On aika napsauttaa ajassa- ja paikassa siirtymiseen tarkoitettu kone (koodinimeltään PS2) taas kerran päälle ja siirtyä vuoteen 2154, yhden vaihtoehtoisen kolmannen maailmansodan aikoihin.
Pelaaja ottaa roolikseen Läntisen liittoutuman sotilaan urakan ja rupeaa paimentamaan maailman kriisistä hyötymistä yrittäviä maita (joihin kuuluu normaalista poiketen jopa USA). Tämä hilpeänoloinen urakka suoritetaan käyttäen taistelurobotteja, yleisimmin High Macs III:sta. Mikäpäs siinä sitten, rokki soimaan ja rautaa putkeen.
Kunhan ajatuksen kulku aikamatkailun jäljiltä tokenee, huomaa pelin alkaneen. Trancehtava alkumusiikki säestää näennäisen käyttöjärjestelmän latausta ja jahka järjestelmä on tarkistanut itsensä ja pelaajalle on trendikkäästi kerrottu nykyinen maailmantilanne yhden tai kahden sanan iskulauseina, vaihtuu musiikki rokkiin ja taistelurobotit astuvat areenalle. Luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ainakin alkudemon perusteella.
Ensi-isku
Käyntiin päästyään peli pyytää pelaajaa laittamaan pelin asetukset kuntoon, saapa pelissä jopa valita ovatko robotit metalli- vai mattapintaisia, itse tosin en sokeuksissani huomannut valinnoilla olevan eroa. Sen jälkeen peli aloittaa urakkansa muistikortin nylkemiseksi. Peli tekee aluksi oman kantansa kortille, jonka jälkeen peli rupeaa kyselemään kieltämättä erikoisia tietoja jokaisesta kuskista. Pelille pitää kertoa sukupuoli, pituus, paino, veriryhmä, näön tarkkuus ja älykkyysosamäärä (oletuksena 47, liekö kuvaavaa). Peli, vaikka cd:llä onkin, ei käytä juurikaan niin paljoa aikaa levyltä latailuun kuin se käyttää muistikortin tietoja lataillakseen ja päivitelläkseen ja se kyllä kieltämättä rasittaa. Tarvitseeko sitä nyt ihan kokoaikaa sitä muistikorttia rääkätä.
Päästyään robotin ohjaimiin harjotustehtävään, alkaa kontrolleihin tutustuminen olemaan kova sana. Kontrollivaihtoehtoja on kuusi, joista oletuksena oleva "Pelkistetty 1" toimi ainakin jo minulle sopivasti. Vasemmasta tatista robotti kääntyilee sivuille ja ylös ja alas ja oikeasta liikutaan tatin osoittamiin suuntiin (eli streiffaus on vakiona). Tateissa analogisuus tuntuu liikenopeuksina, liikkuessa hiljaa painaminen aiheuttaa kävelyefektin mutta lujempaa painettaessa alkaa mech kiitämään, ilmeisesti suihkumoottorien avittamana, pitkin maanpintaa. Siirtyminen näiden kahden kesken on aika huomaamatonta ja paljon kätevämpää kuin esim. PC:n Heavy Gearissa.
Toki robotit tekevät muutakin kuin vain liikkuvat ja uhittelevat toisilleen rinta rottingilla. Vakiotoiminteisiin kuuluu kohtuuhyvin toteutettu zoom ja vakiomechinä olevassa Macs III:ssa myös hyppiminen. Hyppiminen on tehty sopivan yksinkertaisesti, on/off-tyylisesti muttta liitelyä ei toki kestä ikuisesti. Hyppymoottorit ladataan varastoon ja sen mukaan määräytyy lennon maksimikesto. Meininki on välillä aika huikeaa, kun pääsee kerrankin tiputtelemaan taisteluhelikoptereita yläpuolelta. Kontrollit jättivät mieleen toimivan kuvan, tattien "väärinpäin" oleminen tosin häiritsi aluksi mutta siihenkin tottui nopeasti. Ohjekirjasta vilkaisten tuntuivat muut kontrollityylit olevan samantyyppisiä.
Moni kakku päältä kaunis
Pelin grafiikka on kohtuullista, robotit ja muut vermeet ovat kohtuullisen näköisiä ja maasto ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Maasto vaihtelee trooppisilta saarilta Tiibetin vuoristojen kautta Egyptin aavikoille ja Ukrainalaiseen kaupunkiin. Tiibetissä meno on sumuista ja todellakin vuoristoista, Ukrainassa on ruohokenttää ja keskikokoinen kaupunki, Guamin harjoitusleirillä on niin trooppista että meinaa välillä unohtaa ettei täällä ollakkaan lomailemassa. Erityisesti Tiibet jäi mieleeni laaksoineen ja rinteineen sekä bunkkeripesäkkeineen. Vuorokaudenajat on otettu huomioon tyylikkäästi, iltarusko näyttää riittävän erilaiselta verrattuna keskipäivään.
Äänet ajavat asiansa, kävelyn kuulostaessa samalta jyminältä kuin aina ennenkin ja ammusten viuhuessa ohi. Musiikki on keskiraskasta, tuoden mieleeni Stratovariuksen parissa paikkaa, antaen mielestäni sopivaa menomeininkiä. Toki ainahan voi pistää musiikit nollille ja pistää taustalle soimaan omaa mielimusaansa mutta kyllä mielestäni pelin oma musiikki sopii aika hyvin.
Tehtäviä on viisi, joista yksi on harjoitusleiri. Peliä pelaamalla avautuu tehtävistä "Advanced"-versio, jossa ainakin Guamin kohdalla oli erona vain vähän aggressiivisemmat viholliset ja eri vuorokaudenaika. Tässä peli vetääkin mielenkiintoisen ratkaisun. Vaikka itse olisin enemmän kaivannut paria kamppanjaa keskittyen jonkun alueen ongelmiin, saadaan tehtäviin ja maastoihin nopeasti vaihtelua pistämällä jokaiselta alueelta vain yksi tehtävä jota toki voi (onneksi) pelata uudelleen ja uudelleen. Tehtävien vaikeustaso on kohtuullinen, suunnistaminen on lievästi vaikeata koska pelissä ei tunnu olevan taistelunaikaista karttaa.
Ei savua ilman tulta eikä tulta ilman asetta
Keräämällä tehtävistä löytyviä bonuslaatikoita saa lisää aseita ja viritysosia robottiinsa sekä tietokantaan uusia yksikkömalleja lyhyine kuvauksineen. Itse tosin lievästi ihmettelen että mitä ihmettä nykyaikaiset panssarivaunut (mm. Abrams, Bradley) ja taisteluhelikopterit (Apache, Hokum) tekevät 2100-luvun sodassa jättiläisrobottien riesana ja ammuttavana. Peli antaa pelaajalle kohtuulliset mahdollisuudet viritellä robottiaan. Perusmalli Macs III:iin saa asentaa kaksi viritysosaa ja yhden lisäaseen. Useimmiten nuo kyllä riittävätkin, asevalikoimaa on sopivasti, vaihdellen raketinheittimistä 105mm haulikkoihin ja parhaat noista ovatkin mielestäni vakiovarusteena. Lisäosat ovat "Panssari +2" tai "Tulivoima +1" tyyppisiä, mukaan toki mahtuu jo vähän järkevämpiäkin kuten Super- tai HyperZoom.
Taistelurobottien ystävälle tämä on sopivaa ajanvietettä jos ei halua pilkuntarkkaa realismia ja selvitystä miten mikäkin osa toimii. Sopivan arcademaista rymistelyä joka kuitenkin kärsii hieman liiallisestakin yksinkertaisuudesta ja lyhyydestä.
Kiitokset arvostelukappaleesta Peliplaneetalle.
