Tervetuloa yksinäiselle työleirille
Pelaamista pidetään usein eskapismina, mutta siitäkin huolimatta Farming Simulatorin ja Lawn Mowing Simulatorin kaltaiset sekä muut työntekoon keskittyvät teokset kiehtovat pelaajia. Heavenly Bodies vie askareet avaruusasemalle, jossa haalarihommia hankaloittaa painovoimaton, vaarallinen työskentely-ympäristö. Onneksi astronautilla on sentään avaruuspuku päällään. Ensin viritellään aurinkopaneelit, sitten tietoliikenneyhteydet ja lopuksi viljellään vähän happea tuottavaa kasvustoa. Apuna kaksi kättä, kaksi jalkaa ja ohjekirja – sekä kaveri, jos kotisohvalta löytyy kaksi ohjainta.
Projektin suurin haaste on tosiaan painovoimattomuus, sillä niin pelaaja kuin kaikki esineet leijuvat paikasta toiseen enemmän tai vähemmän holtittomasti. Hahmonsa raajoja pystyy sentään kontrolloimaan: L1- ja L2-liipaisimet ohjaavat vasenta jalkaa ja kättä, R1 ja R2 oikeaa puolta. Jaloilla pystyy esimerkiksi potkimaan vauhtia kiinteistä pinnoista, ja käsillä voi pitää kiinni kuin oma elämänsä olisi siitä kiinni. Ja välillä se myös on. Painevaihtelut saattavat singota insinöörin ulos ilmalukosta kohti kiertorataa, jos vetää väärästä kahvasta väärään aikaan. Joskus vipuihin tarttuu jopa puolihuolimattomasti, kun yrittää vain ”uida” kohti lopullista päämääräänsä.
Noin viisituntinen kokonaisuus sisältää seitsemän erillistä tehtävää, joissa suoritetaan avaruusasemalle tyypillisiä käyttöönotto- ja huoltotehtäviä. Alussa paikasta puuttuvat sähköt, joten ovien avaaminenkin saattaa vaatia työkalua ja vipuvartta. Aurinkopaneelien herättyä henkiin päästään muihin hommiin, kuten kasvien kasteluun tai mineraalien keräykseen. Vesiletkulla huuhtelukin vaatii hieman suunnittelua painottomassa tilassa tai märkänä on muutakin kuin oma visiiri. Jokainen askare opastetaan operaatiota varten printatussa manuaalissa, joten ihan tyhjästä ei tarvitse tekniikkaa käynnistellä. Haaste syntyy siirtymistä, työkalujen käytöstä ja turhautumisen välttelystä.
Turhauttavaa hyvällä tavalla
Välillä työtehtävät aiheuttivat kirjaimellisesti fyysistä turhautumista, sillä hahmo törmäilee esineisiin, lentelee väärään suuntaan ja pyörii kuin karuselli konsanaan. Jos homma lähtee lapasesta, niin se lähtee yleensä kunnolla, mikä tuntuu mahassa saakka epämiellyttävänä puristuksena. Toisaalta onnistumiset tuntuvat myös palkitsevilta, koska niihin on joutunut näkemään vaivaa. Rauhallisuus on valttia, kuten arvata saattaa tarkkuutta vaativassa, kriittisessä suorittamissa. Onneksi kuvakulman saa aina resetoitua, osoitti nenä sitten mihin suuntaan tahansa.
Missioiden välillä on kiitettävästi variaatiota, ja varsinkin loppupuolella päästään operoimaan myös koneistoa. Jokainen tehtävä sisältää muutaman valinnaisen lisähaasteen, ja ruutuun saa myös ajan pyörimään todellisia nopeussuorittajia silmällä pitäen. Vaikeusasteitakin tarjotaan useampi. Ei muuta kuin taskulamppu vyönsolkeen kiinni, pieni ponnistus kohti käytävää ja seesteinen liito aina haluamaansa pisteeseen asti. Käsillä kannattaa ohjailla joko seinistä tai vain muuttamalla asentoaan.
Raportoi maahan
Realismista on kuitenkin tingitty muihin työsimulaattoreihin nähden. Heavenly Bodies on selkeästi peli – eikä simulaattori – jonka keskiössä rullaa hyvin toimiva fysiikkamoottori. Tarvittaessa koko pelin voi läpäistä kaverin kanssa samalta sohvalta, jolloin kaikkea ei tarvitse suorittaa itse.
Pienen australialaistiimin luomus toimii parhaiten pienissä erissä, oikealla asenteella. Haastetta on juuri sopivasti, ettei työsuorituksistaan saa papukaijamerkkiä näkemättä pientä vaivaa. Ja audiovisuaalisen puolenkin ollessa kunnossa, niin mikäs tästä on nauttiessa lyhyen kestonsa ajan. Jos jostain pitää antaa kritiikkiä, niin DualSensen ominaisuuksia ei hyödynnetä kovinkaan kattavasti kuten Astro’s Playroomissa.
