Army of Two

Viime vuoden lokakuussa Electronic Arts ilmoitti vetävänsä Army of Two -pelin vielä hetkeksi kehitystiimin tykö viilattavaksi ja täten siirtää alkuperäisen marraskuun julkaisun tämän vuoden maaliskuulle. Kolmen kuukauden lisätyöskentelyn tuloksena pelimekaniikkaa hiottiin eheämmäksi ja tekijöiden mielestä turhia osuuksia karsittiin pois. Coop-fanien iloksi jo alusta lähtien täysin yhteistyötilaa varten kehitetty Army of Two on nyt vihdoin täällä.

Sota ei yhtä miestä kaipaa

Palkkasoturien arki on yhtä sotaa. Entiset Yhdysvaltain erikoisjääkärit Rios ja Salem tekevät töitä palkka-armeijaa ajavan SSC-korporaation nimissä, keräten tuhteja shekkejä eliminoimalla vallanhimoisia sotapäälliköitä, tuhoamalla vaarallisia ohjuskomplekseja ja pelastamalla vangituksi joutuneita elintärkeitä henkilöitä. Shekit lunastetaan puolestaan uusien aseiden valjastamiseen sekä entisten aseiden tuunaukseen. Persianlahden sodan koulutuksesta alkava ja seuraavan kuudentoista vuoden ajalle sijoittuva Army of Two vie pelaajat Riosin ja Salemin mukana taistelukentältä toiseen, eikä siinä rytinässä ehdi erottamaan onko piipun toisella puolella rättiin sonnustautuneita al-Qaida-terroristeja vai kiinalaisia sotilaita. Eikä sillä niin väliäkään, kunhan vain palkka virtaa.

Kuuden tehtävän mittainen Army of Two on nopeaa hupia ja kahdella ensimmäisellä tasolla vielä helppoa sellaista. Läpipeluun jälkeen avautuva professional-taso alkaa olla vasta sitä luokkaa, jollaiseksi keskimmäisen tason olisi toivonut olevan; enää ei yksin sooloilulla edetä puolta pelistä. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, on Army of Two:n idea kahden voimassa. EA:n panostus tiimipelin tärkeyteen näkyy kaikessa, mutta etenkin oleellisessa AGGRO-mittarissa. Se, kumpi pelaajista herättää enemmän (=äänekkäämmin) huomiota, rupeaa hohkamaan punaista ja saa osakseen koko vihollislauman huomion. Tällä välin puolinäkymättömiin jäävä kaveri voi edetä huomaamatta vihollisten selustaan. Kun mittaria pitää tarpeeksi kauan tapissa, pelaajat voivat aktivoida erityisen Overkill-ajan, jossa AGGRO-kaveri saa hetkellisesti loputtomat kudit ja kaksinkertaisen vahinkokertoimen kun taas hissukseen jäävä aisapari saa näkymättömyyden.

Yhteistyöhön pakottavaa AGGRO-mittaria joutuu tosin käyttämään täysipäiväisesti vasta vaikeimmalla tasolla, ja silloinkin sen käyttö jää yksinpelissä kovin valjuksi. Tietokoneen ohjastaman kaverin liikkeisiin voi vaikuttaa kolmella yksinkertaisella komennolla, joista kullakin on kaksi variaatiota. Etene, suojaudu ja ryhmity käskyt on jaettu vielä passiiviseen ja aggressiiviseen muotoon. Käskyn saadessaan tietokone etenee orjallisesti saamiensa ohjeiden mukaan suojautuen ja eliminoiden vihollissotilaita, kunhan ei odota liikoja. Tietokone ei nimittäin osaa käyttää hyödykseen koukkauksia tai muitakaan sotilaan elintärkeitä perusteita, joten yksinpelin etenemisen voi kiteyttää seuraavaan komentoon; puolusta aggressiivisesti. Kun tuli on keskitetty muurin takana makkaraa paistavaan tekoälyyn, pelaaja voi keskittyä juoksemaan vihollisten viereen isällistä kuritusta jakamaan.

Me kaksi vastaan maailma

Yksinpeli onkin pelin kohdalla oikeastaan vain pakollinen lisä ja hupi aloitetaan vasta kaverin kanssa. On tyystin erilaista suorittaa tehtäviä, kun langan toisessa päässä koukkauskäskyjä vastaanottaa samankaltaisilla aivoilla varustettu yksilö, kuin bittien perusteella päätöksiä tekevä tietokone. Samat ongelmat esiintyvät kuitenkin kahden miehen karkeloissakin. Helppo vaikeustaso helpottuu entisestään, mikä tietää myös entistä nopeampaa pelin läpäisyä. Etenemistaktiikkaankaan ei juuri muutoksia tule, siitä pitää huolen ahdas kenttäsuunnittelu. Ihmispelaajan kanssa puolustusvuoroja voi sentään vaihtaa. Silloin tällöin kenttiin on ripoteltu myös mellakkakilpiä tai auton ovia, joiden avulla kumppanit voivat edetä yhteistyön turvin turvallisen tappavasti eteenpäin.

Kumppanin tarvetta ylistetään myös muutamilla coop-ominaisuuksilla, joiden hyöty jättää toivomisen varaa. Erikseen aktivoitavat tapaukset ovat aseen vaihto sekä rinnakkaistarkka-ammunta. Aseiden vaihtoa ei tule alun pakollista harjoittelutarkoitusta varten käytettyä, ellei nyt halua mielenkiinnosta testata minkälaisella aseella se partneri nyt oikein ampuukaan. Tarkka-ammunnassa ruudulle ilmaantuu kaverin tähtäin, jonka avulla pelaajat voivat huoletta napsia omia kohteita. Kenttiä ei vain ole suunniteltu tarkkuuskivääreille. Hidastetulla ajalla ja loputtomilla ammuksilla varustetut selkä selkää vasten -kohdat ovat taas kenttäkohtaisesti skriptattuja tapahtumia, joissa on ilmeisen mahdoton kuolla. Samoin kohdellaan tandemlaskuvarjohyppyä, jossa toinen osapuoli ohjaa varjoa ja toinen napsii maassa juoksevia pirulaisia ennen laskeutumista. Jäljelle jääväksi huvitukseksi jääkin se kaikkein odotetuin. Pelaajan vastaanottaessa tarpeeksi lyijyä, ei hänen ruhoaan korjaa herra Kuolema (ainakaan heti), vaan perstuntumalle istahtava jalkapuoli huutaa kaveria ja huudattaa aseellaan kuolemaa. Lyijysateeseen kaatunut kumppani täytyy ensitöikseen raahata turvallisempaan paikkaan, jossa suoritetaan lopullinen tamponiriitti ylösnousemusta varten. Yhteistyötempuissa haisee lievä liiman haju, eikä todellisia hyötytaitoja löydy loukkaantuneen raahauksen tai mellakkakilven ohella lainkaan.

Käsi kädessä kuljemme

Teknisesti Army of Two on laatujälkeä. Hahmot ovat kiitettävän yksityiskohtaisesti mallinnettuja ja ennen kaikkea sulavasti animoituja. Kentät ovat vaihtelevuudessaan monipuolisia ja yksityiskohtaisia, mutta valitettavan putkimaisia. Jälkimmäinen näkyy entistä räikeämmin läpi tiimityöhön ja koukkaukseen perustuvan etenemisen vuoksi. Pitkät selkään kiertämiset sivukujia pitkin ovat toisen pelin lumoja, Army of Two luottaa metrin etäisyydeltä tehtyihin ohikävelyihin näkymättömyyden turvin. Äänimaailma on peruskamaa: ei räjäytä tajuntaa, muttei häiritsekään. Aseissa on sentään sopivasti potkua, mitä luodaan myös ohjaimen tärinöiden avulla.

Oleellisemman coop-tilan lisäksi pelistä löytyy myös Versus-pelimuoto, joka noudattaa pelin kaksin aina kauniimpi -linjaa. Ihmispelaajia on kentällä vain neljä, kaksi kahden hengen tiimiä, mikä tuo mukavaa vaihtelua nykyisiin massaräiskintöihin. Pelimuotoja on kolme, joiden erot ovat lähinnä nimellisiä (yksi muodoista synnyttää vain pelastustehtäviä, toinen tuhoamis- ja kolmas risteyttää molemmat). Jokaisessa on tarkoitus kerätä isompi tili kuin vastustajilla suorittamalla erinäisiä tehtäviä salamurhauksesta pelastusoperaatioihin. Tehtävät ovat molemmille joukkueille samat, joten kilpajuoksut samoista kohteista ovat usein hektisiä ja tiimityöhön kannustavia. Pelialue on miehitetty myös tietokoneen ohjastamilla sotilailla, mikä tuo oman hankaluutensa tehtävien suorituksiin. Yksipuolisen pelimuototarjonnan ja vähäisen kenttämäärän takia moninpeli käy pian kuitenkin toistavaksi. Astetta suurempi ongelma on kuitenkin onneton nettikoodi ja pelaajapula, joka tekee seuranhausta jokseenkin mahdottoman ja aikaa vievän. Kun peliin vihdoin pääsee sisälle, syödään peli-iloa lagailulla ja kaatumisilla.

Army of Two on teknisesti ja pelillisesti erittäin mallikelpoinen suoritus, joka ei lupauksistaan huolimatta tarjoa kuitenkaan juuri mitään uutta. Eniten arvoa syö torsoksi jäävä kampanja, mistä täyden pelin hinnan maksaminen herättää jo pientä närkästystä. Toisekseen nettikoodin toimimattomuus on jokseenkin anteeksiantamaton virhe, kun kyseessä on kuitenkin moninpeliin perustuva konsepti. Puutteista huolimatta Army of Two viihdyttää aikansa ja tarjoaa myös jossain määrin uudelleenpelattavuutta, mutta kokemukselle sopivaa hintalappua kannattaa jäädä hetkeksi odottelemaan.

Xbox 360 - ja Playstation 3 -versioiden erot ovat oikeastaan olemattomat. Nettipelien yhteydessä 360-versio tuntui kaatuilevan marginaalisesti enemmän, mutta vastapainoksi lagia ilmeni hitusen vähemmän. Toisaalta testisessioiden vähyys pelaajakadon ja yleisesti ottaen pelin heikon nettikoodin vuoksi mitään faktuaalista eroa konsoleiden moninpelien välillä on turha tehdä.