Dead Rising: Chop Till You Drop

Night of the Living Dead

Xbox 360:lle muutama vuosi sitten julkaistu Dead Rising saa oman versionsa nyt Wiillä. Kun ennen julkaisua selvisi zombivihulaisten määrän joutuvan karsintalistan alle, sai Dead Rising: Chop Till You Drop niskaansa pää punaisena huutavat verkon pelimediat ja jopa pelaajat, jotka eivät Wiitä omista. Pyhäinhäväistyksen sijaan Capcom julkaisikin hauskan räiskintäpelin hienoisine RPG-elementteineen. Valitettavasti tekniikan osalta etukäteen valittajat olivat pitkälti oikeassa.

Dawn of the Dead

Kuvajournalisti Frank West päätyy Willametten kaupunkiin selvittämään totuutta ostoskeskuksen valloittaman zombilauman takaa. Pian paikalle saavuttuaan Frank joutuu lehtimiehen hommien sijaan lähinnä pelastamaan kävelevien kuolleiden keskeltä eloonjääneitä. Frank puolustautuu laahustavia ja joskus jopa juoksevia zombeja vastaan mittavalla asevalikoimalla, jota voi kasvattaa entisestään käyttämällä matkan varrelta löytyviä esineitä. Hurmeisen rytäkän keskellä selviää pikkuhiljaa totuus oudon "tartuntataudin" takaa.

Peli etenee Frankin suorittaessa tehtäviä, jotka tämä saa Otis-nimiseltä talonmieheltä. Tehtävät ovat yleensä eloonjääneiden pelastamista ostoskeskuksen eri kolkista. Ruudun yläosassa näkyvä nuoli helpottaa etsimistä, sillä se näyttää lähes aina pelaajalle oikean suunnan. Pelastustehtävät ovat kohtuullisen mielenkiintoisia, vaikka samojen reittien juokseminen paikoin tympiikin. Dead Rising: Chop Till You Dropia ei kannata tästä syystä yhdeltä istumalta pelata, vaan muutamalle illalle jaettuna mielenkiinto säilyy reittien tutkimiseen. Tehtävien ohessa tarina avautuu pikkuhiljaa välivideoiden saattelemina ja osa missioista liittyy totuuden ratkaisemiseen. Pomotappeluiden vihulaisina hääräävät usein mitä sekopäisimmät psykopaatit, kuten asekauppias Cletus ja hermostuttavasti sinkoileva klovni.

Day of the Dead

Alkuperäisestä Dead Risingista loistavat poissaolollaan zombimäärän ohella Frankin kuvaamistehtävät, vaikka järkkäri roikkuukin miekkosen kaulassa pitkin matkaa. Uusina yksityiskohtina näyttäytyvät puolestaan hedelmäsekoitukset, joilla päähenkilö Frank West saa erilaisia voimia. Ohjaus on toki uudistettu Wiille sopivaksi. Mallia on otettu Resident Evil 4:sta, jonka pelimoottoria Dead Rising: Chop Till You Drop käyttää. Wiin kaukosäätimellä ampuminen ja tähtääminen on varsin mielekästä. Z ja A -nappien yhtäaikainen painaminen oven aukaisemiseksi tuntuu aluksi hölmöltä, mutta muodostuu luontevaksi jo muutaman minuutin kuluttua. Muuten ohjaustyyli tuntuu melko tavalla tutulta kauralta Resident Evil 4: Wii Editionia pelanneille. Kokemuspisteiden kerryttyä ja kirjoja ostamalla Frank oppii erikoisiskuja, jotka suoritetaan Wiimoten avulla. Nämä jäävät kuitenkin yllättävän vähäiseen rooliin, sillä ilman erikoisiskujakin pärjää mainiosti.

Uusina vihollisina silmille hyppivät villakoirat ja papukaijat, jotka jättävät jälkeensä ensi alkuun varsin raivostuttavan sivumaun. Masentavan nopeat villakoirat kun osaavat väistellä pyssynpiippua ja papukaijat lentävät Frankin yli turhankin helposti. Pidemmälle päästyään elukkavihulaisten toimintatapaa oppii onneksi ymmärtämään, joten saavatpa nekin ansionsa mukaan.

Etukäteen manattu zombimäärän yhtäaikainen vähäisyys ei haittane alkuperäisen Dead Risingin pelaamatta jättäneitä. Enemmänkin risoo samojen kalmanaamojen putkahtaminen tyhjästä ja vieläpä samaan paikkaan, missä ne hetkeä aikaisemmin listi tuusan nuuskaksi. Tapetut zombit häviävät Resident Evil 4-henkisesti ilmaan jättäen jälkeensä hohtavan säteen, josta Frank löytää energiaa ja ammuksia. Kaikkia tämä ei miellytä, mutta ratkaisu toimii tälläkin kertaa mainiosti.

Land of the dead

Dead Rising: Chop Till You Drop ei ole kaunis tapaus, sillä tyylikkäämpää ja tarkempaa grafiikkaa on nähty jo GameCuben aikoihin. Värimaailma on hailakka ja hahmot näyttävät oudon epätarkoilta. Äänitehosteet menevät siinä sivussa, vaikka joskus zombiörinöitä kuulee sellaisissakin tilanteissa, joissa käveleviä kuolleita ei näy mailla halmeilla. Ulkoisia seikkoja paikkaavat tehokkaasti Wiin ohjaus sekä huumori, joka on oma lukunsa sekä selkeästi yksi syy pelin vetovoimaisuudelle. Hölmö dialogi, hillittömät aseet (kukkaruukku, golfmaila, kitara, jalkapallo, moottorisaha, ruokaöljykanisteri, puistonpenkki...) sekä pukeutumisvaihtoehdot jaksavat hykerryttää ilta toisensa jälkeen.

Dead Rising: Chop Till You Drop yllättää lopulta koukuttavuudellaan. Useampi yö venähti aamutunneille asti, kun "kerran vielä" -fiilis sai otteen pelaajasta. Normal-vaikeusasteella pelin läpäisemiseen vierähti 12 tuntia, mutta putkijuoksuna parikin tuntia lähtisi varmasti kokonaisajasta pois. Ostoskeskuksen tutkiminen on kuitenkin niin hauskaa puuhaa, että aikaa kului myös vaatteiden vaihtamiseen, eri kaupoissa kiertämiseen, uusien aseiden testaamiseen ja yli 6800 zombin tappamiseen. Lopussa avautuvat minipelit kasvattavat entisestään peliaikaa.

Teknisesti Dead Rising: Chop Till You Drop on kahden tähden arvoinen tapaus, mutta hauskuutta irtoaa neljän tähden verran.