Satiirinen, ajoittain jopa absurdi Not for Broadcast kertoo 80-lukulaisesta Britanniasta – vaihtoehtoisesta dystopiasta, jossa isoveli valvoo, eikä sensuuri ole ruma sana.
Ruudun takaa
Uusi vasemmistolainen puolue Advance nousee valtaan, joten mikäpä on tehokkaampi paikka muokata maan poliittista kenttää kuin tv:n paras katseluaika. Pelaaja istutetaan televisio-ohjaajan koppiin hoitamaan illan keskustelu- ja uutisohjelman sisältöä. Edessä on isojen päätöksien lisäksi muutama näyttö, sensurointinappi kiroilua varten, erilaisia mainosvideoita sekä muutama muu säätönappula. Ilman dynaamista ohjausvisiota katsojat kaikkoavat nopeasti, jolloin mahdollisuus vaikuttaa kansan syviin riveihin jää myös vähäiseksi.
Siksi onkin vaihdeltava kuvakulmia neljästä mahdollisesta parhaan taitonsa mukaan. Lähikuva puhujasta, muista näyttää muiden osallistujien reaktiot, väliin laajakuvaa ja niin edelleen. Kirosanat on hyvä piipata pois, ja kuvasignaalia heikentävää häiriötä pitäisi myös vältellä. Työskentely hoidetaan hiirellä ja parilla näppäimistön napilla. Alkuun propagandakoneiston säätö vaikuttaa hektiseltä, mutta tutoriaali opastaa näppärästi ohjauspaneelin toimintoihin. Eikä aikaakaan, kunnes kopissa häärää talk show -ohjelmien Steven Spielberg.
90-luku soitti ja haluaa FMV:nsä takaisin
Tila, jossa pelaaja istuu, on luotu perinteisellä grafiikkamoottorilla – toisin kuin muu sisältö. Not for Broadcast onkin FMV-tyylinen sekoitus oikeaa, näyteltyä videota ja peliä. Ihmisnäyttelijät ”ihastuttavat” ruudussa, joskin suurin osa kaartista vetää kummelimaisia rooleja vakavuudesta piittaamatta. Teoksen yksi ongelma onkin sen kieli poskessa luotu sisältö, joka naurattaa vain harvoin. Toisaalta nykypäivän poliittinen kenttä tarjoaa yhtä paljon hämmentäviä hahmoja ja totuuden muunnelmia…
TV-lähetysten välissä keskitytään tekstipohjaiseen tarinankerrontaan, jonka sävy eroaa täysin muista osioista. Pelaaja tekee valintoja perheensä ja lähipiirinsä elämistä, eivätkä nämä päätökset vaikuta kovinkaan kevyiltä, hauskuudesta puhumattakaan. Isoveli todellakin valvoo ja tarvittaessa myös rankaisee. Kun sukulainen pyytää passia lainaan päästäkseen maanpakoon, hassut peruukit eivät enää korjaa tilannetta. Kontrasti kahden eri osa-alueen välillä jättää ihmettelemään tekijöiden viestiä: onko tämä pelkkää huumoria vai kantaaottavaa sisältöä?
Omituinen parituntinen
Not for Broadcastin Early Access -versio sisältää tarinan kolme ensimmäistä kappaletta, joten lopullista suuntaa on vaikea vielä sanoa. Omia ohjaustöitään voi katsoa tai pelata jälkikäteen uudestaan, kunnes kesällä julkaistavat seuraavat osiot täydentävät propagandakoneiston materiaalivarastoa. Mielenkiintoinen tuttavuus, vaikka sen käsikirjoitus ei ihan vielä paljasta onko kyseessä hauska vitsi vai vakavasti otettava poliittinen satiiri.
