Belmontien paluu
Jo miehen ikään ehtinyt Castlevania-sarja on kerännyt kannattajia ympäri maailmaa pitkän taipaleensa aikana. Melko poikkeuksetta kyseisen pelisarjan julkaisut ovat olleet erinomaisia ja tähän valiojoukkoon kuuluvat myös viimeisimmät Castlevania-pelit, jotka nähtiin Game Boy Advancella. Lament Of Innocencen myötä Konami vaihtoi ainakin toistaiseksi pelisarjan puitteissa uudelle alustalle ja merkittävin muutos GBA:lla nähtyihin seikkailuihin verrattuna on siirtyminen kolmiulotteiseen maailmaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan ensimmäinen 3d-Castlevania, sillä Nintendo 64:llä nähtiin parikin surkeaa Belmontien seikkailua, jotka eivät saavuttaneet sarjalle ominaista tunnelmaa. Näiden syiden takia Lament Of Innocencen tekijöillä, KCET-tiimillä, on varmasti ollut paineita saada tehtyä kerrankin onnistunut kolmiulotteinen vampyyrinmetsästysseikkailu pelisarjan hengessä.
Tiukkaa tilannetta tuskin ovat helpottaneet fanien suuret odotukset pelin juonta kohtaan, sillä uusimmassa Castlevaniassa selviävät syyt siihen, miksi Dracula on vainonnut Belmontin sukua vuosisatojen ajan. Kaiken takana onkin vain kahden ihmisen välinen rakkaus, johon vampyyrien herra on sekoittanut likaiset näppinsä. Onneksi tapahtumien osalta fanien odotuksia ei petetä ja peli tarjoaa sarjan ystäville makeaa juonta mahan täydeltä.
Perinteet kunniaan
Koska Lament Of Innocence sijoittuu aikaan ennen kaikkia aikaisempia Castlevanioita, ovat tekijät halunneet kunnioittaa sarjan juuria ottamalla mukaan ominaisuuksia vanhoista Belmontien seikkailuista. Pelaaja saa muun muassa tehdä lähempää tuttavuutta legendaariseen vampyyrien tappoaseeseen Vampire Killeriin. Myös Game Boy Advancen Castlevanioihin voimakkaasti vaikuttaneet roolipelielementit ovat mukana, vaikkakin erittäin pienessä osassa. Tämä on sikäli sääli, sillä tasokehitys ja erilaisten varusteiden hankkiminen ovat olleet viime vuosina sarjan parhaita ominaisuuksia ja ne ovat tuoneet pelikokemukseen syvyyttä.
Myös yhtenä sarjan alkuosista tuttuna juttuna tekijät ovat päättäneet jakaa peliympäristönä olevan Draculan linnan erillisiin tasoihin. Pelaaja pääsee tutustumaan muun muassa kummitusteatteriin, katedraaliin ja puutarhaan. Tasojen teemat muistuttavat idealtaan sarjan edellisiä osia, tosin väripalettia on tummennettu erittäin paljon verrattuna esimerkiksi Game Boy Advancen värikkääseen Aria Of Sorrowiin. Muitakin eroavaisuuksia löytyy, sillä tasosuunnittelu, joka on aiemmin ollut yksi Castlevanioiden kulmakivistä, on tällä kertaa ikävän yksitoikkoista. Pelaajaa kiusataan huoneilla, jotka ovat käytännössä toistensa kopioita, eikä turhautumiselta voi välttyä. Tilannetta helpottavat hieman erinomaiset melodiset kappaleet, jotka soivat tunnelmallisina taustalla, mutta nekään eivät täysin pelasta tilannetta.
Piiska heilumaan
Ehkäpä monien pettymykseksi Lament Of Innocencesta ei löydy kovin suurta määrää aseita. Kaikki niistä ovat erilaisia piiskoja, jotka eroavat ominaisuuksiltaan toisistaan vain hieman. Tosin ruoskan heiluttelu on pelissä yllättävänkin hauskaa puuhaa, eikä aseiden vähyys ole niin karvasta kalkkia kuin pahimmillaan olettaisi. Erilaisilla näppäinyhdistelmillä sankari osaa tehdä hienoja ruoskanviuhutuskomboja, jotka saattavat heittää hirviötä taaksepäin jopa useita metrejä. Vaikka vastustajat ottavatkin iskuja helposti, osaavat he myös antaa niitä takaisin. Pelaajan on tästä syystä käytännössä pakko käyttää torjuntaa ja väistöliikettä selviytyäkseen. Ensimmäistä käyttämällä pelaaja pystyy keräämään taikoessa kuluvia manapisteitä, kun taas jälkimmäinen soveltuu nopeisiin tilanteisiin, joissa pelaaja voi keskeyttää ruoskimiskombonsa siirtymällä sivummalle hirviöiden hyökkäyksien tieltä.
Näistä sankarin taidoista huolimatta pelaaja väkisinkin menettää energiapisteitä, jonka vuoksi erilaisten energiaa palauttavien juomien ja ruokien nauttiminen on tarpeellista. Pelissä onkin tavaroiden käyttöön suunniteltu erikoinen reaaliajassa toimiva ikkuna, josta pelaaja joutuu nappaamaan käytettävät esineet kesken hektisen taistelutilanteen. Systeemi on jokseenkin toimiva, mutta pikavalikon ja sankarin ohjailu yhtä aikaa on valitettavan hankalaa. Pelkkien parannusesineiden sijasta Lament Of Innocencessa kaikki tavarat valitaan kyseistä ikkunaa käyttäen, joten myös erilaisten suojien ja piiskojen vaihtaminen onnistuu nopeasti. Tämän lisäksi oikealla tatilla selaillaan paria muutakin pikavalikkoa, jotka on pyhitetty taikojen ja erikoiskykyjä sisältävien pallojen käyttöön. Jälkimmäiset aarteet ovatkin pelissä tärkeässä osassa, sillä niiden avulla sarjasta tuttujen pyhän veden, ristin, kirveen ja muiden kakkosaseiden voima lisääntyy huomattavasti. Systeemi toimii kuten Harmony Of Dissonancessa Game Boy Advancella, eli kaikkien aseiden luonne saattaa muuttua eri palloja käytettäessä hyvinkin paljon.
Goottilaista luurankojahtia
Ulkoasun osalta Castlevania: Lament Of Innocence on hoidettu mallikkaasti. Erityisesti hirviöt ansaitsevat kehuja mielikuvituksen käytöstä ja esimerkiksi meduusan päätä esittävä vihollinen on oikeasti hyytävän ruma. Muutenkin pelin hahmokaarti on hienoa jälkeä, eikä suunnittelun arvoa ole tässä suhteessa vähätelty. Sankarina hääräävä Leon on sarjalle tuttuun tyyliin valkohiuksinen tyylikäs ruoskanheiluttaja ja muissakin rooleissa toimivat hahmot saavat puhtaat paperit. Ääninäyttely on hoidettu hienosti ja hyvän työn ansiosta peli imaiseekin pelaajan goottilaiseen Castlevania-tunnelmaan.
Dialogin toimivuudesta huolimatta äänimaailma kokonaisuudessaan antaa hieman ristiriitaisen kuvan. Toisaalta pelin erinomaiset musiikkikappaleet jäävät pelaajan mieleen ja nostavat tunnelmaa huimasti, kuten sarjan aiemmissakin osissa, mutta toisaalta taas ääniefektien puoli jää valitettavan valjuksi. Hirviöt voisivatkin herättää pelaajassa pelkoa pitämällä enemmän meteliä, sillä ovathan he ulkonäöltään jo aikamoisia ilmestyksiä. Nyt kuitenkin ääniefektit koostuvat lähinnä piiskaniskuista ja tuskan parahduksista, kun hirviöt saavat tuta raipan.
Kokonaisuus hyvä, muttei täydellinen
Kokonaisuudessaan Castlevania: Lament Of Innocence on kohtuullisen hyvä ja haastava peli, joka pitää viehätystä yllä tummanpuhuvan tunnelmansa ansiosta. Valitettavasti vain peliin tuodut uudistukset eivät oikein toimi paria poikkeusta lukuun ottamatta, ja esimerkiksi poistetut roolipelielementit jättävät pelikokemuksen hyvin pinnalliseksi. Jonkin verran syvyyttä Lament Of Innocenceen on mahdollista saada selvittämällä sarjalle ominaisia vapaaehtoisia ongelmanratkaisukohtia, jotka vaativat nokkelaa mieltä ja hyvää päättelykykyä. Kuitenkin kyseisiä pulmia on niin vähän, että pinnallisuus on edelleenkin ongelma.
Peli tarjoaa pelaajille tekemistä noin kahdeksaksi tunniksi ja pulmat selvittämällä aika lähenee todennäköisesti kymmentä tuntia. Mistään pitkästä pelikokemuksesta ei siis ole kyse, tosin yksinkertaisista ja itseään toistavista taisteluista johtuen peliä tuskin olisikaan jaksanut tahkota kovinkaan paljoa pidempään. Eli tällä kertaa lyhyys on nähtävä jossain määrin positiivisena.
Ensimmäisenä 3d-Castlevaniana Nintendo 64:n versioiden jälkeen Lament Of Innocence on nähtävä onnistuneena pelinä, vaikkakin petrattavaa löytyy paljon. Peli osoittaa, että Belmontien seikkailut voivat toimia myös kolmannessa ulottuvuudessa, mikä antaa hyvät lähtökohdat sarjan mahdolliselle jatko-osalle. Ehkäpä siinä asiat on tehty paremmin, mutta jatko-osaa odotellessa Lament Of Innocence on hyvä hankinta Castlevanian ystäville. Muille peliä voi suositella varauksella, eli pieni testisessio ennen ostopäätöstä kannattaa.
