PlayStation 4:n julkaisussa Plus-jäsenien ensimmäisiksi ilmaispeleiksi oli alun alkaen tarkoitus tarjota kotimainen Resogun-shmuppi sekä DriveClub-kaahailu. Teknisten ongelmien vuoksi jälkimmäinen ei kuitenkaan saanut itseään ajoissa starttiviivalle, joten tilalle iskettiin ongelmanratkaisua ja loikintaa yhdistelevä Contrast. Varjoissa liikkuva taidejulkaisu ei kenties tarjoa iloa pitkäksi aikaa mutta viehättää helposti koko kestonsa ajan.
Varjoista mustaan valoon
Contrastin kiehtovin piirre on sen hämyisä film noirmainen tunnelma, joka lainaa fiiliksiä vuosikymmenten takaisilta jazzklubeilta. Tosin on jopa hivenen sääli, että tekijät vievät tätä alleviivatakseen pelaajan jo tarinan alkumetreillä juuri omia mielikuvia vastaavaan miljööseen. Vähemmän rautalankamainen ote kelpaisi, sillä seikkailun muut alueet tasapainoilevat miellyttävästi yksinkertaisilla kliseillä fiilistelyn ja toisaalta hauskojen maisemien kesken. Kaupunki on sinällään melko vapaasti tutkittava mutta samalla pienen kokonsa takia varsin lineaarinen. Kerättäviä esineitäkään ei tarvitse yleensä hakea kuin ensimmäisen kulman takaa.
Pelimekaniikka nojaa tyystin päähenkilö Dawnin kykyyn muuntautua varjoksi. Lähes jokainen matkan varrella vastaan tuleva ongelma perustuukin juuri kykyyn loikkia seinällä näkyvien heijastuksien päällä kohti ikkunaa, esinettä tai muuta etenemisen kannalta kriittistä tavaraa varten. Pulmat ovat toisaalta sopivan kekseliäitä, mutta yhtäällä ne käyvät pidemmän päälle yksitoikkoisiksi samankaltaisuutensa vuoksi. Siinä missä ensiaskeleilla ongelmien ratkaisu tuntuu palkitsevalta, kalkkiviivoilla lopputekstien näkeminen kiinnostaa enemmän kuin kaiken kerääminen. Juuri tässä onkin Contrastin suurin heikkous: vaikka seikkailun koluaa läpi muutamassa tunnissa, kolmeen kappaleeseen jaetussa paketissa on rytmityksen kannalta liikaa tyhjänpäiväistä läskiä. Muutaman pulman poistamalla kokonaisuus vyöryisi maaliin huomattavasti toimivampana. Kuten PlayStation 3:n Journey osoitti, vain parituntinen kesto ei haittaa, jos julkaisu tuntuu lyhyydestään huolimatta elämykseltä.
Contrastin käsittelemien teemojen puolivillaisuus tuntuu suorastaan rikolliselta toiminnalta. Dawnin seurana kulkevan Didi-tytön suhteesta vanhempiinsa olisi voinut saada kasattua niin paljon puhuttelevamman kokonaisuuden. Toisaalta lopputekstien rullatessa mieleen hiipii ristiriitaisia ja ajatuksia herättäviä tunteita, mutta pienellä lisäpanostuksella julkaisu olisi voinut silti tarjota huomattavan paljon enemmän. Seikkailun keskivaiheilla ihmissuhteet meinaavat unohtua tyystin, kunnes irralliselta ja suorastaan tekotaiteelliselta tuntuva lopetus yrittää sitoa narunpätkät yhteen. Ei peli siinä täysin epäonnistu, mutta silti viimeinen silaus jää uupumaan.
Harmaan sävyt
Hienolla tyylitajulla toteutetun ympäristön ja fiiliksen ohella on pakko nostaa hattua pelin äänimaisemalle. Minimalistinen mutta samalla tunnelmallinen musiikki korostaa kokonaisuutta. Harmillisesti julkaisu tuntuu muutamien bugien johdosta turhan keskeneräiseltä. Fysiikkamoottorin temppuilu saa esimerkiksi ongelmanratkaisulle kriittiset laatikot valumaan rotkoon tai Dawnin jumiin putkien väliin. Toivottavasti nautintoa latistavat kämmit korjataan ennemmin tai myöhemmin päivityksellä.
Plus-jäsenten ilmaisena herkkuna Contrast on lyhyt mutta viihdyttävä julkaisu. Samalla se kuitenkin jättää hitusen pettyneen tunteen, sillä lähtökohdan tarjoamasta potentiaalista olisi ollut realisoitavissa niin paljon enemmän. Kolmisen tuntia kestänyt seikkailu tarjoaa nillityksestä huolimatta pääasiallisesti riemua, joten muutamat heikkoudet sekä uudelleenpeluuarvon vähäisyys tuntuvat melko pieniltä puutteilta. Varjojen maailmassa on hyvä olla.
