Pelastuspalvelu, kuinka voimme auttaa?
City
Crisisin idea pelastushelikopterilentäjän housuihin
hyppäämisestä kuulosti mielenkiintoiselta.
Pelin takakannessa lupailtiin katoilta pelastamista, tulipalojen
sammuttamista ja takaa-ajoja. Tämän lisäksi
kun vielä lupailtiin häikäisevää
3D-grafiikkaa ja todentuntuisesti toimivia maisemia, olin
valmis vaihtamaan uraa ilman palkkaneuvotteluja.
Pelissä voi valita käyttöönsä
pelastushelikoptereita, jotka eroavat ominaisuuksiltaan
matkustajamäärien, nopeuden, kestävyyden
ja kääntyvyyden perusteella. Peliä pidemmälle
pelaamalla valikoimiin saa vielä kaksi uutta helikopteria.
Kuitenkin jo näistä alussa olevista kolmesta helikopterista
löytyy jokaiselle sopiva menopeli. Helikopterin valinnan
jälkeen peli tarjoaa automaattileijuntaa pelaajan tueksi.
Leijunta on oletuksena automaattisesti päällä
ja tässä asennossa se kannattaa pitääkin.
Ilman automaattileijuntaa kopterit pyörivät kuin
väkkärät ja helikopterisimulaattorista tulee
flipperi. Tällöin ei helikopterin ohjaus oikein
luonnistu ja tuloksena on lentopahoinvointia - joka on tietenkin
kokeilemisen arvoinen, jos pelaaja ei ole ennen sellaista
potenut.
Koulutuksen kautta tositoimiin
Aluksi
kannattaa pelaajan käydä Training moodissa suorittamassa
helikopterilentäjän pikakurssi. Kurssilla harjoitellaan
helikopterin hallintaa, ihmisten pelastamista vinssin avulla
ja tulipalojen sammuttamista helikopterin vesitykillä
tai sammutusohjuksilla.
Helikopterin hallinta ei ole kovin helppoa, sillä
ohjaaminen tapahtuu kummastakin analogisesta tatista. Vasemmanpuoleisesta
tatista helikopteri liikkuu vasemmalle ja oikealle sivusuunnassa
eli strafettaa. Samasta tatista hoidetaan myös eteen-
ja taaksepäin liikkuminen. Oikeanpuoleisesta tatista
taas käännetään helikopteria sekä
vähennetään tehoja, eli toisin sanoen säädetään
lentokorkeutta. Vinssi pelastajineen lasketaan alas ja nostetaan
ylös ympyrä-napista. Ohjukset ammutaan kohteeseen
R1-napista ja R2-napista ammutaan vesitykillä.
Tehtäväpohjaista toimintaa
Harjoitusmoodin
lisäksi pelistä löytyy Mission- ja Time Attack
-moodit. Time Attack -moodissa yritetään lentää
rata läpi mahdollisimman nopeasti. Ratavaihtoehtoja
on kaksi, joilla eroina lähinnä vuorokaudenaika.
Tarkoituksena on siis lentää radalla leijuvien
ympyröiden läpi mahdollisimman nopeasti. Aikaa
vastaan lentely tuntuu pitkästyttävältä,
varsinkin kun missään ei ilmoiteta ympyröiden
kokonaismäärää tai jäljellä
olevia ympyröitä. Näin ollen aikaa vastaan
lentely ei jaksa kokeilua enempää kiinnostaa,
ja mielenkiinto suuntautuu Mission-moodiin.
Mission moodista löytyy pelastus- ja takaa-ajotehtäviä.
Aluksi pelastus- ja takaa-ajotehtävissä on vaihtoehtona
vain yksi tehtävä kummassakin. Pelastustehtävässä
nimensä mukaisesti on tarkoituksena pelastaa ihmisiä
ja sammuttaa tulipalo. Pelissä ei siis ole minkäänlaista
muuta juonta värittämässä pelaamista.
Pelin
kaupungit ovat mukavan laajoja, mutta samanlaista harmaata
massaa korkealta yläilmoista katsottuna. Lennettäessä
alempana maisemat muuttuvat, mutta silloin taas pilvenpiirtäjät
tulevat sopivasti törmäyskorkeudelle aiheuttaen
pilotille harmaita hiuksia. Onneksi pelissä on oikeassa
yläkulmassa ihan toimiva tutka. Tutkasta löytyy
sininen ja keltainen/punainen nuoli. Sinisen nuolen suuntaan
lentämällä löytää lähimmän
laskeutumisalueen, keltainen/punainen nuoli puolestaan opastaa
katastrofialueelle. Nuolen keltainen tai punainen väritys
osoittaa katastrofin paniikkitilaa: keltainen on alkava
ja punainen tuhoa jo rajusti tekevä.
Tutkaa apuna käyttäen tulipalon löytää
hyvin. Ihmiset tosin huutelevat apua myös matkan varrella.
City Crisisin kaupungeissa hädässä olevia
tuntuu olevan joka puolella. Pelin jokaisessa tehtävässä
esiintyvän hölmön aikarajan takia on pakko
ottaa jyrkkä kanta: ei rahaa, ei apua. Ruikuttavat
ihmiset ja koirat on jätettävä oman onnensa
nojaan, vaikka enemmän ihmisiä pelastamalla saisikin
muutaman sammutusohjuksen lisää. Jos jää
keräämään hädässä olevia
matkan varrelta, niin aikaa kuluu, tulipalo kasvaa ja palossa
hätää kärsivät ihmiset menehtyvät.
Tämä taas tuo pelaajalle huonon pistemäärän,
sillä palavien rakennusten vaurioaste, palavien rakennusten
katoilla olevat ihmiset ja ennen kaikkea jäljellä
oleva aika ovat tehtävän lopussa pistelaskussa
tärkeimpiä.
Tulipalon
luokse tultaessa ensiksi kannattaa ampua ohjukset. Liekkien
ollessa tarpeeksi isoja, ilmestyy tulen keskelle vihreitä
pyöriviä ympyröitä. Mikäli ympyröitä
on useampia, niin yhdessä on neljä punaista nuolta.
Nämä ympyrät ovat mahdollisia ohjuksen kohteita.
Punaisten nuolten merkitsemä ympyrä on juuri sillä
hetkellä kohteena, kohdetta saa vaihdettua X-napilla.
Heti aluksi ei kannata tulipaloa sammuttaa kokonaan, sillä
siinä välissä saattaa arvokkaita ihmishenkiä
menehtyä. Ihmisten apuhuutojen puhekuplista näkee
hädän tason: vihreällä tai keltaisella
kuplalla ei vielä ole kiirus, mutta punainen kannattaa
jo poimia talteen - tai seuraavaksi ilmestyy sininen pääkallo
apuhuutojen tilalle, ja silloin onkin sitten jo liian myöhäistä.
Kun ihmiset on palon keskeltä kerätty talteen,
sammutetaan tulipalo lopullisesti vesitykillä ja suunnistetaan
seuraavalle onnettomuuspaikalle.
Kannattaa pistää merkille, että tykin harkitsematon
käyttäminen tyhjentää tankit hyvin nopeasti
ja helikopteri jää ilman vettä joksikin aikaa,
sillä vettä generoituu tankkiin hitaasti. Oikeaoppisilla
pienillä laukauksilla vesi ei kuitenkaan ehdi vähentyä
niin, että se pääsisi loppumaan.
Mikäli pelastettuja on useampia, saattaa helikopterin
kapasiteetti olla täysi. Siinä tapauksessa kannattaa
käydä lähimmällä laskeutumisalustalla
tyhjentämässä lasti ennen seuraavalle pelastuspaikalle
lentämistä.
Laskeutuminen
ei olekaan niin helppoa, kuin miltä se näyttää
ja helikopteriin tulee vauriota todella helposti. Kuitenkin
harjoittelu auttaa ja laskeutumaan kykenee ilman vauriotakin,
kunhan helikopteri viedään niin lähelle laskeutumisalustaa,
että propelli aiheuttaa näkyviä ilmapyörteitä.
Tällöin ollaan jo lähellä ja - kunhan
loppumatkan hivuttaa hitaasti analogitatin avulla - laskeutuminen
onnistuu ilman vaurioita.
Itseäni ihmetyttää suuresti se, että
mihin se takakannen realistinen kaupunki on jäänyt.
Ihmiset vain seisovat paikallaan ruikuttamassa apua kadulla
palavan rakennuksen vieressä. Tositilanteessa kyseinen
ihminen olisi kuitenkin jo pitkällä täysin
tyhjää tietä poispäin kävelemässä,
eikä odottamassa helikopterikyytiä. Rakennusten
katoilla olevien ihmisten hädän ymmärtää,
sillä palavan rakennuksen katolta ei pääse
pois kuin tikkailla tai kopterilla, ja pelaajan avuksi tuleva
palokunta tai poliisikaan eivät tee muuta kuin huudata
sireeneitään. Jopa ilmiliekeissä olevien
rakennusten vieressä kulkevalla junaradalla sallitaan
junan liikkuminen - ja tietysti juuri silloin, kun uhkarohkea
pelastushelikopterin pilotti leijailee matalalla kiskojen
tuntumassa. Tällöin kyllä realistisuus tulee
kuvaan mukaan pikku törmäyksenä. Muutenkin
helikopterilla kaupungeissa lenteleminen on tarkkaa hommaa,
sillä etäisyyksien arvioiminen rakennuksiin, ihmisiin
ja autoihin on todella vaikeaa. Välillä tuleekin
töytäistyä joukko paloautoja hinauskuntoon
ja hyvällä tuurilla helikopterinkin saa telottua
räjähtämispisteeseen.
Etäisyyden
arvioinnin vaikeus ärsyttää, koska tehtävien
pistelaskussa kiinnitetään huomiota helikopterin
myös saamaan vaurioon. Toki pistelaskussa otetaan huomioon
myös jäljelle jäänyt aika, tulen aiheuttamat
vauriot rakennuksille, jäljelle jääneiden
ohjusten ja pelastettujen ihmisten määrä.
Tämän mukaan lasketaan pisteet ja annetaan arvosanaksi
S, A, B, C, D, E tai F. Ärsyttävästi ohjekirja
ei kerro pelin pisterajoja, vaan pelaaja saa ne itse etsiä
pelin valikoista. Tehtävän läpäisee
kyllä mikäli saa sammutettua kaikki tulipalot.
Seuraavaan tehtävään pääsee huonoillakin
pisteillä, mutta hyvät pisteet tulevat kuvioon
mukaan, kun yritetään saada avattua lisätehtäviä
ja uusia helikoptereita.
Pelastustehtävät toistavat samaa kaavaa: etsi
katastrofialue, sammuta hiukan tulta, pelasta ihmiset ja
lopuksi sammuta tuli kokonaan. Tämä toistuu ensimmäisessä
kolmessa tehtävässä samanlaisena hiukan eri
maisemissa ja rakennuksissa. Neljännessä tehtävässä
sitten sammutellaankin jo liikkuvaa helikopteria ja välillä
poimitaan sieltä ihmisiä turvaan. Tehtävä
on hyvää vaihtelua, mutta valitettavasti jää
ainoaksi vaihteluksi, sillä pelastustehtäviä
löytyy vain nuo neljä kappaletta.
Helikopteri poliisin apuna takaa-ajossa
Ensimmäisessä
takaa-ajo tehtävässä toimitaan poliisin apuna
kaapattua bussia kiinni otettaessa. Pelaajan tulee paikantaa
bussi helikopterilla ja pitää bussi valonheittimen
keilassa niin kauan, että poliisit ehtivät piirittää
bussin. Pisteitä saadaan valokeilassa pidetyn ajan,
helikopterin vaurioasteen ja takaa-ajoon käytetyn ajan
mukaan. Takaa-ajotehtävissä valokeilassa pitäminen
on välillä yhtä tuskaa riippumatta pelaajan
taidoista. Bussin tehdessä U-käännöksen
saattaa puolet autosta olla talon sisällä. Tällöin
helikopterin valokeila ei koske bussiin ja pistelasku katkeaa,
vaikka pelaaja killisteli aivan bussin vieressä paikoitellen
törmätenkin siihen. Samoin välillä bussi
oikaisee kulmien ja rakennusten läpi jättäen
pelaajan ihmettelemään bussin nopeaa poistumista.
Yritä siinä sitten saada täysiä pisteitä
seurannasta saatikka S-arvosanaa. Bussikaapparin takaa-ajon
jälkeen samalla kaavalla jahdataan nopeaa urheiluautoa.
Näihin kahteen tehtävään takaa-ajot
sitten loppuvatkin - mikä oli aikamoinen yllätys
sekin.
Jos ei tietäisi, luulisi PSX peliksi
Pelin
grafiikassa ei ole hurraamista ja sen sekoittaisikin helposti
kehittyneisiin PSX-peleihin, ellei tietäisi pelin olevan
PS2-peli. Kaikki rakennukset näyttävät ylhäältäpäin
harmaalta massalta eikä ympäristön grafiikkaan
ole panostettu. Paikoitellen esiintyy liikaa vilkkuvia sahalaitoja.
Helikopterit ja räjähdykset näyttävät
ihan kohtalaisilta, mutta peli ei näytä käyttävän
hyväkseen kuin murto-osan PS2:n tehoista. Tästä
huolimatta peli nykii kun ruudulla tapahtuu tarpeeksi paljon
kerralla. Yksityiskohtia pelissä on jonkin verran:
kaduilla on lähinnä ihmisiä ja hälytysajoneuvoja,
mukaan eksyy välillä jokunen sunnuntaiautoilijakin.
Ääniefekteissä mukana on lähinnä
helikopterin äänet, vesitykin suhina, apua huutavat
ihmiset ja hätäajoneuvojen sireenit. Äänimaailma
muistuttaa suuresti Arcade-pelejä ja sellainen tuleekin
mieleen heti aloitusruudussa, kun Start-nappulan painamisen
jälkeen kuuluu naisen äänellä pelin
nimi, City Crisis.
Vain yhden illan tähden
City
Crisisin idea kuulosti hyvältä ja sitä se
kieltämättä on. Helikopterilla lenteleminen,
ihmisten pelastaminen ja tulipalojen sammuttaminen ilman
sen kummempaa väkivaltaa on hauskaa, varsinkin kun
ohjaus kahdella tatilla toimii vallan mainiosti oppimisen
jälkeen. Valitettavasti hyvä idea on tuhottu huonolla
toteutuksella. Peli on todella, todella lyhyt ja sen pelaa
läpi yhdessä illassa, jos ei ole hakemassa huippupisteitä.
Tehtäviä on yksinkertaisesti aivan liian vähän
ja näissä vähäisissä tehtävissä
ei kaiken lisäksi ole vaihtelua juuri nimeksikään.
Kuvakulman ja grafiikan ansiosta etäisyyden arvioinnin
kanssa menee paikoitellen hermot. Aukaistava Final Rescue
-tehtävä ei tuo mukanaan kuin ihmisten keräilyä
ja Disaster-moodi Time Attackiin tuo peliin lisää
vain yhden turhan aikaa vastaan lentelyn.
City Crisis on ostamisen arvoinen pelaajille, jotka ovat
avoimia uusille kokeiluille ilman suuria ennakko-odotuksia.
Loppujen lopuksi peli kuitenkin viehättää
omituisella tavalla kokeilunhaluista pelaajaa, vioista ja
lyhyydestä huolimatta. Toivon mukaan peliin tulisi
tulevaisuudessa jatkoa, jossa olisi enemmän erilaista
pelattavaa ja parempaa grafiikkaa.
Kiitokset arvostelukappaleesta Videopelidivarille.
