Kaupungin hälinään kyllästyneet simit pääsevät lisärin myötä muuttamaan ihka uudelle brittiläistyyliselle asuinalueelle nimeltään Taka-Kumpula. Ja kuten kaikki muutkin naapurustot, on Taka-Kumpulakin jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Kiemuraisen Kumpulanjoen rannalle rakennetun alueen pohjoisosassa sijaitsee luonnonkaunis Juolukkametsä, jonka uumeniin kätkeytyvät ikiaikaiset Kettusaaren rauniot sekä Koralliinan vesiputoukset. Taka-Kumpulan sydämenä sykkivä piskuinen Peippolan kylä on tunnettu kotoisasta Tontun Koura -baarista sekä tiiviistä ja eloisasta yhteisöstään. Rauhaisassa Vanhassa Kumpulassa simit taas pääsevät tutustumaan kumpuileviin kukkuloihin, vehreisiin tiluksiin sekä yhteisöpuutarhoihin.
Ulkonäöltään uuden lisärin anti on herkkua silmille, ja varsinkin maalaisromanttisen tunnelman luomisessa on onnistuttu täydellisesti. Muutettuani uudelle maatilalleni ensimmäinen ajatus mielessäni oli, että tämä paikkahan on aivan kuin Emmerdalesta!
Peippolan vaarilla oli talo
Elämä maalla saattaisi käydä tylsäksi, jos pihalta ei raikuisi iloisia elukoiden ääniä. Autenttisen kokemuksen saadakseen onkin siis varsin suotavaa ostaa tilalleen muutamia karvaisia kavereita. Oman aitauksensa voi täyttää lehmillä, laamoilla sekä kanoilla. Eläinten valikoima tuntuu vähän suppealta – missä ovat possut, lampaat tai strutsit? Onneksi näissä muutamissa lajeissa riittää työtä ihan tarpeeksi, usein vähän liikaakin. Eläimet täytyy jynssätä puhtaaksi sekä ruokkia päivittäin, ja niiden kanssa pitäisi myös ehtiä jutustelemaan niitä näitä. Usein lemuavaa lantaa luodessa kuluu koko päivä, eikä ahkeralle farmarille jää aikaa lähipubissa hillumiseen. Esimerkiksi similläni Sofialla on rahaa kuin roskaa, joten olisi kätevää jos hän voisi palkata avukseen piian tai rengin. Tällöin hänelle jäisi enemmän aikaa Peippolan pormestarin kanssa juoruiluun.
Eläinten hoito tuntuu aluksi uudelta ja jännittävältä, mutta pikkuhiljaa siihen kyllästyy. Homma muuttuu nopeasti itseään toistavaksi, ja siihen kuluu yksinkertaisesti ihan liikaa aikaa. Yleensä The Simsiä pelatessa toivoo asioiden sujuvan kohtalaisen todentuntuisesti, mutta nyt taidettiin mennä liian pitkälle oikean elämän matkimisessa!
Toinen pientä närää aiheuttava ongelma on navetan vaatima tila. Pihattoon mahtuu kerrallaan vain yksi laama tai lehmä, eli jos haluaa omistaa molemmat, on rakennuksia ostettava tontilleen kaksin kappalein. Tämä tuntuu kovin harmilliselta, sillä varsinkin pienemmille tonteille on vaikea sovittaa kahta valtavan suurta pihattoa. Itse sain kuin sainkin pihalleni sovitettua kaksi pihattoa Tytti-lehmää ja Dalai-laamaa varten, mutta valitettavasti maatilani ulkoinen habitus kärsi säätämisen vuoksi jonkin verran.
Kettuja, kaneja, lintuja!
Farmieläinten lisäksi maailmassa kirmailee villejä kettuja, kaneja sekä pikkulintuja. Näiden olentojen kanssa pystyy ystävystymään, jolloin esimerkiksi jänöt saattavat auttaa simejä puutarhanhoidossa, mutta sen kummempaa hyötyä elukoista ei ole. Ovelat ketut taas saavat simit repimään hiuksia päästään: nuo keljut ketkut syövät kanoja ja varastavat niiden munia! Vaikkei villieläimillä kovin suurta merkitystä pelin kulkuun olekaan, tuovat ne silti mukanaan raikkaan tuulahduksen suoraan Englannin maaseudulta.
Peippolassa vietetään markkinoita aina lauantaisin erilaisten jännittävien teemojen, kuten jättikasvien, lehmien tai piirakoiden merkeissä. Simit voivat esimerkiksi kasvattaa kasvimaallaan hervottoman kokoisia munakoisoja ja viedä ne markkinoille tuomarin arvosteltaviksi. Vain laadukkaimmilla tuotteilla on mahdollisuus päästä palkintopallille, mutta onneksi ensimmäisen sijan pystyy nappaamaan myös vähän kyseenalaisemmin keinoin. Kieron petolliset simit voivat nimittäin yrittää lahjoa tuomarin! Joskus tämä onnistuu, mutta usein ei, ja tällöin simin mahdollisuudet voittoon ovat entistäkin pienemmät.
Ostaako vaiko ei?
Paketin mukana tulee tuttuun tapaan mielin määrin teemaan sopivia vaatteita, huonekaluja sun muita härpäkkeitä. Itse tykästyin päätä pahkaa muutamaan erityisen suloiseen mekkoon sekä hiustyyliin, ja myös rakennustilan ihastuttavat esineet tekivät minuun vaikutuksen. Uutta ammattia ei ole saatavilla, mutta laajennus tarjoaa muutamia aivan tuoreita kokemuksia kuten ristipisto-taidon, kokkaustaitoon sisältyvän säilömisen sekä naapuruston asukkaiden avustamisen pienissä puuhissa.
Moni simpsuttaja miettiikin nyt kuumeisesti kannattaako pukea ostohousut jalkaan ja pistää 40 euroa haisemaan. Vastaus on yksinkertainen: Jos lehmänlannan luominen ja ristipistotaulujen ompeleminen tunnelmallisessa maalaispubissa ei herätä helliä tunteita, kannattaa Maalaiselämää jättää kaupan hyllyyn. Jos taas maalaisromantiikka saa sinut kiljumaan ilosta pääskysen lailla ja viihdyt luonnon sekä eläinten keskellä, on lisärin hommaaminen sangen suositeltavaa.
