Oodi videopelien maailmalle
Sam Masur ja Sadie Green tapaavat toisensa ollessaan lapsia, ja heitä yhdistää heti rakkaus videopeleihin. Kaksikon tavatessa useita vuosia myöhemmin, he päättävät luoda sellaisen yhdessä. Tästä saa alkunsa heidän videopelistudionsa, nimeltään Unfair Games.
Kirja seuraa kaksikon matkaa heidän ensimmäisestä työstään alkaen. Kerronta on sulavaa ja mukaansatempaavaa, joskin välillä kuvaukset menneestä tulivat hieman kömpelösti ja vaikeuttivat lukemisen sujuvuutta. Tarinassa oli muutenkin kohtia, joissa tyyli muuttui yllättäen – tämä ei varsinaisesti ole mikään virhe, mutta itse olisin arvostanut yksinkertaisesti sulavampia siirtymiä.
Pääasiassa Huomenna, huomenna ja huomenna kuitenkin etenee kronologisessa järjestyksessä, ja oli kiehtovaa seurata teknologian kehittymistä Sadien ja Samin silmin. Näin alan harrastajana kirjan peliviittaukset ovat hauskoja, etenkin kun tuotoksen tunnisti kuvauksen perusteella. Lukija myös näkee helposti Sadien ja Samin intohimon pelien tekemiseen, ja koko tarina tuntuu muutenkin ylistyslaululta peleille ja pelaamiselle.
Kirja pureutuu tietenkin myös Sadien ja Samin henkilökohtaisiin elämiin, ja käsittelee myös joidenkin sivuhahmojen kohtaloita.
Inhimilliset hahmot
Hahmoina Sam ja Sadie ovat molemmat inhimillisesti kirjoitettu. Samilla on terveydellisiä ongelmia, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä, ja Sadieta vaivaa syvä epävarmuus omasta osaamisestaan ja siitä, että hän kokee jäävänsä Samin varjoon. He rakastavat toisiaan, mutta riitelevät – kuten kauan toisensa tunteneet riitelevät. Molemmilla on myös omat elämänsä, mutta heidän suhteensa ei ole missään vaiheessa romanttinen.
Itse pidin enemmän Samista. Välillä Sadie sai verenpaineen nousemaan, vaikka hänen käytöksensä pystyi kyllä ymmärtämään. Koko hahmokaarti on taitavasti ja elävästi kirjoitettu, ja heidän elämänsä ja päätöksensä oikeasti kiinnostavat. Tietyt sivuhahmot saivat hieman enemmän syvyyttä kuin toiset, mikä tuntui hieman hassulta valinnalta: kirjaan olisi sopinut paremmin pelkästään Sadien ja Samin näkökulmat. Nykyisellään yksittäiset luvut toisten hahmojen näkökulmista rikkoivat ainakin itselläni lukemisen rytmiä, etenkin kun valtaosan ajasta kertojia on vain kaksi.
Hiomaton kirjoitusasu
Kirjan suomennos on pääosin hyvä, mutta joissain kohdissa pientä hiomattomuutta näkyy – tämäkin todennäköisesti johtuu enemmän siitä, että lukemani painos on oikolukematon versio, joten se tulee parantumaan varsinaisessa julkaisussa. Muuten teksti on sujuvaa ja helppolukuista, välillä ihan hauskaakin.
Loppua kohden selviää myös, miksi kirjan nimi on Huomenna, huomenna ja huomenna, ja se sopii koko tarinaan todella kauniisti. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen kaikille, vaikka pelaaminen ei kiinnostaisikaan – mutta kaikkein parhaiten siitä nauttii jos pelaa itse.
