KonsoliFINin ennakossa Kickstarterissa oleva Timemelters.
Olet osumasta vainaa, mutta hallitset taikaa
Seikkailun sankarittarena toimiva Teagan-velhotar kohtaa monia vaaroja, joista tavallisimpia ovat louskuleuoiksi nimeämäni laumasielut. Nämä aivottoman oloiset otukset rynnivät eteenpäin vain yksi ajatus mielessään: ne haluavat ahmia sinut kitaansa. Meininki on armoton, sillä yksikin hyökkäys tekee hahmostasi selvää. Puolustautumiseen on monia keinoja, joista tavallisin on vihollisten pysäyttäminen kevyen tason loitsuilla. Isompia vihollismassoja on kuitenkin mahdotonta saada kuriin ilman apukeinoja. Rehellisesti sanoen en aluksi meinannut edes osua kunnolla vihollisiin, sillä hiirikäteni on ollut vailla treeniä jo vuosikaudet. Silti meno tuntui yllättävän maistuvalta.
Hyvin tehdyn tutoriaalin avulla opetetaan kaikki perusjutut, kuten ajassa taaksepäin palaaminen, spirit-voimien värvääminen avuksi ja eräänlaisen voimahyökkäyksen käyttö. Näiden lisäksi Teagan voi nousta ilmaan leijumaan ja tarkastella taistelukentän tilannetta lintuperspektiivistä. Apuna voi käyttää puita, teleportteja ja tulta. Infuse-spiritillä voidaan valjastaa puut hyökkäämään ohikulkevien önnömönniäisten kimppuun, toinen taito loihtii esiin tulta viskelevän hengen ja kolmannella luodaan etenemistä nopeuttavia teleportteja. Apukeinojen käytön opettelu vaatii jonkin verran aikaa, mutta se tuntuu sitäkin palkitsevammalta, kun harjoitus alkaa tuottamaan hedelmää.
Multipersoona mä olen vain, taistoon käymme yhdessä ain
Yksittäisten juttujen opettelu on vasta ensimmäinen askel, sillä kaikkien toimintojen toteuttaminen elävässä tilanteessa vaatii tavallisesti useita yrityksiä ennen kuin voitosta voi edes etäisesti haaveilla. Teagan liikkuu isossa hameessaan varsin hitaasti, kun taas saalistaan himoitsevat pahikset juoksevat näköetäisyydelle päästyään kimppuun arviolta kaksinkertaisella nopeudella omaan tahtiin nähden. Vaaran tunne kasvaa eksponentiaalisella vauhdilla massojen lähestyessä, ja kiinni joutuessaan saa taas kerran miettiä uutta strategiaa kuoleman välttämiseksi.
Timemeltersille hyvin tyypillinen taistelu perustuu muiden hahmojen suojeluun, jossa myös oma nahka on luonnollisesti tulilinjalla. Vai pitäisikö omaa hahmoa pitää pikemminkin itsemurhakandidaattina, joka ohjaa massoja houkuttelemalla näitä kimppuunsa. Yksin ei onneksi tarvitse olla, sillä vihollisten päästessä haukkausetäisyydelle vaikkapa suojeltava apuri osaa pikakelata aikaa taaksepäin kuoleman estämiseksi. Saman voi tehdä toki itsekin jos esimerkiksi jokin npc-hahmo meinaa menettää henkensä. Aluksi luulin koko tohinan alkaneen alusta, kun vihollismassat lähtivät kaukaa liikkeelle ja kentällä juoksi oman hahmoni kopio. Oletin sen olevan eräänlainen haamu, jota seuraamalla voisin välttää tekemäni virheet. Toisin kuitenkin oli: kyseinen echo, eli "kaiku" toistaa tekemäsi asiat pilkuntarkasti niin kauan kunnes viholliset tavoittavat sen tai aikaa kelataan taaksepäin.
Esimerkkinä eräs yhteenotto, jossa olin jumissa pitkän aikaa. Suojeltavaa kohdetta lähestyi pari tiedustelijaa ja kolme isompaa vihollisjoukkiota sekä kestävämpi pääjoukkio, jonka vuoksi kuolin kymmeniä kertoja. Apunani oli pari puuta, teleportit ja tulispirittejä, joiden käyttöä varten keräsin ns. manapalloja tuhoamalla kevyempiä vihulaisia. Sinnittelin niin kauan kuin vain mahdollista kullakin hahmollani ja pyrin auttamaan "kaikujani" seuraavalla vuorolla. Kopiot harvensivat eri joukkioita vuorollaan ja kävivät sen jälkeen härkkimässä pääjoukkoa, jonka houkuttelin pois kohteesta useaan kertaan, pikkuhiljaa massoja kuluttaen. Lopuksi tulispiritit torjuivat harvalukuisen joukon, kun rippeet yrittivät vielä hyökätä npc-hahmon kimppuun. Valehtelematta tähän kului yli 50 yritystä, sillä en vain halunnut antaa periksi. Tällainen on aina hyvän pelin merkki, kun haaste houkuttaa yrittämään vielä kerran jokaisen epäonnistumisen jälkeen. Helppoa se ei todellakaan ollut, mutta kova haaste on omissa silmissäni aina plussaa. Huuto oli melkoinen, kun voittoteksti napsahti ruudulle.
Kevyttä lorea, ei kovin korea, strategia kantaa, onnistumisen antaa
Taisteluiden välissä ja hieman ennen livetilannetta käydään pientä keskustelua läsnäolevien hahmojen kanssa. Äänipuolella on säästetty, sillä hahmot eivät edes kuollessaan päästä minkäänlaista ääntä, keskusteluista puhumattakaan. Kaikenlainen kommunikointi kun tapahtuu telepaattisesti ja pelaajalle jätetään vain tekstiruudut luettavaksi. Paria tuskanparahdusta tai edes pelkoon viittaavia ääniä jäin erityisesti kaipaamaan. Lähitilanteissa korviin kantautuu hieman örvelöiden mölinää ja joidenkin kykyjen käytön äänet elävöittävät maailmaa edes rahtusen verran. Vastapainona toiminnan aikana soiva musiikki on kerrassaan erinomaista. Ennakkoversion valikoimassa on vain muutama kappale, mutta ne ovat sitäkin komeampia.
Täytyy muistaa, että Timemelters on vasta esijulkaisuvaiheessa, mutta se vaikuttaa jo nyt erittäin lupaavalta. Monivaiheinen taistelu, aikajanojen risteäminen, pitemmälle edettäessä vaihtelevat viholliset ja taktikointia helpottava kykypuu antavat luoda omasta hahmosta omanlaisensa taistelijan. Kontrollitkaan eivät opettelun jälkeen vaikuta kovin vaikeilta, sillä välilyönnin, Tabin ja WASDin lisäksi Q, R, T sekä numerot 1-3 ovat tuttuja käyttää. Tähtääminen ja ammuskelu tapahtuu hiirellä, ja kakkosnappi kumoaa erehdyksessä valitun loitsun.
Graafisesti Timemelters on keskitasoa ja se pyörii hyvin maksimiasetuksilla. Arvostelun alaosassa koneen speksit. Ulkoisesti näkymät ovat tyylikkään pelkistettyjä. Synkkä maailma sopii hyvin pelin teemaan ja tunnelmaan esimerkiksi satumaisen värikkyyden sijaan. Kaiken keskellä on upeasti toteutettu strategisen genren teos, joka koukuttaa yrittämään vähintään sen kerran, toisen ja kolmannenkin, tai kenties vielä seuraavan yhteenotonkin onnistumisen aikaansaaman huuman jälkitunnelmissa. Suositellaan erityisesti strategiapelien ystäville.
Pelikoneen speksit:
NVIDIA GeForce RTX 3070 8 Gt
Intel Core i5-11400F
16 Gb RAM, 512 Gt M.2 NVMe SSD
