Borderlands 2

Ensimmäinen Borderlands oli ilmestymisvuotensa 2009 kovimpia yllättäjiä. Se valloitti pelaajien sydämet ziljoonilla satunnaisesti luoduilla aseilla ja niiden pakonomaisella keräilyllä. Odotukset jatko-osalle ovat siis odotetun korkeat. Minkälainen on paluu kaukaisessa galaksissa sijaitsevalle saalisparatiisi Pandoralle?

Holvimetsästäjän paluu

Mukaansa tempaavan alkuvideon jälkeen pelaaja valitsee ohjattavakseen yhden neljästä uudesta holvimetsästäjästä. Maineen ja mammonan perässä petetyksi tullut sankari löytää itsensä nopeasti keskeltä avointa sotaa, kun pelaaja värvätään kapinallisten joukkoihin taistelemaan pahaa Hyperion-yhtiötä vastaan. Ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut useita vuosia, eikä mikään ole enää ennallaan.

Tapahtumat lähtevät hitaasti liikkeelle. Toisin kuin ensimmäisen osan olematon tarina, Borderlands 2 yllättää oikeasti kiinnostavuudellaan. Mielekkyyteen vaikuttaa selkeä päävastustaja ja vanhojen hahmojen loistava hyödyntäminen. Ensimmäisen osan sankarit esiintyvät nyt tehtävänantajina, mutta heidän roolinsa on kuitenkin odotettua suurempi Pandoraa ravisuttavassa sodassa ja sen lopputuloksessa. Paluun tekevät myös monet ykkösen sivuhahmoista, joiden vastuulle jää pelin huumoripainotteiset sivutehtävät. Hurtti huumori on tälläkin kertaa hyvin edustettuna. Populaari- ja internet-kulttuurista mehunsa puristava iloliemi menee usein ohi suun, mutta on sillä hetkensäkin.

Huumorin lisäksi tarinassa koetaan aitoa jännitystä ja yllättäviä twistejä. Vain hieman liian pitkälle venytetty loppu vie siltä tehoa pois. Kehittäjälle on kuitenkin nostettava hattua, koska harppaus ykkösen langan ohuesta juonesta on näinkin merkittävä. Eihän peli edelleenkään tavoittele tarinankerronnan Oscareita, mutta rohkeiden käänteiden ansiosta Pandoran voi ottaa vakavasti ja siellä on helpompi eläytyä. Kiinnostavan tarinan ansiosta jatko-osaa sietää suositella pelattavaksi kokonaisuudessaan yksinpelinä.

Hyperionin vastaisku

Borderlands 2:n ensimmäiset tunnit laahaavat aivan liikaa. Maahan putoavat aseet ovat mitäänsanomattomia, ja jatkuvien bandiittilaumojen kuritus puuduttaa. Uudet miljööt ovat toki näyttäviä, mutta pelkkä ulkokuori ei riitä. Tunne vanhan toistosta käy melkein sietämättömäksi.

Onneksi peli tekee totaalisen täyskäännöksen, kun pelaaja heitetään ensimmäistä kertaa Hyperionia vastaan. Uudet viholliset tuovat taisteluun kaivattua piristystä ja taskut alkavat täyttyä kunnollisesta tavarasta. Palasten loksahdellessa paikoilleen rupeavat silmät pikkuhiljaa avautumaan jatko-osan hienouksille. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vastustajien paranneltuun tekoälyyn. Pelkän rynnimisen sijasta ne osaavat nyt aktiivisemmin suojautua ja viskoa kranaatteja. Tekoälyä tuetaan erinomaisella karttasuunnittelulla. Laajat kentät sisältävät lukuisia mahdollisuuksia erilaisten taktiikoiden ja lähestymistapojen harjoittamiseen. Tutkimusmatkailun merkitystä korostetaan hyvin piilotetuilla salaisuuksilla ja hauskoilla yksityiskohdilla. Uudistetun pelimoottorin ansiosta cel-shade -grafiikka onkin entistä näyttävämpää. Täysin puhtain paperein ei peli kuitenkaan selviä katsastuksesta, koska jo ensimmäistä osaa riivannut grafiikan hidas latailu tekee paluun. Ruudunpäivitys ottaa myös hetkellisesti osumaa, kun tehosteet täyttävät ruudun.

Itku ja narina kuitenkin unohtuvat nopeasti, kun reppuun tipahtaa uusi ja tehokas ase. Sen täydellisen pyssyn metsästäminen on koukuttavampaa kuin koskaan aiemmin. Aseet ovat näyttävämpiä ja kuulostavat munakkaammilta. Niiden sohimisessa on myös mukavan jämäkkä tuntuma. Aseisiin erikoistuneet hahmoluokat on nyt heitetty romukoppaan, ja jatko-osassa tarkka-ampujakin voi olla rynnäkkökivääreitä tappavalla tehokkuudella käyttävä jääkäri. Erikoistaidot ovat myös mietitympiä ja soveltuvat hyvin käytettäväksi sekä yksin- että moninpelissä.

Pandoran uusi toivo

Kuten ensimmäinen Borderlands myös jatko-osa herää aivan uudenlaisiin sfääreihin kavereiden seurassa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Taistelu maahan pudonneesta tavarasta pistää ystävyyssuhteet koetukselle, ja neljän hengen miehityksellä meno yltyy välillä liiankin hektiseksi. Kun kasaan saa co-op -etiketin tuntijoita, edustaa touhu yhteistyöpelaamista parhaimmillaan. Etenkin jos kaverijoukko ymmärtää hyödyntää pelin eri hahmoluokkia, jokaisen erityistaidot pääsevät loistamaan valokeilassa. Moninpelissä korostuu entisestään erinomainen kenttäsuunnittelu, ja salaisuuksien metsästäminen kaverin kanssa tuo mukavaa vaihtelua jokapäiväiseen räiskimiseen. Parhaimmillaan peli lähenteleekin tunnelmassa lähes roolipelimäistä kokemusta.

Borderlands 2 on merkillinen esimerkki hyvin tehdystä jatko-osasta. Se ei keksi pyörää uudelleen mutta onnistuu kuitenkin olemaan kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi teos. Edes tarinan hidas aloitus ei poista tätä tosiasiaa. Pandoran tutkimisessa vain on sitä omanlaista magiaansa. Kun matkalle rekrytoi vielä kunnon peliseuraa, on kyseessä yksi loppuvuoden kovimmista pelitapauksista. Gearbox on iskenyt todelliseen kultasuoneen Borderlands-sarjallaan, ja tämä erinomaisesti tehty jatko-osa vain vahvistaa sen paikkaa pelaajien sydämissä. On aika ladata aseet ja vastata rajaseudun kutsuun!