Nintendo 3DS -käsikonsolin julkaisu on kohta käsillä. Reilun viikon kestäneen testauksen aikana laitteen ominaisuudet ja sisäiset ohjelmistot ovat tulleet pääosin tutuiksi. Pelejä ei saatu tänä aikana arvosteluun eivätkä verkkopalvelut olleet vielä toiminnassa, joten niillä mennään mitä on.

Muista lukea myös Ulukain ensikosketus 3DS-käsikonsoliin ja kuunnella KonsoliFIN Podcastin jaksot 3DS:n julkistusbileistä sekä kannettavien pelilaitteiden tulevaisuudesta.

Kokomuutoksia ja kolmatta ulottuvuutta

Ensimmäinen huomattava ero aiempiin DS-käsikonsoleihin on laitteen paksuus, joka on kasvanut hiukan aiemmista malleista. Käsikonsolin kaksi näyttöä ovat myös kokeneet muutoksia. Ylempi, kolmiulotteista grafiikkaa tukeva ruutu on laajakuvamallinen. Aika näyttää päästäänkö Suomessa nauttimaan Nintendon vihjaamista elokuvapalveluista. Laajakuvaruudun pikselimäärä (800 x 240) ei tosin kelpaa HD-intoilijoille, mutta voiko HD-kuvasta muutenkaan nauttia näin pienellä laitteella? Kosketusnäytön pikselimäärä on 320 x 240, joka on pieni parannus DS:n tarkkuuteen. Kosketusnäyttö on kuitenkin läpimitaltaan pienempi, kuin vaikkapa DSi:ssä.

Kolmiulotteisuuden syvyyttä voi säätää haluamakseen ylemmän näytön vieressä olevasta liukusäätimestä. Efektin saa tarvittaessa myös kokonaan pois päältä. Kolmiulotteisuus on parhaimmillaan vaikuttavan näköistä, mutta aikaa sopivan etäisyyden löytämiseen sekä 3D-liukusäätimellä kikkailuun kannattaa varata. Muuten 3D-tila saattaa näyttää enemmänkin humalatilalta.

Napeilla pelataan

Ristiohjain ja toimintanapit ovat yhtä kätevät kuin ennenkin, kun taas Select- ja Start-napit sekä uutukainen, varsin tarpeellinen Home-nappi löytyvät nyt alemman näytön alta. Kaikkia tämä ratkaisu ei miellytä ja kieltämättä niiden painallus sormin onkin hieman vaikeampaa. Vasemmalle on ilmestynyt uutuusohjain, peukalolla liikuteltava Circle Pad -analogitatti, joka lienee erityisen käyttökelpoinen esimerkiksi vauhdikkaissa toiminta- ja räiskintäpeleissä. Sisäisissä ohjelmistoissa käytettäessä sen tarkkuus vaikutti varsin napakalta, joskin Circle Pad tuntuu aluksi hieman "löysältä".

3DS sisältää liikkeentunnistimen ja gyroskoopin, joita käytetään hyväksi peleissä (kuten myöhemmin käsiteltävässä Face Raidersissa) sekä laitteen omassa askelmittarissa. Askeltilastot voi käydä katsomassa Activity Log -ohjelmiston kautta. Activity Logista näkee Wiin tapaan myös sen, kuinka paljon on viettänyt aikaa pelien ja muiden ohjelmistojen parissa.

Laturille töitä

Laitteen akunkesto on saanut ennakkoon kritiikkiä ja valitettavasti täytyy todeta, että valitus on ollut aiheellista. Akku kuluu loppuun helposti päivän aikana. Käyttäjä voi toki vaikuttaa akun kestoon sammuttamalla langattoman nettiyhteyden, asettamalla näytön kirkkautta himmeämmäksi sekä vääntämällä kolmiulotteisuuden pois päältä. Tulevaisuudessa myyntiin tulevien kestävämpien akkujen vaihto onnistuu helposti ruuvaamalla laitteen takakannen irti. Tästä huolimatta on harmillista, että matkakäyttöön tarkoitetun käsikonsolin virta ei välttämättä riitä pidemmällä matkalla. Mukana tuleva latausasema puolestaan on näppärä laitos, jos sille löytyy kotoa sopiva vakiopaikka.
 
Nintendo 3DS on varsin lupaava käsikonsoli, joka tarvitsee menestyäkseen hyviä pelejä. Laitteen mukana tulevat ohjelmistot antavat jonkin verran osviittaa siitä, minkälaiset innovaatiot ovat mahdollisia. Pahimmillaan kolmiulotteisille peleille käy kuten (taas kerran) on käynyt elokuville: pelit eivät hyödynnä kolmiulotteisuutta millään tavalla, vaan voisivat toimia yhtä hyvin kaksiulotteisina. Toivottavasti olen väärässä.

Katsaus Nintendo 3DS:n sisäisiin ohjelmistoihin

Nintendo 3DS Camera

3DS:n kamera ei korvaa digipokkariasi, sillä sen tarkkuus on vain 0,3 megapikseliä. Kamera on tarkoitettu hupailuun vaikkapa ystävien tai perheenjäsenten kanssa, ja siihen se sopiikin vallan erinomaisesti.

Kolmiulotteisten kuvien ottamiselle on Nintendo antanut omat suosituksensa. Kuvaa ei kannata ottaa lähempää kuin 30 sentin päästä kohteesta. Hyvä valaistus on myös tärkeää, sillä Nintendo 3DS:n kamera on aika kehno hämäräkuvien suhteen. Kuviin voi lisätä hauskoja efektejä: Sparkle, Dream ja Pinhole. Sparkle-efektin (kimallus) saa aikaan puhaltamalla kuvan ottohetkellä 3DS:n mikrofoniin.

Kolmiulotteisten kuvien ottaminen ei välttämättä viehätä pitkän päälle, varsinkaan kun kuvien tarkkuus ei ole näinä tuhansien pikselien aikoina kehumisen arvoinen. Onneksi ohjelmistosta löytyy aivan toisenlainen valttikortti. 3DS:n kameran hauskin ominaisuus on ehdottomasti Merge-toiminto, joka käyttää hyväkseen kameroita konsolin molemmilta puolilta. Laitetta kädessään pitävä asettaa ruudun niin, että omat ja vastapäätä olevan henkilön kasvot mahtuvat ruudulla näkyvien apulinjojen sisälle. Kun kuva on otettu, siirtää 3DS kuvan ottajan kasvot toisen henkilön kasvojen tilalle. Kun valaistus ja asettelu on kunnossa, syntyy pienellä vaivalla hervottoman hauskoja yhdistelmiä.

Nintendo 3DS Sound

Äänisoitin ja -tallennin on hyvin pitkälle samanlainen kuin DSi:n vastaava. Nyt kuitenkin DSi:n kohdalla käynyt moka on korjattu: MP3-tiedostot soivat viimein AAC-tiedostojen ohella. Äänen tallennus- ja muokkausominaisuudet ovat tutut ja turvalliset. Nauhoitettua ääntä voi nopeuttaa tai hidastaa - myös niin että pelkkä tempo muuttuu sävelkorkeuden pysyessä samana. SD-kortille siirretyt kappaleet voidaan liittää StreetPass-listaan, jolloin laite kerää Compatibility-tilassa tietoja samanlaisesta musiikkimausta ohikulkijoiden 3DS-käsikonsoleista.

Konsolin maksimiäänenvoimakkuus ei ole kovinkaan korkea. Nintendo ottaa ilmeisesti kuulovauriot huomioon, mutta joillekin tämä voi olla pieni pettymys - varsinkin jos on aikonut käyttää laitetta MP3-soittimena.

Mii Maker

Mii Makerilla päästään tehtailemaan Mii-hahmoja. Hahmon luonnin voi aloittaa joko tyhjästä tai sitten nappaamalla kuva omista kasvoistaan, jonka jälkeen 3DS luo kasvonpiirteiden perusteella kuvan ottajaa muistuttavan Mii-hahmon. Hahmoa voi kuitenkin korjailla jälkeenpäin Wiiltä tutun editorin avulla. Wiillä olevat Miit voidaan myös siirtää langattomasti 3DS:lle, mutta toisinpäin siirto ei onnistu.

Mii Plaza

Mii Plaza sisältää StreetPass-ominaisuudella varustetut Puzzle Swap ja StreetPass Quest -pelit. Puzzle Swapissa kerätään palapelin palasia vaihtamalla niitä käsikonsoliin siirtyneiltä Mii-hahmoilta. StreetPass Questissa taas Mii-hahmojen avulla taistellaan vaikkapa haamuja vastaan simppelissä vuoropohjaisessa taistelupelissä.

Koska artikkelin kirjoitushetkellä ei 3DS:n omistajia vielä ole montaa, on pelien pelaaminen hiukan vaikeampaa. Se ei ole kuitenkaan mahdotonta, sillä Mii Plazan pelien valuutaksi käyvät myös laitteen omat pelikolikot (Play Coins), joita voi kerätä kävelemällä! 3DS:n askelmittari muuttaa pelaajan astumat askeleet mukavaksi hyödykkeeksi. Nintendo paitsi kannustaa pelaajia liikkumaan, myös ottamaan laitteen mukaan, mihin ikinä sitten kotoa poistuukaan.

Puzzle Swap ja StreetPass Quest saattavat olla mukavia välipaloja, mutta niiden pidempiaikainen viehätys hiukan mietityttää. Kunhan 3DS tulee kauppoihin, voi tilanne muuttua ratkaisevasti, sillä tällöin vieraat Miit tulevat osaksi näitä pelejä.

Mainittakoon muuten, että kirjoittajan jälkikasvu lähti mielellään ulos pitkälle lenkille, koska sai tietää askeleiden tuovan lisää pelikolikoita. Wiin aloittama kampanja pelaajan liikuttamiseksi jatkuu luontevasti nyt siis käsikonsoleilla. Hatunnosto Nintendolle tästä.

AR Games

Augmented Reality tarkoittaa "lisättyä todellisuutta". 3DS muuttaa todellisuutta yksinkertaisten korttien avulla. Laitteen mukana tulee yksi kysymyskortti sekä viisi kuvakorttia, joissa esiintyvät Samus Aran, Mario, Kirby, Pikmineitä sekä Link.

Kortti laitetaan hyvin valaistulle tasolle, jonka jälkeen suunnataan 3DS:n kamera korttia kohti. Kunhan laite tunnistaa kortin, alkaa tapahtua. Keittiön pöytääni ilmestyi aukko, josta putkahti kaiken lisäksi lohikäärme. Onneksi 3DS:llä voidaan moiset rumilukset ampua. Kirbyn ja Samus Aranin ohjaaminen ketsuppipullon vieressä on leppoisampaa todellisuuden vääristelyä. Hienointa tässä on se, että pelit toimivat mistä katselukulmasta tahansa, kunhan kortit pysyvät 3DS:n näkökentässä mukana. Joskus valaistusta joutuu viilaamaan yllättävänkin pikkutarkasti. Hämärässä hahmot nykivät ja häviävät ikävästi, joten pöytävalaisin kannattaa varata vierelle.

Yleisesti ottaen Augmented Reality kuitenkin toimii vähintään lupaavasti. AR-ominaisuus saattaa tuoda tulevaisuudessa hienoja oivalluksia, sillä jo nyt se yllätti toimivuudellaan.

Face Raiders

Alussa riemastuttava, gyroskooppia hyödyntävä Face Raiders toimii mainiona demona sille, minkälaisia innovaatioita tullaan näkemään 3DS:llä ja koko peliteollisuudessa lähitulevaisuudessa. Kameralla otetaan joko omista tai toisen kasvoista kuva, joka muuttuu pelaajan silmien edessä kypäräpäiseksi, irvisteleväksi vihulaiseksi. Tämän jälkeen alkaa vinha toiminta: 3DS:n ruudusta näkyy muuten normaali todellisuus, mutta naamapahikset alkavat hyökkäyksensä milloin mistäkin.

Kolmiulotteinen shoot 'em up on yksi ehdottomista vetonauloista vaikkapa ystävien vierailuihin, mutta käsikonsolin omistajat ei välttämättä Face Raidersin parissa monia tunteja päivässä viihdy. Face Raidersin pelaamista rajoittaa lisäksi pakollinen laitteen käänteleminen eri suuntiin, jotta löytää iholle tulevat viholliset.

Ideana Face Raiders on kuitenkin varsin mainio. Pelkkä tuttujen kasvojen ilveily ja silmän vinkkaukset huvittavat kummallisen kauan.

Teknisiä tietoja

Koko:
74 mm x 134 mm x 21 mm (suljettuna)

Paino:
Noin 235 grammaa (sisältäen akun, styluskynän ja SD-kortin)

LCD-näytöt:
76.8 mm x 46.08 mm, 800 x 240 pikseliä
61.4 mm x 46.08 mm, 320 x 240 pikseliä

Kamera:
CMOS -sensori, 0,3 megapikseliä

Ääni:
Stereo (tukee pseudo-surroundia)

Liitännät:
pelikorttipaikka, SD-korttipaikka, kuulokeliitäntä 3,5 mm miniplugille

Sensorit:
Liikkeentunnistin ja gyroskooppi

Latausaika:
Noin 3,5 h