Lapsille suunnatun Buzz! Junior -sarjan kolmas osa tekee sen mitä hyvän jatko-osan kuuluukin: ottaa alkuperäisen version hyväksi havaitun idean ja rakentaa siihen päälle riittävästi uusia elementtejä tarjoavan päivityksen. Tällä kertaa neljän napin ja buzzerin käyttöä on mietitty tosissaan ja ensimmäisessä jatko-osassa, Roboriehassa, käytettyä leikkaa/liimaa -tekniikkaa ei enää näy. Lisäksi tietokone-monstereille voi määritellä vaikeustason, minkä avulla perheen pienimmätkin pääsevät mukaan leikkiin.
Kolmas kerta toden sanoo?
Junioreille tarkoitettu Buzz-pelien sarja käynnistyi lokakuussa 2006 Viidakkovillityksellä. Isin ja äidin tietokilpailuissa käyttämät ohjaimet annettiin vihdoin lukutaidottomienkin käsiin ja viihdettä riitti. Palkitun teoksen jatko-osissa on vietetty Roboriehaa viime vuoden toukokuusta lähtien ja Monsterimania alkoi muutama kuukausi sitten. Pelimekaniikka noudattelee täysin alkuperäistä ideaa, minkä ansiosta Viidakkovilliintynyt 5-vuotias poikanikin sai pelit käyntiin kun vain isi laittoi levyn koneeseen. Musiikki ja grafiikka ovat kohdallaan ja monsteritalo ympäristöineen luo sopivat puitteet jännittävälle pelikokemukselle. Zombiet ja muut möröt voivat kuitenkin olla paikoin liiankin jännittäviä, minkä takia pelin ikäraja 3+ voisi olla korkeampikin.
Pelin idea ei ole muuttunut. Ennen jokaista peliä valitaan pelin pituus 5, 10, 20 ja 25 minipelin turnausvaihtoehdoista. Valinnan jälkeen kone arpoo turnauksen lajit ja järjestyksen. Tuttuun tapaan tässäkin versiossa voi luoda myös omia valikoimia, jos vaikka haluaa pelata vain tiettyjä minipelejä. Valikoimaa voi käydä myös yksi kerrallaan läpi harjoittelumoodissa. Kun valikoima on selvillä, valitaan oman monsterin väri ja tietokoneen ohjaamien monstereiden taitotaso. Sitten on vuorossa oman monsterin luominen pään ja raajojen muodot valitsemalla. Lopuksi kirjoitetaan pelaajan nimi, jonka jälkeen peli alkaa.
Hauskanpitoa hirviöhengessä
Verrattuna apinoiden tarjoamaan muhkeaan neljänkymmenen minipelin valikoimaan, Roboriehan ja Monsterimanian sisältämät lähes puolta pienemmät setit jäävät kovin suppeiksi. Roboriehaa vaivasi myös pelinkehittäjien mielikuvituksettomuus, sillä suurin osa minipeleistä oli kopioitu suoraan alkuperäisestä ja vain korvattu apinankarva peltilevyillä. Onneksi Monsterimania ei sorru tähän virheeseen, vaan neljälle napille ja Buzzerille on löydetty oikeasti uusia käyttötapoja. Lisäksi minipelien yksityiskohdissa ja taustahälyssä on hyvin huomioitu hirviöteema, mikä elävöittää pelikokemusta entisestään.
25 minipelin valikoimasta vain yhdessä, Viemärinhuuhdonnassa, voittaminen on kiinni onnesta. Loput voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: taito-, tarkkuus ja reaktiopeleihin. Taitopeleissä voi kehittyä vain pelaamalla ja oppia vaikka ohjaamaan puujaloilla huojuvaa hirviötä tai pelaamaan kilpikonnakurlingia. Tarkkuutta vaaditaan kun etsitään optimaalista osumakohtaa Kurpitsojen mäiskinnässä tai Ping pong splättiksessä. Reaktionopeudesta on taas hyötyä, kun pitää havaita minkävärinen hirviö huutaa "Böö!" tai seurata muumion kääreiden värien vaihtumista Paketinpurussa. Yleensä ottaen minipelien pelattavuus on hyvä ja kaikkia minipelejä edeltää selkeä opetusvideo, jossa kerrotaan havainnollisesti mikä tämän minipelin tavoite on ja miten monstereita tällä kertaa ohjataan.
Kivaa kaveriporukalle
Buzz! Junior -sarjan pelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan kavereiden kanssa pelatessa, mutta jos neljää kaveria ei satu sillä hetkellä löytymään, ottaa tietokone puuttuvien pelaajien paikan. Tietokoneen vaikeustasoa voi onneksi muuttaa, mikä kasvattaa Monsterimanian elinikää myös yksinpelinä. Vaikeustason kasvaessa tietokoneen taitotaso paranee, virheiden määrä vähenee ja reaktionopeus kasvaa. Peli on kuitenkin selkeästi suunnattu lapsille, koska aikuiselle ei löytynyt vastusta kuin muutamasta vaikean tason minipelistä. Helpoimmalla vaikeustasolla konemonsterit olivat taas niin hitaita, etteivät ne pärjänneet edes 3-vuotiaalle tyttärelleni. Parhaimmillaan peli onkin silloin kun tietokoneen taidot on pudotettu minimiin ja pelaajat saavat keskenään kamppailla kärkisijoista.
Monsterimania on selkeästi parempi jatko-osa kuin Roborieha ja monella tasolla palautti uskoni tähän pelisarjaan. Minipelit ovat oikeasti uudenlaisia, eikä konemonstereiden läsnäolo häiritse enää lainkaan niin paljon kuin Roboriehassa, nyt kun niiden vaikeustasoa voi tiputtaa. Alkuperäinen on kuitenkin aina alkuperäinen, eikä tästä jatko-osasta ole ainakaan meillä vielä Viidakkovillityksen haastajaksi. Mielenkiinnolla odotammekin mitä uutta sarjan seuraava tulokas, Dinojengi, tuo tullessaan...
