Perinteistä hirviöhippaa
Ensimmäisen episodin tapahtumat sijoittuvat kuuluisan kirjailijan Sebastian P. Husherin kartanoon. Kirjailija perheineen on kadonnut jälkiä jättämättä, ja pian etsintäpartio jo kolkuttaakin talon ovelle. Valitettavasti joukkiota etsimään tullut mies jää itse loukkuun hökkelin syövereihin kammottavien tapahtumien seurauksena. Tästä alkaa jännittävä, yliluonnollinen kauhuseikkailu, jossa porukkaa lappaa hirviötalon sokkeloisiin sisälmyksiin ovista ja ikkunoista.
Pelihahmo valitaan neljän eri henkilön joukosta, joista jokainen yhdistyy tarinaan omalla tavallaan. Vaihtoehtoina ovat esimerkiksi Husherin residenssin talonmies sekä rakennuksen nielemän miehen entinen vaimo.
Song of Horror rankaisee kovalla kädellä uteliaisuudesta: jos pelattava hahmo kuolee niin hän myös pysyy manan mailla. Onneksi uusi tutkija kuitenkin jatkaa siitä mihin edellinen jäi, ja kerätyt tavarat lojuvat sievässä paketissa kuolinpaikan läheisyydestä. Jos kaikki taloon uskaltautuvat menettävät henkensä, niin koko episodi täytyy valitettavasti pelata uudestaan.
Ohjain on pakollinen
Kartanossa ympäriinsä haahuilemisen ja hirviöiltä piiloutumisen lisäksi välillä ratkotaan myös visaisia pulmia. Puzzlejen selvittämistä helpottavat vihjeet on yleensä kätketty melko hyvin ja niitä etsiessä vaipuu helposti epätoivon valtaan. Kun johtolangat viimein löytyvät, ei aivopähkinöiden ratkaiseminen aiheuta paljoa päänvaivaa.
Alussa suositellaan käytettävän ohjainta, mikä kuulostaa ensin vähän erikoiselta, sillä kyseessähän on pelin PC-versio. Syy tähän ehdotukseen selviää kuitenkin pian: Liikkuminen hiirtä ja näppäimistöä käyttäen tuntuu aivan älyttömän kömpelöltä, ja jopa hahmon kääntäminen toiseen suuntaan aiheuttaa vakavaa turhautumista. On siis erittäin suositeltavaa pelata kyseinen tekele ohjaimella. Jos sellaista vekotinta ei satu omistamaan, niin kannattaa harkita kahdesti ennen kuin sijoittaa rahansa Song of Horroriin.
Kummallinen kamera
Kamera ei kulje automaattisesti pelihahmon perässä, vaan filmaa sankaria vaihtelevasti erilaisista kuvakulmista. Esimerkiksi tutkijan laskeutuessa rappusia alas kellariin kääntyy kamera kuvaamaan henkilöä edestäpäin. Aluksi tämä vaikeuttaa paikkojen tutkimista, mutta pikkuhiljaa omituiseen kamerakulman toimintaan tottuu, ja se tuo mukanaan pientä lisäjännitystä pelaamiseen.
Kahden ensimmäisen jakson perusteella Song of Horror vaikuttaa ihan mukiinmenevältä kauhuseikkailulta. Muutaman tunnin pituiset jaksot eivät tarjoa mitään ennenäkemätöntä, mutta pelin parissa viihtyy silti vallan mainiosti. Nähtäväksi jää mihin suuntaan kolme viimeistä episodia kuljettavat hyvin alkanutta kauhuilua.
