Bigben Interactiven laaja ja moninainen tuoteperhe on saanut lisäystä pelaajille suunnatulla kuulokemikrofonisarjalla. Innokkaana kuulokeharrastajana — ja omakohtaisen Xbox 360:n kuulokemikrofonin kanssa pitkään mananneena — olivat asetelmat laitetestaukseen kuin herkkupöytään käydessä. Kokeilussa ovat monialustaversiot malleista HS10 ja HS20, jotka toimivat Playstation 3:lla, Xbox 360:lla ja PC:llä. Testi suoritettiin pelikäytössä ja musiikinkuuntelun avulla. Käytettävissä ei ollut PS3:ea. Erikseen saatavilla olevaa HDMI-sovitinta ei ollut mukana, joten käytössä olivat perinteiset analogiset liitännät.
Tulkoon ääni ja vimma
Pelien sosiaaliset aspektit ovat arkipäivää. Verkkopelaaminen mullisti muinoin pelikenttää ja yhtäkkiä kanssapelaajat eivät olleetkaan pelkästään saman kotikadun varrelta. Voisi melkein sanoa, että on saatu jo yksi pelaajien sukupolvi, joka ei tunne aikaa ennen verkkopelaamista. Täysin ongelmatonta ei pelaamisen aikainen kommunikointi vielä kuitenkaan ole. Erityisesti konsolirintamalla tullaan auttamattomasti jälkijättöisellä junalla, eikä tällä kertaa syyllinen ole kohtuuttomastikin parjattu VR. Kommunikointiongelmista epäillään ensimmäisenä Internet-yhteyttä. Bittivirrat ovat suuressa osassa maata sitä luokkaa, että jos asetukset ovat oikein, löytyy syyllinen muualta. Seuraavana listalla onkin välineistö — tosin, aina kysytään ensimmäisenä vastapäässä olevan vekottimista. Syyhän ei suinkaan ikinä ole omissa.
Tosiasia on kuitenkin se, että ostitpa sitten konsolin tai kannettavan tietokoneen, jättää mukana tuleva mikrofoni lähes poikkeuksetta toivomisen varaa. Kyse ei välttämättä ole keskustelemisen kuuluvuusongelmista, vaan se voi olla ihan käyttömukavuuden puutetta. Välineurheilu on sana, jonka nimeen tässäkin tilanteessa joudutaan vannomaan. Kysynnän luomilla markkinoilla on tarjolla useita erilaisia ja eri hintaisia kommunikointiratkaisuja.
Unohdettu työkalu — ääni, kuinka ihana oletkaan
Äänestä on moneksi. Useimmille äänet tarkoittavat kuitenkin pelkästään pelien musiikkeja. Kaikki muu tuppaa unohtumaan, sillä äänitehosteet harvemmin jäävät kenenkään päähän. Yksi räjähdys ei toisesta paljoa eroa ja aseäänet ovat tuttuja jo elokuvista. Musiikinkäytöllä viestitään eri kohtauksissa siitä, minkälaisessa tilanteessa ollaan. Hiljaisemmat osuudet peleissä koristellaan pidättyväisellä ja odottavalla musiikilla. Pomotaisteluiden käynnistyessä otetaankin sitten käyttöön kaikki torvet mitä talosta löytyy. Tämä on selvää, mutta entä muu äänen informatiivinen sisältö?
Yksi testin peleistä oli äänirintamalla upeasti, ihanasti ja kadehdittavasti pullisteleva Battlefield: Bad Company 2. Sotapeleissä asian tärkeys korostuu. Pelaajat voidaan jakaa kahteen ryhmään: ei huonoihin ja hyviin, vaan kuulokkeilla pelaaviin ja niihin, jotka pelaavat ilman. Peliäänillä ja ääniefekteillä on erittäin tärkeä, joskin usein ylikatsottu informatiivinen rooli.
Yhden ihmisen sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, jolloin kuulokkeet olisivat jonkun vastapuolelta pelastanut. Eikä kysymys ole nyt kranaatilla aiheutetusta sormikadosta tai siitä, että allekirjoittanut olisi keskivertoa ahkerampi lyijymyrkyttäjä. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että peliä ei kuunnella. Vihollisen selustaan luoviessa saa useimmiten napsia pelaajia rauhassa. Tarkka-ampujat eivät havahdu vierustoverin kuolinkorinoihin sen enempää kuin persauksensa päälle ladotun C4-keon työääniin.
Välineurheilijamme Bigben
Ulkoisesti mallit HS10 ja HS20 eroavat melkoisesti. HS10 edustaa perinteisempää kokonaisuutta, siinä missä HS20 on Bigbenin kuulokemikrofonien lippulaivamalli. Irrallisia piuhoja ja sovitinpätkiä on kummassakin mallissa hieman liiaksi. Niitä on tarkoitus liittää toisiinsa sen perusteella, että mitä alustaa käytetään. PC-käytössä RCA-sovitinta ei tarvita ja johdon perinteiset 3,5 mm:n ääniliittimet voidaan työntää suoraan tietokoneeseen.
Johtorimpsuun kuuluu myös USB-liitin. Se on laadultaan heikko ja päästää läpi paljon häiriöääniä. Muhkea liitin ei yllättäen mahtunut Xbox 360:n Elite-mallin takapaneelin USB-liitäntään, mutta eteen kylläkin. Tämä täytyy huomioida konsolikäytössä, sillä USB-liitinpätkän johto ei ole kovin pitkä. Jos RCA-liitos äänilähteeseen on kaukana konsolista, voi pelaaja joutua siirtämään pelilaitettaan. Mikäli käytössä ovat langalliset ohjaimet tarkoittaa tämä myös sitä, että toinen niistä on yhdistettävä konsoliin takapaneelin kautta.
Kummankin laitteen johto tuntui kuitenkin yllättävän lyhyeltä piuhavyyhtiin nähden. Ilmoitettu kolmimetrinen johtopituus riitti juuri ja juuri testauksessa olevalle 2,5 metrin matkaan television ja sohvan välillä. Harvoissa vähänkään vanhemmissa laitteissa löytyy ääniliitännät laitteiston etulaidasta. Johdot joudutaan kierrättämään äänenlähteen takaosaan ja usein tässä täytyy huomioida televisiopöytä. Ylimääräiset mutkat syövät johdolta käyttöpituutta arvaamattomalla tavalla.
Molemman kuulokemikrofonin johdossa oleva ääniohjainmoduuli on kätevästi esillä. Erilliset säätimet peli- ja keskusteluäänille ovat mahdottoman näppärät olla olemassa. Moduulista löytyvät valitsimet äänenlähdöille ja mykistys. Xbox 360 -käytössä täytyy peliohjaimen ja kuulokemikrofonien ääniohjausmoduulin välille laittaa myös tuttu pieni johto.
Veljekset käytössä
Kuulokemikrofonit jättävät rakenteellisesti toivomisen varaa ja yleinen vaikutelma on molempien kohdalla melko halpa. HS20 on jämerämmästä ulkoasustaan huolimatta hintelämpi käsitellä. Teeman tarpeellisuus on hieman kyseenalainen, vaikka ruuvit ja muu metallin käyttö saattaisikin vaikuttaa miehekkäältä kokonaisuudelta. HS20:n suljettu kuulokekuppirakenne eristää paremmin ulkopuoliset äänet kuin HS10:n, mutta tämä etu menetetään kun päätä kääntää ja laite päästää kilinöitä ja kolinoita. Heikkolaatuisesti tehty tilpehööri saa laitteen tuntumaan enemmän lelulta kuin oikealta kuulokemikrofonilta.
HS10 on kompaktimpi ja vahvemman oloinen. Se tuntuu käyttökelpoisemmalta oheislaitteena. Korvat eivät myöskään joudu niin suuren rasituksen alle. Kuulokekupit ovat avoimemmat ja korvat saavat ilmaa, eikä peliääniä ajeta väkisin korvista sisään. Suljetuissa kuulokemalleissa voi käydä niin, että korva väsyy kuulemisesta ja on pakko pitää taukoa. Kuulokekupit ovat pienikokoiset ja ne painoivat korvia armotta. Molempien mallien pehmusteet ovat kauttaaltaan heikkolaatuiset. Kovia matseja kesähelteellä pelatessa voi kuvitella, kuinka hikiseksi hengittämättömät kumipehmusteet tulevat.
Paperittomaksi yhteiskunnaksi muuttuminen on kestänyt jo useamman vuosikymmenen. Sitä ei viitsi edes miettiä, kuinka kauan johdottomuus antaa itseään odottaa. Johtovyyhdin setviminen oli edessä käytännössä aina kun laitteita aikoi käyttää. Näitä ei yksinkertaisesti voi kieriä nätisti rullalle. Erilliset liitinpätkät ja muut nykeröt tuntuivat tarttuvan kuin tahallaan jokaiseen senttimetriin omasta pituudestaan.
Ongelmat perinteitä kunnioittaen
Bigben-kuulokkeiden äänentoisto on melko vaatimaton. Pakettien kannessa luvataan isolla bassontoistoa realististen räjähdysten perään. Lupaus kyllä pidetään ja alempiin äänitaajuuksiin tartutaan ahnaasti. Tässä onkin se perinteinen dilemma; tasapainoisesti soivaa mutta ääripäissä hyvin suoriutuvaa äänentoistoa on mahdotonta toteuttaa huokeaan hintaan. Ratkaisu on lähes poikkeuksetta alempien äänipäiden vahvistaminen. Kuulokkeet kaivoivat muhkeasti bassoa esiin myös silloin kuin sitä ei olisi tarvittu.
Molempien laitteiden mikrofonit toimivat hyvin ja selkeästi. HS20:n mikrofonin ilmoitettiin langan toisesta päästä kuuluvan selkeämmin. Mikrofonin ulkoinen rakenne on HS10:n mikrofonipäätä suurempi. Tuntuu epätodennäköiseltä, että käytössä olisi suurempi äänityspää. Erot syntyvät todennäköisemmin siitä, että teemansa vuoksi on HS20:n mikrofonin kotelo on suurempi. Muoviseen suupalaan puhuessa ääni kaikuu sen sisällä ja ympäröi äänipään paremmin. Keskustelun kuultuun äänenlaatuun itse kuulokkeet eivät suuremmin vaikuttaneet. Teknisesti heikkolaatuisten Xbox 360 -keskusteluiden kuuleminen oli laitteiden avulla kuitenkin paljon helpompaa, koska kummallakin korvalla oli kuuloke.
Pukinkonttiin?
Testissä olleita Bigbenin kuulokemikrofoneja on vaikea suositella varauksetta. Ne ovat oman hintaluokkansa uhreja, eivätkä erotu hyvässä tai pahassa. Lelumaisuuden ja kummankin mallin kuulokekuppien pienehkön koon vuoksi laitteet ovat todennäköisesti suunniteltu nuoremmille pelaajille.
Yhteispelaamiseen nämä toivat kuitenkin vissin lisän. Pelikavereiden kuulemisongelmat olivat tipotiessään, eikä keskustellakseen tarvitse puhua kovalla äänellä. Erilliset äänensäädöt peli- ja keskusteluäänille yksinkertaisesti toimivat käytäntöä ajatellen. Jos pelikaveri kuuluu jostain syystä huonosti, voi kuulumista parantaa kumpaakin säädintä rullaamalla.
Ennen ostoa suosittelen kokeilemaan laitteita päähän useamman minuutin ajan — ota mukaan myös kannettava musiikkisoitin, jotta kuulet millaisella äänensävyllä kuulokkeet puhuvat. Ellei mikään hierrä tai tunnu epämukavalta, olet löytänyt itsellesi kuulokemikrofonit ja pelihetkesi tulevat taas paria pykälää antoisimmiksi.
|
Testin pelit: Battlefield: Bad Company 2 |
Testin levyt: Röyksopp: Senior |
