Tales-sarjalla on historiaa pelin jos toisenkin edestä, sillä tuleva nimike on jo seitsemästoista osa tässä Bandai Namcon työstämässä saagassa. Tales of Arisen halutaan tuovan uutta eloa sarjaan, joten sitä on ollut työstämässä veteraanien lisäksi tukku uusia kasvoja. Demon perusteella kaikista aikomuksista on paha sanoa, sillä se keskittyi pääasiassa taistelumekaniikkoihin ja yhteen ainokaiseen alueeseen. Ulkoasultaan nimike kuitenkin jo eroaa edeltäjistään, joten uuteen suuntaan ollaan matkalla.
Useampi testisessio ennakkoversiossa antoi kuitenkin kosolti kerrottavaa, niin siitä taistelemisesta kuin muistakin asioista, joita syksyllä on lupa odottaa.
Nousutarinoita
Pelattu demo koostui yhdestä alueesta nimeltään Elde Menancia, jota kutsuttiin vihreäksi maaksi. Kuvaus osui nappiin, sillä koluttavana todella oli vihreätä maastoa täynnä vihollisia. Seikkailtavien ympyröiden reunalla näkyi kyllä isohkolta vaikuttava kaupunki, mutta sinne asti ei ollut vielä asiaa. Pelin juonikuvioissa nämä ympyrät sijoittuivat jonnekin useampien tuntien kohdalle, kun koko hahmokatras on jo koossa.
Vekkulisti demon aloituspiste muistutti huomattavan paljon The Legend Zelda: Breath of the Wildin aloitusaluetta, etenkin sitä ihka ensimmäistä kielekettä, jolta nähdään kauas piirtyvä maisema erilaisine maastonmuotoineen. Tarkoituksella tehty asia tai ei, niin ensivaikutelma oli varsin mukava.
Tarinan pääosissa nähdään kaksikko Alphen ja Shionne, mutta demossa oli pelattavana kuusihenkinen poppoo, joka on myös lopullisessa seikkailussa mukana. Vaikka demon alussa valittiinkin ohjastettava hahmo, pystyi käytettävää taistelijaa vaihtamaan oman mielen mukaan. Tarjonta tuntui kattavalta, sillä sankarit erosivat toisistaan tarpeeksi paljon.
Alphen-miekkamies hallitsi lähitaistelun, kun taas pyssytaidoilla siunattu Shionne pystyi räiskimään kauempaa. Rinwell-maagi sen sijaan käytti taikoja, joiden valmistelussa kesti tovi, mutta ne toisaalta kantoivat pitkälle. Koko porukan epäuskottavin mätkijä oli Law, joka käytti erilaisia kamppailulajeja taistellakseen. En tiedä muista, mutta isoja monstereita vastaan en lähtisi pelkät omat nyrkit tanassa. Porukan täydensivät isolla kilvellä ja lyöntiaseella varustautunut Kisara sekä tasapainoiseksi kuvailtu taistelija Dohalim, joka käytti varusteenaan pidemmälle ulottuvaa sauvaa.
Taistelijaa on siinä monenlaista.
Ennen taisteluun sukeltamista on todettava, että kokonaisuus toi mieleen vahvasti Xenoblade Chroniclesin, jossa maita ja mantuja tutkitaan, kohdataan siellä täällä vihollisia sekä ystävällisiä hahmoja omine dialogeineen ja avunpyyntöineen. Ainoa suurempi ero oli, että vihollisten kanssa taistoon ryhdyttäessä jouduttiin seuraamaan parin sekunnin viuhuvaa animaatiota, joka ilmaisi taistelun alkavan. Onko tämä lopullisessa pelissä, toivottavasti ei.
Taistelukuntoinen
Taistot olivat testaamisen perusteella Tales of Arisessa toimivia, joskin tutustumistaan odottavia pelimekaniikkoja oli vaikka muille jakaa. Oli normaalia mätkettä, erikoisliikkeitä, toisenlaisia erikoisliikkeitä, kolmannenlaisia sellaisia, hahmo-ominaisuuksia ja vaikka sun mitä.
Yksinkertaisimpana toimena on iskeä vihollista kulloisenkin hahmon aseistuksella painamalla nappia. Yksinkertaista. Vihollisia kurmottamalla kasvaa erikoishyökkäysten mittari, jonka avulla voi käyttää, kyllä vain, erikoishyökkäyksiä.
Joka taistelijalla oli tukku omia liikkeitään, joista osaa pystyi käyttämään maan kamaralla ollessa, ja osaa käytettiin ainoastaan ilmasta käsin. Tosiaan, hahmot pystyvät hyppimään taistelussa (ja itse asiassa sen ulkopuolellakin), mitä käytetään hyödyksi myös vihollisia muksiessa. Yksi hyökkäys voi näet singota taistelijan yläilmoihin, josta käsin voi käynnistää toisen erikoismuuvin vastapuolen suuntaan. Näillä keinoin saa aikaiseksi monenmoista komboa, kunhan virtaa erikoisliikkeiden palkissa riittää. Näissä Arte-nimellä kutsutuissa taidoissa on monta tuttua nimeä sarjan aiemmista osista, mikä voi saada pientä hymynkaretta aikaan Tales-konkareiden naamatauluissa.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä pelaajan on mahdollista käynnistää tietyin väliajoin tiimiläisten erikoishyökkäyksiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän hienoa katsottavaa. Nämä vievät vain muutamat sekunnit aikaa, joten pitkistä animaatioista ei ole pelkoa. Eikä siinäkään kaikki, sillä tietyissä tilanteissa kaksi eri hahmoa voi yhdistää voimansa iskeäkseen vihollisen kimppuun vieläkin tehokkaammalla Boost strike -iskulla. Näiden duona tehtyjen hyökkäysten on mahdollista pistää ei-pomovastukset päiviltä kertaheitolla.
Joka hahmolla on lisäksi eri ominaisuuksia, joista kertynee matkan varrella apua. Esimerkiksi Law'n "keskittyminen" kasvaa, jos hahmo ei ota vahinkoa pidempään aikaan. Alphen puolestaan pystyy lataamaan hyökkäyksiään.
Yksi mainitsemisen arvoinen perusmekaniikka on, että Arise antaa isoa huomiota vihollisten hyökkäysten väistelyyn. Onpa sivuun syöksymiselle oma nappinsakin. Onnistuneista väistöistä palkitaan, jopa kohtuullisen avokätisesti täyttämällä erikoisliikkeiden mittaria. Myös onnistuneiden torjuntojen kerrotaan olevan perin tärkeitä.
Taistelumekaniikoista on todellakin moneksi, ja kaiken huomioimisessa riittää tekemistä. Onneksi testisessioiden perusteella oman tiimin muut jäsenet eivät ole vain statisteja, vaan tekoäly osaa myös hyökätä vihollisten kimppuun, sekä suureksi iloksi parannusesineet ja -taiat kuuluvat repertuaariin.
Näin lyhykäisen testisession kaikki toiminteet eivät lähteneet selkärangasta, etenkin koska kaikki taidot annettiin käyttöön kerralla. Jossain kohdin huomasin pelaamisen olevan jonkin sortin napinhakkaamista, jotta matkan lopulla odottanut pomovastustaja olisi kaatunut. Pomohirmu kyllä kaatui, kun keskittyi tekemiseen ja oikeasti väisteli. Yritin kuitenkin testimielessä kertaalleen rynnätä hirmua päin sen suurempia miettimättä ja lopputuloksena oli selkeä tappio. Aivottomalla napinhakkaamisella ei tätä peliä läpäistä – edes normal-vaikeustasolla.
Lopullisessa julkaisussa on tarjolla neljä vaikeustasoa, mikäli mielii enemmän tai vähemmän haastetta: story, normal, moderate ja hard.
Ja sitten kaikki muu
Mitäs muuta taiston lisäksi? Seikkailun ohessa kuullut musiikit olivat ainakin mainioita. Vihreällä niityllä kuultu eepos oli kuin suoraan Skyrimistä ja taistelumusiikki oli lyhykäisesti summaten tarttuva ralli, jota kuunteli varsin mielellään. Todella mielellään.
Kun sitä vain sattui kuulemaan. Hahmot näet toistelevat erikoishyökkäystensä nimiä joka kerta niitä käytettäessä. Näitä Pokémon-tyylisiä huuteluja kuuluikin sitten liiankin kanssa, joten äänisäätöjen kanssa voi olla tarvetta puljata lopullisessa pelissä.
Ääninäyttelyä ei testiversio tarjonnut paljoa, mutta sitä oli tarjolla sekä japaniksi että englanniksi. Japani kuulosti omaan korvaani hieman uskottavammalta, mutta ei lontoonkielinen toteutus hassumalta tuntunut myöskään.
Kahden päähahmon tyylikästä poseerausta.
Hahmojen jutustelu tulee varmasti tutummaksi sitten aikanaan, sillä vaikka demossa ei ollutkaan sarjalle tuttuja jutustelutuokioita (skits), niin myyntiin tulevassa varsinaisessa versiossa niitä on lupa odottaa kuultavan.
Mitäpä muuta? Esineitä – kuten vanhoja tuttuja parantavia omenageelejä – pystyi ostamaan yhden puun alla tönöttävältä kauppiaalta, leiripaikalla pystyi yöpymään ja kokkaamaan raaka-aineista, joita matkan varrella on plakkariin kertynyt. Metallikaiverrusta ja apuvälineiden työstämistä on myös luvassa sitten aikanaan, eikä kaiken maailman sivutehtäviä parane unohtaa. Niin, ja valitettavasti tällä kertaa mukana ei ole moninpelimahdollisuuksia, vaan koko seikkailu taivalletaan yksin.
Vielä hetki odottelua
Suurta ja kaikenkattavaa kokonaiskuvaa lopullisesta pelistä on ennakkoversion perusteella vaikeaa antaa. Se kuitenkin näytti, että taistelumekaniikoilla on paljon annettavanaan niille, ketkä siihen perehtyvät. Pelkkä vihulaisia päin juokseminen ja hyökkäyspainikkeiden rämpytys ei toimi, ja hyvä niin.
Tämän testin perusteella voi odottaa tulevaa positiivisesti.
Tales of Arise julkaistaan PlayStation 4:lle, PlayStation 5:lle, Xbox Onelle, Xbox Series X|S:lle ja PC:lle päivämäärällä 10. syyskuuta.
