ole itse kokenut, niin kuvailu ei ehkä kuulosta kovin hulppealta. Keskustelut Delilahin kanssa ovat kuitenkin nimikkeen suola ja pippuri, alfa ja omega. Keskustelun sävyjen muuttuessa ja epäluulojen kasvaessa nousevat ihokarvat parhaimmillaan pystyyn. Kanssakäynti alkaa leppoisasti, mutta ei aikaakaan kun...
Sen enempää juonikuvioista ei haluaisi kertoa, ettei vain vahingossa tule paljastaneeksi liikoja. Mikäli et ole Firewatchia kokenut, etkä tykkää huonoa niin sanottujen kävelysimulaattorien kokemisesta, niin tälle pelille iso suositus.
Mutta! Jos tuotoksen parhaimmillaan painostavan tunnelman ja upeat maisemat saisi siirrettyä filmimuotoon, voisi lopputulos olla todella viihdyttävä ja kiehtova. Pimenevä metsä, Delilahin vartiotorni siintämässä kaukana horisontissa ja housuihin hiipivä epävarmuus kunnon ohjaajan käsissä? Kyllä, kiitos.
Jokaiselle hopeareunuksella on pilvensä
Mutta ennen kuin kannattaa innostua, niin pari negatiivista asiaa voisi mainita.
Nimittäin! Filmistä ei ole kuultu mitään pitkiin aikoihin. Viimeisimmästä virallisesta tiedonjyväsestä taitaa olla jo vuosia, eivätkä Campo Santon suunnalta kuuluneet viimeaikaiset uutiset lupaa hyvää.
Pelijätti Valve nimittäin osti studion viime vuonna, minkä lupailtiin vaikuttavan hyvin vähän, jos ollenkaan, tekijätiimin tuleviin projekteihin. Työn alla olikin Egyptin kuumuuteen sijoittuva In the Valley of Gods, jonka debyyttitraileri sai innostuneen vastaanoton. Mutta kuinka ollakaan, tämän kuun alussa saimme kuulla nimikkeen kehityksen olevan jäissä. Campo Santon työntekijät keskittyvät nyt Valven muiden tuotosten kehittämiseen. Jahas.
Tiedä sitten mitä tuo tarkoittaa elokuvan kannalta, mutta tulevaisuus ei vaikuta tämän asian osalta kauhean lupaavalta.
Mutta mieluummin tätä odottelee, kuin Tetris-filmejä.
---
Lue joulukalenterimme muut luukut tästä linkistä klikkaamalla.
