Toimitus odottaa palavasti Cyberpunk 2077 -julkaisua, joka vaikuttaa toistaiseksi melko keskeneräiseltä raakileelta. Päivityksiä odotellessa oikeaan tunnelmaan voi laskeutua pelaamalla toimituksen valitsemia, toinen toistaan synkempiä kyberpunk-pelejä!
Risto Karinkanta
Erinomaisia vanhempia klassikoita ovat vuoden 1997 Blade Runner ja vuoden 2011 EYE: Divine Cybermancy. Blade Runner on edesmenneen Westwood Studiosin parhaita ei-strategiapelejä. Kyseessä on erinomainen seikkailupeli, jonka grafiikka on edelleen kestänyt jonkin verran aikaa. Etsivä McCoy metsästää kadonnutta replikanttia Los Angelesin synkillä kaduilla, ja erilaisia loppuvaihtoehtoja on lukuisasti. Pelistä on tulossa myös remake, vaikkakin se on toistuvasti myöhästynyt.
EYE: Divine Cybermancy taasen edustaa sekopäisimpiä julkaistuja toimintapelejä, jonka surrealistinen tunnelma saa pään pyörälle. Maailmaa kuvaa vaikkapa se, että käytössä olevan valuutan nimi on "brouzouf". Valitettavasti pelin käyttöliittymä oli jo julkaisuhetkellä monimutkainen, eikä se ole kestänyt aikaa kovin hyvin.
Hieman pehmeämmästä päästä löytyy tämän vuoden Cloudpunk-julkaisu. Väkivallaton kuljetuspeli tavoittaa erinomaisesti Blade Runnerin ja The Fifth Elementin tunnelman kruisaillessa pitkin Nivaliksen kaupungin sateisia ilmamoottoriteitä. Myös toinen oivallinen kyberpunk-kuljetuspeli on Neo Cab, jossa minimalistisen pelikokemuksen korvaa mielenkiintoinen tarina.
Vuoden 2017 Observer-kauhutrilleri on saanut marraskuussa Observer: System Redux -remasteroinnin, joka laajentaa erinomaista tarinaa lukuisilla uusilla sivutehtävillä ja graafisella päivityksellä. Tarinaltaan jännittävä ja visuaaliselta anniltaan synkkä teos on erinomainen esitys puolalaisesta neofasistisesta kyberslummista.
Petri Kataja
Kyberpunk-peleistä puhuttaessa ei voi olla miettimättä Deus Ex -pelejä. Itse pidin paljon kahdesta uusimmasta nimikkeestä, Human Revolutionista vielä sitä seurannutta Mankind Dividedia enemmän. Mutta! Ajattelin silti nostaa näkösälle yhden epätodennäköisemmän vastauksen ja kenties monen ohittaman pelin.
Nimittäin! Länsinaapuristamme kotoisin olevat SteamWorld-pelit ovat olleet enimmäkseen mainioita tekeleitä. Pääosassa heiluvat höyryvoimalla pyörivät robotit, mikä jo itsessään kuulostaa steampunk-meiningiltä, eikä vain? Ehkä eniten tästä sarjasta lähtisin suosittelemaan kahta tuotosta SteamWorld Heistia sekä SteamWorld Dig 2:a.
SteamWorld Heist on vuoropohjaista strategiaa ja ammuskelua tarjoava helmi, jossa peltiheikit suuntaavat ympäri ja ämpäri avaruuden eri kolkkia. Arvostelumme (klik) kuvailee nimikettä seuraavin sanoin: ”Kyseessä on vuoropohjainen toimintarymistely, jonka maailmassa maapallo on räjähtänyt palasiksi ja ihmiskunta on kadonnut. Vesi on hupenemassa ja sitä käytetään tämän takia valuuttana. Pelaaja ohjaa avaruudessa matkaavaa höyryllä toimivaa robottijoukkoa, joka vyöryy vihollisaluksiin, ammuskelee ja ryövää vedet sekä muut arvotavarat itselleen”. Hieno kokonaisuus, vahva suosittelu tälle.
SteamWorld Dig 2 on puolestaan perin koukuttava mainariseikkailu, jossa suunnataan maan alle kaivamaan arvomineraaleja ja selvittämään mystisten maanjäristysten alkulähdettä. Matka alkaa yksikertaisesti: louhi kaivoksessa, kerää arvomalmia pimeään asti, suuntaa pinnalle keräämään valoa ja rahaa, toista. Mutta mitä pidemmälle päästään, sitä enemmän aivopähkinöitä, kummasteltavaa ja vaihtelua saadaan – todella sulavaa tasoloikkaamista unohtamatta.
Ei ehkä ne ensimmäiset mieleen tulevat kyberpunkit, mutta sitäkin paremmat. Deus Exien ohella.
