Unfathomable on erinomainen yhteistyö- ja selviytymispeli. Mutta onko joku seurueesta petturi?
Vuonna 2008 julkaistu selviytymis- ja selkäänpuukotuspeli Battlestar Galactica roikkuu edelleen BoardGameGeekin top 100 -listalla. Painos on kuitenkin aikoja sitten loppuunmyyty, ja käytetystä kappaleesta voi joutua pulittamaan satoja euroja. Apuun saapuu Unfathomable, joka on hyvin pitkälle sama julkaisu, mutta käännettynä trendikkäästi sijoittumaan Lovecraftin maailmaan.
Keskuudessamme on huijari
Unfathomablen perusideana on yhteinen kamppailu pelimekaniikkaa vastaan. Höyrylaiva SS Atlantica on ylittämässä valtamerta, kun lonkerohirviöt hyökkäävät aluksen kimppuun. Pelaajien tavoitteena on päästä perille sinipunavalkoiseen turvasatamaan, ennen kuin laivasta loppuvat jokin neljästä resurssista tai pumppauskapasiteetti. Monsterit vyöryvät päälle aaltojen lailla, joten niiden työntäminen takaisin mereen käy työstä.
Jokaisella pelaajalla on vuorollaan käytössä kaksi toimintoa. Perustoimintojen lisäksi jokaisella on erilaisia hahmo-, esine-, käsikortti- ja huonekohtaisia erikoistoimintoja. Erilaisilla kombotuksilla ja kikkailuilla hahmoista voi puristaa tehot irti ja parhaimmillaan moninkertaistaa käytössä olevat toiminnot. Muutaman pelin jälkeen pelaajien taidot ovat karttuneet niin paljon, että ensimmäisen pelin epäoptimaaliset töhöilyt alkavat oikein nolottaa.
Jokaisen pelaajan vuoron päätteeksi nostetaan kriisikortti, joka synnyttää yleensä jonkinlaisen probleeman ratkaistavaksi. Jokainen saa käyttää käsikorttejaan omana panoksenaan ongelman torjumiseksi, ja parhaimmillaan voittoisa tulos tuottaa meheviä bonuksia. Kaikkia kortteja ei ole kuitenkaan syytä tykitellä huolettomasti menemään, sillä samoja kortteja käytetään myös voimakkaisiin erikoistoimintoihin – ja kenties seuraavan pelaajan nostama kriisikortti on vielä kriittisempi torjuttava.
Viimeisenä kriisikortista ratkaistaan hirviöiden toiminnot sekä pelaajien voittoratojen etenemiset. Yleensä vain yksi hyvä ja yksi huono toiminto aktivoituvat. Käytössä on kaksi voittorataa – läpäisyyn tarvittava laivan puksutus sekä loitsupommi, jonka laukeaminen puhdistaa laudan hirviöistä. Loitsupommi on kaksiteräinen miekka, sillä vihollisten lisäksi myös kannella olevat pelaajat ja siviilit ottavat turpasaunaa.
Kaikki olisi helppoa, jos pelaajat puhaltaisivat yhteen hiileen. Lisäkierteenä on kuitenkin se, että pelaajamäärästä riippuen 1-2 hahmoa ovatkin tosiasiassa salaa hirviöiden puolella pelaava hybridi, joka voittaa laivan tuhoutuessa. Pelin sabotointi vaatii hienovaraisuutta, sillä liian eksplisiittisesti toimiessa salaisuus paljastuu ja hahmo voidaan heittää putkaan. Jatkuvaa pientä kiusaa on kuitenkin mahdollista tehdä, esimerkiksi pelaamalla huonoja kortteja kriisien ratkaisemiseksi.
Same same, but different?
Battlestar Galacticansa pelanneille säännöt eivät juuri vaadi kertausta. Perusrakenne on täysin identtinen esi-isänsä kanssa, mutta pieniä tasapainotuseroja on luotu. Useita tarpeetonta monimutkaisuutta luovia rakenteita on poistettu, esimerkiksi hirviötyyppejä on nyt olennaisesti yksi – sekä kaksi yksittäistä megahirviötä. Pomovihollisten figuurit ovat komean kokoisia ja luovat kerrankin tunnelmaa massiivisista merihirviöistä.
Hienona ja tärkeänä lisänä pelaajat voivat aktiivisesti edistää laivan matkantekoa lappaamalla hiiltä höyrypannuun. Mikäli satunnaisesti nousevat kriisikortit eivät edistä matkaa, voivat pelaajat ottaa kohtalon avaimet omiin käsiinsä. Sinänsä tämä toiminto on myös hieman rikki, sillä kunhan hirviöt saadaan pidettyä meressä, kannattaa kaikkien muiden pelaajien ahertaa hiilihommissa niin paljon kuin mahdollista. Kokonaisuutena uusittu mekaniikka tuntuu tasapainoisemmalta ja reilummalta pelaajia kohtaan kuin Galactica.
Kaikesta huolimatta menestys on usein riippuvainen vuoron päätteeksi pöytään lävähtävien kriisikorttien sisällöstä. Osa kriiseistä on helposti läpäistäviä, toiset taas vaativat melkoista panostusta. Jos kierrokselle osuu kaksi tai useampi vaikeaa pommia, voi turpasaunan määrä olla melkoinen. Onneksi kriisikorttipakan koko on kiitettävän laaja, joten jokainen peli pystyy tuottamaan varsin erilaisia elämyksiä.
Unfathomable on erinomainen julkaisu. Se toimii tiukkana seurapelinä, mutta tarjoaa tyydytystä myös koville teknisille pelureille. Mikäli sääntöjä noudattaa tarkasti, on kommunikaatio pelaajien välillä varsin rajoitettua. Tämän ensisijaisena tavoitteena on välttää petturin paljastuminen, mutta se estää osaltaan myös alfapelaajaongelmaa, eli sitä, että yksittäinen taitava pelaaja lähtee dominoimaan suunnitelmia. Pieni ensikertalaisten häröily kuuluu asiaan – vai onko kyseessä sittenkin tarkoituksella huonosti pelaava petturi?
