Brothers in Arms: Hell's Highway

Market Garden (Kauppapuutarha) oli koodinimi toisen maailmansodan suurimmalle maahanlaskuoperaatiolle. Liittoutuneiden uhkarohkea suunnitelma hyökätä miehitettyyn Hollantiin olisi onnistuessaan lopettanut sodan jo vuoden 1944 jouluna. Tehtävään osallistui kolme ja puoli laskuvarjodivisioonaa (30 000 miestä) tavoitteenaan vallata Rein-joen ja sen pohjoispuolen tärkeimmät siltapaikat. Natsi-Saksan sydämeen vievällä valtatie 69:llä taistelleet ja kaatuneet liittoutuneet käyttivät siitä nimitystä Hell's Highway. Gearbox vie pelaajan samaiselle taistelutantereelle sotaeepoksessaan Brothers in Arms: Hell's Highway, joka kertoo 101. laskuvarjodivisioonan raskaista vaiheista keski-Euroopan rintamilla. Kannattaako tappiolliseen operaatioon värväytyä?

Taistelutoverit aseissa

Päähenkilö Matt Bakerin saappaat ovat harvinaisen epämukavat. Normandian suurhyökkäyksen aikana kuolleet komppaniatoverit eivät jätä kersanttiaan rauhaan. Synkän salaisuuden hautaansa vienyt sotamies Leggett kummittelee yhä Bakerin mielessä. Tilannetta ei paranna asevyöllä poltteleva pistooli, joka on kirotun luodikon maineessa, sillä kaikki pyssyä taistelussa kantaneet ovat kuolleet dramaattisesti. Kaatuneihin lukeutuu myös isä Baker. Kun sotasaagan kulisseina on epäonnistunut operaatio ja sivuosia miehittävät jo kahden pelin ajan rakennetut henkilöhahmot, voi todeta Gearboxin haalineen kasaan kaikki draaman ainekset.

BiA:n tarinan vertaaminen Golden Globella palkittuun Band of Brothers -minisarjaan on väistämätöntä. Tokikaan kaksikon vierekkäin asettaminen ei ole ihan reilua, sillä Bakerilla ja kumppaneilla on vain murto osa BoB:n ajasta katsojan liikuttamiseen. Kehitystiimi on aikarajoitteesta huolimatta tähdännyt korkealle, ja laskuvarjojääkärien tarina erottuu selkeästi edukseen räiskintöjen viholliset-uhkailevat-(ydin)aseilla-perustauhkasta. Lopulta henkilökemian vaikuttavuus kuitenkin kompuroi omaan näppäryyteensä. Uusia ja vanhoja tuttavuuksia esitellään siihen tahtiin, että aiempia osia pelanneitakin hirvittää. Bakerin ja "Red" Hartsockin tekemisiä ja kokemisia on mielenkiintoinen seurata, mutta välillä tarina sortuu typeriin kliseisiin sekä liikaan rönsyilyyn. Linssin fokusoiminen muutamaan päähenkilöön olisi tiivistänyt kokonaisuutta ja nostanut kerronnallisen puolen hyvästä erinomaiseen.

G(l)ory, g(l)ory what a hell of a way to die

Brothers in Arms: Hell's Highway lähestyy puhkikaluttua toista maailmansotaa sarjan tyylin mukaisesti strategisella otteella. Reaktionopeuden ja tähtäystaidon sijaan kersantilta vaaditaan kykyä komentaa joukkueita. Jokainen pienempi taistelu on kuin palapeli, joka pitää kasata päästäkseen seuraavan haasteen pariin. Useimmiten ongelma ratkeaa määräämällä tiimikaverit ampumaan suojatulta, jolloin itse kierrät sakujen selustaan/sivustaan. Muutamassa kentässä avukseen saa poikkeuksellisen hyödyllisen bazookajoukkueen, joka riipaisee kirkontornissa kyttäävän kk-pesäkkeen kertaheitolla sileäksi. Vaihtelu virkistää, sillä raketinheitinyksikköä kannattaa välillä käskyttääkin – tulokset ovat näkyvät. Varsinainen taktikointi kuitenkin kaatuu täysin putkimaiseen kenttäsuunnitteluun, joka tarjoaa aina vain yhden selustaankoukkausreitin. Innokkaamman kessun manöveerit pysäytetään tylysti tiiliseinillä ja, kuten jo arvasit, pensasaidoilla.

Kanssataistelijoiden määräily on sopivan yksinkertaista. Kokoontumiskäskyn lisäksi sotamiehet voi määrätä etenemään tiettyyn pisteeseen tai tulittamaan tiettyä saksalaisryhmittymää kohti. Sopivan rynnäköintireitin näkee kätevästä kartasta, joka kuvaa selkeästi lähimaastoa. Typerästi mitään komentoja ei voi antaa tämän kartan kautta, vaan käskyttäminen edellyttää suoraa näköyhteyttä kohteeseen. Lineaarisen taistelutantereen vuoksi puute ei liiemmin vaivaa. Sen sijaan kanssataistelijoiden yksinkertaisuus ärsyttää. Pojat saattavat välillä spurtata reippaasti kk-pesäkkeen editse tai jäädä suojan väärälle puolelle kyykkimään. Vaarattoman etenemiskäskyn seurauksena voi olla yllätten täystuho, sillä sakut teilaavat avomaastossa rimpuilevan jenkin tehokkaasti. Harmaatakkien tekoäly onkin sopivan aktiivinen ja paljon fiksumpi. Onneksi kaatuneet aseveljet palaavat toimintakuntoon jokaisella tallennuspisteellä. Muutoin von Döbelnillä olisi masentavan paljon katseltavaa.

He ain't gonna jump no more

Kuusituntisen yksinpelirupeaman jälkeen voi lähteä uudelle sotaretkelle toisella vaikeustasolla ja samalla voi etsiskellä erilaisia piilopaikkoja, joiden löytämisestä palkitaan saavutuksilla ja muutamalla historiafaktalla. Useimmat silti siirtynevät moninpelin pariin. Nettipelimuotoja on tasan yksi; eräänlainen hyökkäys&puolustus-variaatio, joka muistuttaa paljon Halo 3:n Territories-moodia. Toimivasta ohjauksesta huolimatta nettiräiskintä tuntui oudolta. Syynä lienee se, että BiA:n taktisuus ei pääse oikeuksiinsa satunnaisessa peliporukassa, joka pomppii omille teilleen tiimijohtajan käskyistä välittämättä. Ajoittainen lagittaminen rasitti omalta osaltaan kokemusta. Suosittelen Live-koitoksista nauttimista oikealla porukalla. Tappomatsien mentaliteetillä yhden elämän eriin pelkästään turhautuu.

Graafisesti Brothers in Arms: Hell's Highway on miellyttävää katsottavaa. Hollannin maaseutu ja Nijmegenin kaupunki näyttävät varsin viihtyisiltä paikoilta, mikäli tulitukselta nyt ehtii maisemia tutkailla. Pääosumien napsahtaessa tai kranaatin räjähtäessä siirrytään toimintakameran näkövinkkeliin, jonka avulla ihaillaan vähän toisenlaista näkymää. Promovideoissakin mainostettu väkivalta ei ole kuitenkaan mitään Soldier of Fortunen tasoa, verellä ei mässäillä. Pelimoottorilla rakennetut välivideot ovat niin ikään hyvännäköisiä, ja erityismaininta täytyy antaa hyvästä ohjauksesta. Audiopuoli saa puhtaat paperit ääninäyttelyn teatraalista huutamista lukuun ottamatta. Plussaa tulee saksalaisista, jotka oikeasti huutelevat äidinkielellään murretun englannin sijaan. Aseiden sekä räjähteiden pauke on tuttua kamaa aiemmista sotapeleistä.

Yksinpeli on Brothers in Armsin kantava voima. Kuluneesta aiheestaan huolimatta taktisempi räiskintä jaksaa viihdyttää. On harmi, että pelattavuuden rintamalla on jouduttu perääntymään. Vanhalla Xboxilla käydyt taistelut (Brothers in Arms: Road to Hill 30) jäivät veteraanin mieleen kaikkein vahvimmin. Suoraan helvetin valtatielle hyppäävien täydennysmiesten ei tarvitse aiempien osien paremmuutta harmitella, mutta heille Baker, Hartsock, Leggett ja muut aseveljet saattavat jäädä etäisiksi.