Uusia muistoja vanhoilla peleillä – katsauksessa pieni retrohelmi Nintendo Classic Mini

Rakkaalla lapsella – tai tässä tapauksessa pelikonsolilla – on monta nimeä. NES, 8-bittinen Nintendo, Nintendo Entertainment System, matolaatikko. Laitteen kehittänyt japanilainen pelijätti Nintendo on noteerannut pelaajien rakkauden tuota 1980-luvulla julkaistua konsolia kohtaan hienolla tavalla. Marraskuussa markkinoille nimittäin tuotiin pienikokoinen Nintendo Classic Mini: Nintendo Entertainment System, joka on käytännössä pienikokoinen ja moderni versio vanhasta tutusta masiinasta. Sen kytkeminen ei vaadi television lähtöjen kanssa tappelua, minkä lisäksi sen uumenissa odottaa valmiiksi asennettuna 30 retropeliä.

Kuulostaa varsin hyvältä, mutta millainen laite tuo kirjoitushetkellä joka kauppiaalta loppuunmyyty Nintendo Classic Mini oikeasti on? Lyhyesti summattuna: varsin näppärä retropelaajan kultakaivos.

Nintendo-kyynärpään uusi tuleminen

Ensimmäinen asia, joka laitteessa kummastuttaa, on sen pieni koko ja olematon paino. Minimasiina mahtuu helposti kouraan kuin kouraan ja painaa vähemmän kuin vaikkapa New 3DS -käsikonsoli. Positiivinen yllätys on myös Nintendo Classic Minin käyttöönotto, joka ei vaadi kuin kahden johdon kytkemisen. Paketissa tulee mukana HDMI-piuha sekä virtajohtona toimiva USB-piuha. Pelaamaan pääsee helpoimmillaan kytkemällä kummatkin johdot kiinni televisioon ja painamalla konsolin virtapainiketta. Helpompaa kuin alkuperäisen matolaatikon etsiminen ja kytkeminen nykytöllöttimiin.

Laite emuloi näppärästi männävuosien pelejä mutta myös iskee soppaan muutaman lisämausteen. Ensimmäinen niistä on etenemisen tallentaminen. Kun lopettaa retropelailun, voi nyt tallentaa tilanteen neljään mahdolliseen slottiin odottamaan seuraavaa kertaa. Varsin näppärää tämä ja nykyaikaista.

Autenttisempaa fiilistä pääsee hakemaan eri kuvamoodien avulla. Filttereitä on kolme: vanhoja televisioita imitoiva CRT, alkuperäisen NES:in kuvasuhteita apinoiva 4:3 sekä täydellisyyttä hakeva Pixel Perfect. CRT:n käyttämistä ei voi suositella kuin äärimmäisille puristeille, sillä sen katselu ei silmiä hivele. Enemmänkin kirvelee.

Nes classic mini ja kirby

Kuten kuvasta näkyy, ovat vanhat pelikasetit jopa uutta laitetta isompia.

Näitä äiti ja isä pelasivat pienenä

Mutta ne pelit! Nintendo Classic Minin tarjonta on valikoitu hyvin, sillä tarjolla on 30 enemmän tai vähemmän klassikoksi tituleerattavaa nimikettä. Valikoimaa on alkuperäisen laitteen alkuajoista sen loppuvuosille, Donkey Kongista aina Kirby's Adventureen.

Tarjottimella on useampaa genreä. On perinteisempää tasoloikkaa (Super Mario Bros. 1-3), toiminnallisempaa pompintaa (Mega Man 2, Ghosts'n Goblins, Ninja Gaiden) ja räiskintää (Super C, Gradius, Galaga). Lisäksi mukana on seikkailua (The Legend of Zelda, Zelda II: The Adventures of Link, Castlevania jatko-osansa kera, Startropics), puzzleilua (Pac-Man, Dr. Mario) sekä urheilusta ammentavaa menoa (Tecmo Bowl, Punch-Out!!, Excitebike). Onpa mukana myös yksi roolipeli Final Fantasyn muodossa. Eikä edellä mainittu listaus kata kaikkea.

Pelivalikoimalle on pakko näyttää peukkua, sillä mukana on monta 8-bittisen laitteen olennaisinta nimikettä, Super Marion tasoloikat etunenässä. Tästä huolimatta mieleen tulee aina muutamat nimikkeet, jotka olisi kaivannut mukaan. Vaikkapa DuckTalesin tai Turtles-seikkailujen tyylisiä lisenssipelejä ei ole tarjolla. Tarjontaa ei saa laajennettua vaikkapa verkosta lataamalla, mikä ei ole suuri murhe, sillä 30 nimikkeen hanskaaminen riittää kyllä pitkäksi aikaa. Yksi oleellinen ensisilmäyksellä puuttuva klassikko on Probotector, jossa pelaajat ohjasivat hahmojaan vihollisia vilisevien kenttien läpi erilaiset pyssyt laulaen. Tässä tapauksessa hätä yllätti kuitenkin ennenaikaisesti, sillä Nintendo Classic Minin listoilla on kuin onkin pelin jatko-osa SUPER C. Kyseessä on pelimekaniikoiltaan ja tunnelmaltaan hyvin samankaltainen rymistely, jota pääsee ykkösosan tapaa räiskimään kaksinpelinä.

Henkilökohtaisena erityisplussana Nintendo Classic Minin valikoimasta mainittakoon Kirby's Adventure, allekirjoittaneen suosikki 8-bittisistä peleistä. Tasoloikkaseikkailu valmistui konsolin elinkaaren loppuvaiheilla, mikä myös näkyy sen ulkoasussa. Kyseessä on näet erityisen hieno tuotos ollakseen vanhan kunnon matolaatikon peruja. Pelaajat pääsevät omaksumaan vihollisten erikoiskykyjä värikkäissä maailmoissa, joskin hieman liian helpon vaikeustason turvin. Suosittelen pelaajalle kuin pelaajalle.

Moninpelaamistakaan ei laiminlyödä, sillä useampaa nimikettä pääsee kokemaan kahden pelaajan voimin. Osassa moninpeli on yhtäaikaista, samalla ruudulla tapahtuvaa Ice Climbersin tai Double Dragon II: The Revengen tyyliin, kun taas osassa kisaillaan vuorotellen. Kaksinpelattavien pelien ymppääminen mukaan lisää masiinan viehättävyyttä reilusti.

Super Mario Bros. 3

Hertsejä vaikka muille jakaa

Rehelllisyyden nimissä on sanottava, että osa klassikoista näyttää nykypäivänä hitusen puistattavilta. Tecmo Bowl, näin esimerkiksi, on ulkoasultaan hyvinkin vanhentunut. Kaikkiin tuotoksiin tämä ei ole vaikuttanut yhtä pahasti, sillä vaikkapa Mega Man 2 ja Super Mariot näyttävät edelleen varsin miellyttäviltä. Ikä pistää silmään sekä graafisena pikselipökkelönä että pelimekaniikoissa. Mukana on varsin yksinkertaisia nimikkeitä, kuten Balloon Fight ja Bubble Bobble, mutta onneksi molemmat tarjoavat todella viihdyttävää pelattavaa. Hieman pienemmissä erissä tosin, sillä ei niiden parissa kokonaista iltaa halua viettää. Laaja pelitarjonta on tässäkin mielessä siunaus.

Pelit pyörivät pääosin ongelmitta, eikä testirupeamien aikana ilmennyt suurempia ongelmia. Mikäli osa peleistä tuntuu kuitenkin aiempaa nopeammalta, on sille selkeä syy. Kaikki tuotokset ovat pelattavana 60 hertsin versioina, jollaisiksi ne on alun perin suunniteltukin. Euroopassa ne jouduttiin televisiotaajuuksien takia julkaisemaan hitaampina, 50-hertsisinä.

Punch-Out!! NES

Johtohommiksihan se menee

Jonkinmoista nurinan aihetta löytyy myös itse fyysisestä puolesta, sillä paketissa saapuvan ohjaimen johto on luvattoman lyhyt: alle metrin mittainen. Pidemmillä HDMI- ja USB-virtapiuhoilla itse laitteen saa kauemmas näytöstä, mikä voi osaltaan auttaa asiaa, mutta kapulan piuhaa olisi saanut venyttää reippaasti.

Lisäksi mukana tulee vain yksi ohjain, joten kaksinpelaamista varten on syytä hankkia rinnalle toinen mokoma. NES-mallisia ohjaimia on mahdollista ostaa parinkympin hintaan, mutta myös Wiin Classic Controller ja Classic Controller Pro ajavat saman asian. Kotoa voi siis jo hyvinkin löytyä sopiva kakkosohjain.

Nintendo Classic Mini on varsinainen aarre retropelien ystäville. Sillä on hauska näyttää, mitä isä tai äiti pelasi pienempänä, eikä se ole lainkaan hassumpi keino tutustua männävuosien helmiin. Kunhan pikselien näkeminen ei satu silmään, kyseessä on todella suositeltava kokonaisuus. Sen suosio tosin vaikutti yllättäneen Nintendon ällikällä, mikä on todella harmi, sillä masiinan löytäminen joululahjaksi voi osoittautua mahdottomaksi haasteeksi.

Ja muuten, mikäli haluat lukea tai tulostaa itsellesi näiden pelien ohjekirjoja originaalimuodossaan tai uudistettuna, niin tsekkaa tämä uutinen. Jo niistä saa aimo annoksen retrofiilistä verkkokalvoille.

Ohessa vielä lista Nintendo Classic Minin peleistä.

• Balloon Fight
• BUBBLE BOBBLE
• Castlevania
• Castlevania II: Simon’s Quest
• Donkey Kong
• Donkey Kong Jr.
• DOUBLE DRAGON II: THE REVENGE
• Dr. Mario
• Excitebike
• FINAL FANTASY
• Galaga
• GHOSTS‘N GOBLINS
• GRADIUS
• Ice Climber
• Kid Icarus
• Kirby’s Adventure
• Mario Bros.
• MEGA MAN 2
• Metroid
• NINJA GAIDEN
• PAC-MAN
• Punch-Out!! Featuring Mr. Dream
• StarTropics
• SUPER C
• Super Mario Bros.
• Super Mario Bros. 2
• Super Mario Bros. 3
• Tecmo Bowl
• The Legend of Zelda
• Zelda II: The Adventure of Link