Epic Mickey

Junction Pointin kehittämää Epic Mickeyä on odotettu innokkaasti joskin pelonsekaisin tuntein. Pelisivusto IGN valitsi E3 2010 -messuilla Epic Mickeyn messujen parhaaksi Wiin peliksi, mikä varmasti nosti odotuksia monen mielissä. Huhut huonoista kontrolleista ja epämääräisesti käyttäytyvästä kamerasta puolestaan latistivat niitä. Super Nintendolla ja Sega Mega Drivella julkaistuista hienoista Mikki-peleistä on kuljettu melkoinen matka, ja muistot ovat varmasti saaneet jo hienoista kultausta päällensä. Lunastaako Epic Mickey sille asetetut odotukset?

Kateutta, katkeruutta ja tinneriä ilmassa

Seikkailu alkaa kun Mikki eksyy velhon työpajaan, ja päätyy sattumusten seurauksena eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteen. Pikkuhiljaa Mikille alkaa valjeta, että hän on joutunut unohdettujen sarjakuvahahmojen maailmaan Wastelandiin, jota johtaa Oswald the Lucky Rabbit. Matkan varrella selviää, että Mikki kehitettiin nimenomaan Oswaldin korvaajaksi.

Pelimaailmaa kansoittavat sarjakuvahahmojen hylättyjen versioiden lisäksi myös Gremlinit, avuliaat pikku-ukkelit, joita saa olla jatkuvasti pelastamasta pälkähästä. Gremlinien pelastamisella on suuri merkitys pelin etenemisessä, sillä ne saattavat kiitollisuudenpuuskassaan avata ovia tai käynnistää laitteita Mikin avuksi. Usein eteneminen onkin helpompaa, jos löytää jonkun pelastettavakseen. Alusta lähtien Mikin matkaan lyöttäytyy alun perin 40-luvulla Roald Dahlin tarinaa varten luotu Gremlin Gus, joka toimii oppaana ja neuvonantajana. Gusin neuvoja saakin katsella ja kuunnella koko pelin ajan. Äänessä Gus on kuitenkin ainoastaan Wiimoten kaiuttimesta kuuluvien epämääräisten ääntelyiden kautta. Ideana tämä on ihan hyvä, mutta se alkaa helposti ärsyttää.

Mikin määränpäänä on tietenkin paluu omaan maailmaansa ja siinä sivussa täytyisi pelastaa myös Oswaldin maailma The Mad Doctorin pahoilta aikeilta. Hullu tohtori käyttää apunaan monenlaisia Tinnerituhon myötä syntyneitä Blotling Armyn jäseniä. Tinnerituhon takia myös itse maailma on monilta osin pahasti kärsinyt, kun tinneri on pyyhkinyt maailman värejä pois sieltä sun täältä.

Korjaa kameraa tai kuole

Pelihahmoa liikutellaan Nunchukin tatilla ja kameraa pystyy säätämään Wiimoten d-padilla. Kamera ja tarkemmin sanottuna sen jatkuva käsin säätämisen tarve on yksi pelin suurimpia ongelmia. Toisinaan erittäin raivostuttavasti ajoitetut kuvakulman vaihtelut ja nopeat kameran kääntymiset eivät yhtään helpota Mikin hallintaa. Kun tähän vielä lisätään hidas kameran säätäminen, on tiukoissa paikoissa usein lopputuloksena hölmö kuolema. Tämän lisäksi kuolemisesta sakotetaan melko rankalla kädellä, sillä pelimaailmaan tehdyt muutokset säilyvät ainoastaan, jos pääsee tarkistuspisteeseen asti. Näitä pisteitä on kuitenkin liian harvassa. Edellä mainitut epäkohdat saattavat aiheuttaa toisinaan turhia kuolemia helpoissa kohdissa, mistä seuraa ärräpäitä. Onneksi laajoilla pelialueilla pelaaminen on sujuvampaa kuin kapeissa käytävissä ja tarkkuutta vaativissa hyppyosioissa.

Mikillä on apunaan maalia ja tinneriä ruiskuttava taikasivellin, jonka avulla pelimaailmaan voi vaikuttaa joko pyyhkimällä pois materiaalia tai maalaamalla puuttuviin kohtiin niin nurmikoita kuin siltoja ja rakennuksien osiakin. Siveltimen oikeanlainen käyttö on monesti ratkaisevassa asemassa eteenpäin pääsemisessä. Monissa tilanteissa on kaksi erilaista etenemisvaihtoehtoa, joissa pelaaja joutuu valitsemaan hyvän ja pahan väliltä. Ilkeä versio liittyy usein tinnerin käyttöön ja maalia käyttämällä tietenkin päädytään hyvään versioon. Pelaajan tekemiset vaikuttavat myös siihen miten muut hahmot suhtautuvat Mikkiin. Maalin ja tinnerin käytöstä riippuen Mikki saa ympärilleen lentelemään tähdennäköisiä Guardian-olentoja, joita voi käyttää reitin näyttämiseen tai apuna vastustajan päihittämisessä.

Pelialueelta toiseen siirrytään lyhyiden, perinteisiä tasoloikkapelejä muistuttavien kaksiulotteisten kenttien myötä. Välikenttien teemoina nähdään klassisia Mikin ja Oswaldin elokuvia kuten Steamboat Willie, Fantasia ja Oh, What a Knight. Välikenttiin siirrytään hauskasti projektorikankaan sisään hyppäämällä, kunhan edestä on raivattu matkaa vaikeuttavat esteet.

Taikasiveltimen lisäksi luonnospiirrosten avulla voidaan loihtia vaikkapa Blotlingeja litistäviä alasimia. Televisiota sen sijaan käytetään antamaan virtaa erilaisille härveleille ja kellolla hidastetaan aikaa.

Maalari maalasi taloa

Disneylle totuttuun tapaan graafinen suunnittelu on tyylikästä ja pelin teemaa tukevaa. Tinnerituhon jälki näkyy kaikkialla ja parhaimmillaan maisema ja tunnelma on saatu loihdittua hyvinkin synkeiksi. Kentät ovatkin yhtä aikaa värikkäitä ja masentavan harmaita. Väriä maailmaan saa halutessaan roiskimalla maalia ympäriinsä, mutta harmillisesti kenttien väritykset palautuvat oletusarvoisiksi muilla alueilla vierailun jälkeen. Tarinaa kuljetetaan hieman karrikoidusti piirretyillä välinäytöillä.

Myös musiikit on sovitettu hienosti kenttien teemoja mukaileviksi, joskin Disneyn elokuvien kuvan ja äänen erinomaisen symbioosin tasolle ei päästä. Kappaleet tulevat myös varsin tutuiksi, sillä samoissa maisemissa vieraillaan useampaan otteeseen ja pelaajasta riippuen niissä viivytään suhteellisen pitkään. Valitettavasti ääninäyttelyä ei pelissä kuulla hahmojen satunnaista ääntelyä sekä alussa ja lopussa kuultavaa selostajaa lukuun ottamatta.

Yleismies Jantusen seikkailut

Tekemistä Epic Mickey tarjoilee riittämiin, varsinkin jos haluaa keräillä kaikki tilpehöörit, joita pelaajan riemuksi kenttiin on siroteltu ja piiloteltu runsaalla kädellä. Keräilystä myös palkitaan, sillä esimerkiksi välikentistä löytyvät filmikelat avaavat kaksi klassista lyhytelokuvaa, joista yksi on Mikin ja yksi Oswaldin tähdittämä. Lisäksi ekstroihin avautuu mukava määrä konseptitaidetta.

Tehtäviä pelaajalle tarjotaan tiuhaa tahtia ja pelin loppupuolella niitä saattaa olla suoritettuna yli sata. Onneksi keskeneräisten tehtävien seuraaminen on kohtuullisen helppoa niille omistetun valikon kautta. Sivutehtävien sisältö on perinteistä tavaroiden etsimistä ja kuskaamista paikasta toiseen, eivätkä ne juurikaan koreile eeppisyydellään. Pelimaailmassa kaikki muut hahmot tuntuvat olevan Avuttomia Aatuja ja Mikki onkin ainut, joka pystyy esimerkiksi kävelemään kadun yli rakennuksesta toiseen kysymään lainatun kirjan pikaista palauttamista. Tehtävien ehkäpä parasta antia ovat veikeät tehtävien antajat, eivätkä niinkään itse tehtävät. Huumoriakin on pyritty sisällyttämään tehtäviin. Tästä yhtenä esimerkkinä mainittakoon tehtävänanto, jossa antaja myöntää, ettei itsekään tiedä, miksi haluaa jonkun esineen noudettavaksi.

Pääasiassa tehtävät ovat äärimmäisen helppoja, joskin osa saattaa aiheuttaa kevyttä turhautumista. Siinä vaiheessa ei tunne itseään kovin välkyksi, kun puolessa tunnissa on onnistunut löytämään kolmesta tarvittavasta sulakerasiasta vain kaksi ja lopulta ratkaisun joutuu etsimään Internetistä. Varsinkin kun ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Mainitun tehtävän voi toki suorittaa helpomminkin kunhan antaa luvan hieman kovakouraisempaan lähestymistapaan sitä kysyvälle Gremlinille. Kaikilla pelaajilla ei välttämättä anna luonto kuitenkaan periksi moiselle tehtävien oikomiselle ja matkaa tuleekin monesti taitettua vaikeamman tavan kautta.

Pelikotelossa komeileva ikärajasta kertova seiska on mielestäni hyvin osuva, sillä tunnelma on paikoin varsin synkkä. Etenkin päävastustaja voi tuntua pienemmistä pelaajista turhankin pelottavalta. Suomenkieltä pelistä ei valitettavasti löydy, mutta sen ei pitäisi olla kynnyskysymys, sillä eteneminen on suoraviivaista. Tehtäviä tulee suoritettua pelimaailmaa tutkiessaan välillä ihan vahingossakin.

Epic Mickey onnistuu olemaan omaleimainen, mielenkiintoisella tarinalla höystetty 3D-tasohyppely, jota pelaa mielellään kunhan kontrollien ja kameran kanssa oppii elämään. Vaikka se terävin ”Disneytaika” jääkin puuttumaan on käsissä kuitenkin hyvä peli, joka toimii niin nuorille pelaajille kuin vanhoja Mikki-pelejä kaiholla muisteleville konkareillekin. Arvoitukseksi jää, olisivatko paremmat kehitysresurssit tai suurempi pelistudio auttaneet luomaan viimeistellymmän, ehkä jopa erinomaisen pelin. Itse jään ainakin odottamaan pelille seuraajaa, joka toivottavasti pystyy parantamaan puutteita sieltä täältä ja loihtimaan menneiden aikojen veroisen Mikki-pelin.