Sanat: Orin
Kuvat: feldon
Nintendon ytimekkäästi nimetty Wii on vihdoin saapunut. Revolution -nimellä kulkenut konsoli ehti kehittelyprosessinsa aikana saada jopa futuristisia piirteitä. Erään Nintendo-fanin virtuaalimaailmaa esittelevä Revolution-video sai useat jopa oikeasti vakuuttuneiksi. Vaikka Wii onkin kumouksellinen, niin mistään sci-fi -vempaimesta ei ole silti kyse. Konsolin valttikortteihin lukeutuvat sen sijaan tehokkaan liikkeentunnistimen sisältämä wiimote-ohjain, Virtual Console -latauspalvelu ja tätä kautta tietysti portaali koko Nintendon tuotantoon. Suoraan paketista Wiillä ei silti pysty klassikkokokoelmaansa kartuttaa, sillä pelejä julkaistaan tasaisesti kuukausierissä. Myös Operan tarjoama internet-selain harmittaa poissaolollaan, mutta asia korjaantunee keväällä. Entä miltä konsoli nyt kaiken odottelun jälkeen tuntuu? Polvilleni en laskeutunut, mutta kyllä tällä kelpaa.
Iik, se on wiipod!
Wiin trendikkään valkoinen laatikko enteilee sisällöstä, joka noudattaa samaa minimalistista kaavaa. Yhdennäköisyyttä Applen tuotteisiin ei voi kiistää, mutta hyvää tuotesuunnittelua saakin jäljennellä. Nätisti pakattu laatikko paljastaa raivokkaan avaamisprosessin jälkeen Nintendon uutukaisen. Noin 270 euron paketti sisältää:
- Wii-konsolin
- Yhden wiimoten ja nunchuck-lisäliittimen rannehihnalla
- Näppärän alustan konsolille
- Sensorilaitteen ja alustan sekä kolme tarraa, joilla nämä saa turvallisesti kiinni
- Virtalähteen
- Komposiittijohdon
- Kaksi AA-patteria
- Ja kiitettävästi Wii Sports -pelin koteloineen, jolla pääsee köyhinkin pelaaja alkuun
Pienen ja sulavan kokonsa ansiosta konsolin sijoittelu ei aiheuta päänvaivaa. Virtalähde on melkoinen tiiliskivi, joka ei kuitenkaan Xbox 360:n vastaavan jälkeen aiheuta shokkia. Paketin mukana tuleva hopeinen alusta on kaukaa komea, mutta lähempi katsastelu paljastaa halvan muovimaisen rakenteen. Alusta ei myöskään erityisesti tartu Wiihin kiinni, vaan konsoli liikkuu sen päällä vaivattomasti. Tämä on hyvä, sillä näin konsolin asettelu ja väliaikainen tilanpuute eivät pääse haittaamaan.
GameCuben ohjaimille ja muistikorteille tarkoitetut paikat sijaitsevat konsolin yläosassa, nätisti valkoisen läpän alla. USB-paikat löytyvät sen sijaan konsolin takaa, SD-kortinlukija etupaneelista luukun takaa. Samasta piilosta löytyy lisäksi synkronointiin käytettävä nappi, jolla uusi ohjain aktivoidaan. Virtajohdon ja komposiittikaapelin lisäksi Wiistä lähtee vain yksi pieni piuha, joka liittää sensorilaitteen konsoliin. Pieni ja huomaamaton tunnistinlaite sopii hyvin television alle tai päälle. Taiteellisimmat pelaajat voivat käyttää myös kuuluisaa kynttiläkikkaa, josta ei tässä enempää.
Vaikka konsolisota ei ole vielä ratkennut, on Nintendo jo voittanut - nimittäin suunnittelussa. Itse konsoli on vain kolmen DVD-kotelon kokoinen, kevyt, hillityn valkoinen ja sinisen led-valon koristama. Levyt Wii imee sulavasti ja GameCube-pelit se nappaa jopa levyaukon sivuilta. Vain harvoin palava sininen valo viimeistelee koneen näyttävyyden. Sama silmää miellyttävä design loistaa ohjaimessakin. Kaiken kukkuraksi kone on todella hiljainen.
Nunchuckilla ja kakella koreasti
Kun Nintendo esitteli wiimoten, olivat useat skeptisiä, minä mukaan lukien. Eniten huolta aiheutti käden rasittuminen jatkuvasta huitomisesta. Tätä tuli jopa testattua kaukosäätimellä. Myöhemmin lukuisat videot paljastivat, ettei suinkaan jokaisessa pelissä tarvitse eläytyä fanaattisesti. Pelaamistani peleistä, Wii Sportsista ja The Legend of Zelda: The Twilight Princess'tä, ainoastaan Wii Sportsissa ohjainta on edes suotavaa huitoa suurin liikkein. Surullisenkuuluisa Gamespotin video näyttää, kuinka aneemiselta sohvan pohjalta keilaaminen on. Vastaavasti ylilyödyt toimintapelivideot tyyliin Red Steel paljastavat liiallisen eläytymisen hankaluuden. Itse en ainakaan Zeldaa pelatessani mielelläni tee sivuttaiskierähdyksiä lattialla tai lyö metrin kaaressa kuin kovinkin sankari.
Ensikosketus ohjaimeen on positiivinen. Koska ohjain on jo tehtaalla synkronoitu konsolin kanssa, ei asetuksia tarvitse heti aluksi säätää. Navigointi käyttöliittymässä käy vaivattomasti ja tärinätoiminto antaa sopivasti palautetta valikoita selatessa. Tekstin kirjoittaminen sujuu huomattavasti helpommin kuin ohjaimella, kuten myös Zeldassa kartan selaaminen. Sekä wiimote että nunchuck sopivat käteen kuin viikset huuleen. Molemmat ovat kevyitä ja laadukkaan tuntuisia. Nunchuckin analoginen tatti on sopivan jäykkä ja päällystetty luistamattomalla materiaalilla. Ohjaimet yhdistävä piuha on hitusen liian lyhyt, ja ainakin Wii Sportsin nyrkkeilyssä pituus otti välillä vastaan. Ohjaimen asetuksiin pääsee käsiksi Home-napista. Muun muassa tärinätoiminnon saa kytkettyä päälle tai pois ja ohjaimen mikrofonin äänitasoa voi säätää. Wiin mukana tulevilla pattereilla pelailee noin 30-40 tuntia.
Suurin kysymys tietysti on, miten ohjain pelikäytössä suoriutuu tärkeästä tehtävästään. Noin kymmenen tunnin Zelda-sessioiden kokemuksella ohjain sopii genreen mainiosti. Jo Digiexpoilla yllätyin, kuinka Marion ohjaaminen kävi helposti, paremmin jopa kuin perusohjaimella. Sama kaava toistuu Zeldassa. Liikkumisessa ei luonnollisesti ole mitään ihmeellisestä; tatista Link juoksee ja kävelee. Iskut sen sijaan lähtevät ohjaimia heiluttelemalla. Nopea pisto lähtee tattia eteenpäin painamalla ja wiimotea työntämällä, viilto vedetään sivuttaisliikkeellä ja kierreisku aktivoituu nunchuckia ravistelemalla. Näiden lisäksi erilaisia iskuja on lukuisia. Aivan yhtä hyvin ohjain ei suoriudu ammuttaessa. Nimittäin usein kursori on ruudun ulkopuolella, jolloin virheviesti hyppää ruudulle. Tilanteen nopea korjaus auttaa, mutta hektisissä tilanteissa moinen rokottaa sydämen tai pari. Äänivihjeet ovat piristävä lisä ja näitä tuleekin wiimotesta vähän väliä.
Wii Sportsissa homma toimii kuten pitää. Liikkeet ovat autenttisia, ja esimerkiksi keilatessa kierteen saa tekemällä kierreliikkeen heiton lopussa. Tennispeli tunnistaa rystylyönnit ja roikut, ja samoin golfissa peli huomaa lyönnin kulman. Suurimmaksi osaksi ohjaustuntuma saa kiitosta, mutta välillä pelaaminen menee hosumiseksi. Nyrkkeilyssä pärjää sohimalla satunnaisesti ja golfissa - varsinkin putatessa - liikkeentunnistus käy välillä hankalaksi.
Miittiä verkossa
Eräs hauskimmista funktioista on oman mii-hahmon luonti. Vaikka kustomointimahdollisuuksia ei ole loputtomasti, saa näilläkin eväillä luotua itsestään ja muista loistavia karikatyyrejä. Vaikeimmatkin piirteet onnistuvat, ja on hauskaa esimerkiksi nähdä Wii Sportsia pelatessa ystävät yleisössä tai joukkueessa. Luonnollisesti oman miin saa siirrettyä myös peliin. Kaverille poistuessa hahmot saa kätevästi tallennettua ohjaimeen, jolloin samaa rulianssia ei tarvitse aina toistaa. Oman virtuaaliminän voi myös laittaa muiden nähtäväksi, tosin tämä vaatii varsin monimutkaiset toimenpiteet. Molempien pelaajien pitää ensin vaihtaa kuusitoista merkkiä pitkä tunnusluku esimerkiksi foorumilla, ja vasta tämän jälkeen hahmot voivat tehdä visiitin toistensa luo. Miin voi myös laittaa matkustelemaan toisten koneelle sillä välin, kun itse on poissa. Omat valokuvat ja videot saa toistettua kuvakanavan kautta, mutta vain SD-kortilta. Törkeästi ohjelma kuitenkin tekee kuvista pikselimössöä. Muuten ohjelman helposti lähestyttävä ja hauska ulkoasu saa kiitosta.
Xbox 360:n dashboardista haltioituneena Wiin vastaava ei aivan vakuuta. Käytettävyys on helppoa, mutta esimerkiksi asetukset ovat ennen päivitystä kryptisesti piilossa. Hyvää on suuret kuvakkeet, joihin on helppo osua kursorilla. Sääennustuksia ja uutisia ei pääse vielä katsastamaan, eikä Opera-selainta ole vielä julkaistu. Sen sijaan Wiin ostoskanava toimii ja sisältää jo nyt tuttuja kulttipelejä, kuten Mario 64, The Legend Of Zelda ja mainio F-Zero. Viidestä kymmeneen euroon maksavat pelit saa ladattua omalle konsolilleen wii-pisteitä vastaan. Helpoiten wii-pointseja saa ostamalla kaupasta kortin, jonka tunnusluku sitten syötetään koneeseen. Tilanhallintaa helpottaa se, että kerran ostetut ja poistetut pelit saa ladattua aina uudestaan maksutta. Näin 512mb:n muisti ei pääse ihan heti loppumaan. Virtual Console onkin Wiin vahvimpia puolia, sillä Nintendon kaltaisella yrityksellä on käsittämätön määrä hittipelejä vuosien takaa. Myös nuorimmat vesat pääsevät siis maistamaan, mitä pelaaminen oli silloin ennen vanhaan.
Todellinen tienraivaaja vai vesitetty veto?
GameCuben heikon pelitilanteen takia useat odottivat Wiitä entistäkin paremmalla syyllä. Siinä missä Playstation 2 edelleenkin nauttii jatkuvista julkaisuista ja mediahuomiosta, on GameCube oikeastaan jo potkaissut tyhjää. Ennen Wiitä kannettavat konsolit ovatkin pitäneet Nintendon myyntilistoilla. Suuren suosion kerännyt Nintendo DS on nyt vihdoin saanut isoveljensä rinnalleen. Vastaanotto on ollut odotettua onnistuneempi, ja lippulaivan kunniakasta tehtävää on ajanut The Legend Of Zelda: Twilight Princess. Loistavin julkaisupeli miesmuistiin on potkaissut myynnin räjähdysmäisesti käyntiin.
Vaikka Wii ei räjäytäkään tajuntaa kuten voisi luulla, on se oiva ostos. 270 eurolla pääsee jo hyvin alkuun. Wii Sports jaksaa viihdyttää monet illat ja se vetää myös aidosti pelaamista vieroksuvat mukaansa. Silti peli tarjoaa myös kokeneemmalle pelikansalle hupia, tämä on jo havaittu. Wii Sports on mitä mainioin juhlapeli, josta jokainen saa jotain irti. Todelliset hittipelit tekevät vasta tuloaan, ja keväällä jokaisen taistelupukarin lempisarja, Super Smash Bros, saa jatkoa. Jo kulttimaineeseen noussutta Metroidia ei sovi myöskään unohtaa. Kolmannen ja viimeisen kerran Samus Aran seikkailee tiensä läpi galaksin Metroid Prime3: Corruptionissa. Paljon on myös yllätyksiä luvassa, sillä Virtual Console päivittyy kuukausittain.
Toivottavasti tämä lyhyt julkaisuopas selvensi edes karkeasti mistä Wiissä oikein on kyse. Jo pienen kokemuksen pohjalta on selvää, että Wii painii eri sarjassa kuin PS3 ja Xbox360. Pelaaminen on äärimmäisen hauskaa ja jotain sekin kertoo, kun yhtä ja samaa keilapeliä jaksaa pelata tuntikaupalla, illasta toiseen. Millään muulla konsolilla keilauksesta ei saisi mitään irti, Wiillä mokoma tuntuu lähes aidolta. Potentiaalia on valtavasti ja vain aika näyttää, mitä kaikkea saamme tämän konsolin parissa kokea. Vielä onkin hyvin aikaa ostaa se kaikista kovin paketti sinne kuusen alle.
