Jotakin uutta ja samaa vanhaa...
Pelistä
löytyy neljä moodia: Arcade Type-S, Line Training,
Time Attack ja VS Mode. Arcade Type-S -moodin alussa pelaajalla
on käytössä kourallinen autoja ja ratoja.
Jokaisessa radassa on neljä divisioonaa (Division 3,
Division 2, Division 1 ja GT ), joissa pitää tulla
ensimmäiseksi. Voitosta saa aluksi uuden radan ja auton,
myöhemmin vain uusia autoja. Division 1-3 kisoihin
osallistuu 6 vakioautoa. Pelaaja on tuo kuudes kisaan lähtijä,
lähtöpaikkana joka kerta viimeinen lähtöruutu.
GT kisaa pääsee ajamaan vasta kun kaikkien 8-radan
Div 1- 3 kisat on voitettu. GT-kisassa kilpailijoita on
enää 5. Autot taas eivät ole vakioautoja,
vaan kilpailuun vartavasten rakennettuja rata-autoja, kuten
Nissan Skyline GT-R V-Specistä tehty rata-auto Calsonic
Skyline. Kun viimeinen GT-kisa on voitettu ilmestyy joka
radalle vielä yksi kisavaihtoehto One Make. One Makessa
kilpakumppaneilla on samalaiset autot kuin minkä pelaaja
on valinnut.
Line
Training moodissa pystyy harjoittelemaan ilman että
tekoäly on mukana soheltamassa. Moodista löytyy
ajoharjoitteluratoja, joissa ajetaan määrätty
reitti tolppien välistä. Näistä neljästä
ajo-harjoittelu radasta saa uusia autoja kunhan rikkoo kyseisen
harjoitusradan pohja-ajan. Moodista löytyy myös
ratoja, joissa on punaisella viivalla merkitty ajo-reitti.
Jarrutusmatkat näytetään punaisella sik-sak
-viivalla.
Time Attack moodi on nimensä veroinen, eli kyseessä
on monesta autopeleistä tuttu kamppailu aikaa vastaan
pelin radoilla ilman, että tekoäly on mukana.
Mielenkiinnon riittäminen tähän moodiin on
heikoilla, ellei sitten ole kavereita, joiden kanssa kilpailla
parhaimmasta ajasta - varsinkin kun parhaimman ajan ajaneen
auton haamun saa tallennettua muistikortille odottamaan
haastajaa.
VS Mode on pelin ainut kaksinpeli moodi, missä siis
kaksi pelaajaa kilpailee keskenään pelin radoilla.
Tämäkään moodi ei tuo mitään
uutta.
Ajanäkymiä
löytyy kolme perinteistä: ohjaamonäkymä,
ulkonäkymä ja näkymä auton takaa. Kummallista
oli, että ajonäkymäkin vaikuttaa auton tiellä
pysymiseen. Auton takaa ajettaessa auto ei meinaa pysyä
tiellä, mutta kun vaihtaa ulkonäkymään
niin ohjattavuus paranee huomattavasti. Ulkonäkymä
onkin parhain näistä kolmesta. Auton takaa ajettaessa
ongelmana on tuo ohjattavuus, ohjaamonäkymässä
puolestaan tummuus häiritsi.
Säätöjä autoille löytyy pelistä
ihan kiitettävästi. Jousitusta, vaihdelaatikkoa,
jarruja ja tasapainotusta voi säätää
jokaisella autolla 18 erilaisella säätömahdollisuudella.
Säädetyt autot pystyy tallentamaan muistikortille,
jolloin ei joka kerta tarvitse käydä säätämässä
autoa ennen ajoa.
Haahuilevaa ajamista...
Pelin
Japanin versiota pelanneet ovat sanoneet peliä "ei
pelattavaksi huonon ohjauksen vuoksi". Square lupasi
parantaa näitä ominaisuuksia pelin US- ja euro-
julkaisuihin. Osasin odottaa ohjattavuudessa ongelmia, mutten
ihan tälläisiä. Lähdön tapahduttua
pistin kaasun pohjaan. Kaikki meni hyvin kunnes päätin
vaihtaa ajolinjaa. Seuraavaksi huomasin auton olevan radan
toisella sivulla, ilman että olin ohjausta ehtinyt
juuri ollenkaan liikauttamaan. Liian yliherkkä ohjaus
ja vaikea hallittavuus tuli konkreettisesti todettua. Ensimmäiseksi
tuli mieleen, että millainen ohjattavuus pelissä
oli ennen parantelua, vai onko sitä sitten parannettukkaan.
Missään muussa autopelissä ei tälläistä
haahuilua ole tullut vastaan. Ohjattavuutta saa onneksi
säädettyä options-valikosta, lisäksi
autojen säädöt vaikuttavat auton käyttäytymiseen.
Pelin tekoäly autojen osalta on hyvää, kilpakumppanit
valitsevat viisaasti ajolinjansa eivätkä epäröi
tuupata avutonta pelaajaa pois tieltä. Ja vastustajat
ovat todennäköisesti vuoranneet autonsa betonilla,
kun yleensä pelaajalla ei ole toivoakaan tyrkkiä
vastustajia pöpelikköön.
Pelin vaikeustaso heittelee aika roimasti: välillä
on helppo voittaa ja välillä taas todella vaikeaa.
Toisissa radoissa tekoälyn autot ovat koko ajan takana,
kun taas toisissa radoissa jäävät kauas taakse.
Radoissahan on vaikeuseroja, mutta kun tätä tapahtuu
samalla autolla ajaessa siten, että helpommalla radalla
on vaikea voittaa kun taas vaikeimmaksi luokitellulla radalla
voitto tulee leikiten samalla autolla. Tuntuu kuin voittajat
ja vaikeusaste valittaisi arpaa heittämällä.
Peliä pitää pelata tunnista pariin ennen
kuin alkaa saamaan kiinni ajotuntumasta. Tosin vaikka tuntumaankin
alkaa pääsemään, yksikin virhe riittää
ja peli on menetetty. Kanssakilpailijat eivät armoa
anna, vaan kaikki painelevat ohi. Tosiasia on kuitenkin
se, että ohjattavuuteenkin tottuu kunhan on kärsivällinen.
Kun olin Arcade moodin pelannut melkein läpi, kokeilin
aloittaa pelin alusta. Ihmeen kaupalla huomasin että
ei ollut minkäänlaista vaikeutta pysyä autolla
tiellä ja voittaminenkin kävi helposti. Säädöillä
ei tainnutkaan olla paljoakaan merkitystä loppujen
lopuksi.
Visuaalisuus häikäisee...
Pelin
grafiikka ei sinänsä ole poikkeavaa muista PS2-pelien
grafiikasta, mutta visuaalisuus pelissä on hienoa:
vuoret, mäet, rakennukset, sillat ja kaikki pienet
yksityiskohdat radoilla, kuten ilotulitukset, kyltit, sumu,
pölypilvet jne. Itselläni kuitenkin esiintyi vilkkumista,
joka paikoitellen häiritsi. Ratojen taustoista löytyy
kaikennäköistä, mutta grafiikan tarkkuudessa
olisi ollut parantamisen varaa. Nyt taustat ovat vähän
epäselviä, ettenkö sanoisi suttuisia, ikään
kuin ne olisi maalattu pensselillä. Autot ovat hyvin
mallinnettuja. Värivaihtoehdot ovat nätit, mutta
kokonaisuudeltaan kirkkaita. Pelin kaikki valikot ovat selkeitä
ja hyvin luettavissa.
Poppi raikaa...
Ääniefekteissä löytyy autojen moottorien
ääniä, renkaiden ulvomista sekä ruohikolla
ja hiekalla ajamisen äänet. Kuitenkaan niissä
ei ole mitään ihmeellistä, eivätkä
ole ihan todentuntuisia. Musiikkina on synteettistä
japanilaista popmusiikkia. Tälläisestä musiikista
pitävät jaksavat peliääniä kuunnella,
mutta muille voi tulla kestämisen kanssa ongelmia.
Pelistä puuttuu yritys ja se
jokin...
Hyviä
ratoja, autovalikoimaa tarpeeksi, paikoitellen kaunista
ja yksityiskohtaista grafiikkaa. Uusien autojen saanti lisää
potkua pelaamiseen. Pelin ohjattavuus laskee pisteitä
roimasti. Peliin sisään pääseminen kestää
kauan. Grafiikan "sumusuus" horisontissa häiritsee.
Pitkät latausajat alkavat pitemmän päälle
ärsyttämään. Peli herätti ristiriitaisia
tunteita. Tätä paikoitellen inhoaa ja vihaa, mutta
voitto lämmittää kun sellaisen suorituksen
saa aikaiseksi. One Make kisa tuntui turhalta, koska voitosta
ei enään saanut uusia autoja. Eikä mihinkään
jää merkintää voitosta. Ohjekirjan mukaan
kisojen valinta ruudussa olevat tähti ikonit olisivat
ruvenneet vilkkumaan, kun kaikki autot ja radat on saavutettu.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja tämä jäi
kaivelemaan mieltä. Peli sopii vain autopelien fanaatikoimmille
faneille, joilla on pitkä pinna. Autopeleihin ensimmäistä
tai toista kertaa tutustuville peli ei todellakaan sovellu.
Kuitenkaan peli ei tuo mitään uutta autopeli rintamalle;
pelistä puuttuu yritys ja se jokin, mikä vetäisi
pelin ääreen uudestaan. Kaksinkamppailussa Ridge
Racer V:kin päihittää tämän tekeleen
loppujen lopuksi.
