Yritin parhaani mukaan miellyttää hallitsijaani suorittamalla hänelle toimeksiantoja. Tein kuitenkin kohtalokkaan virheen, jonka seurauksena jouduin maanpakoon. Löysin uuden kodin pohjoisesta ja päätin kasata joukkion kostoretkeä varten. Minä ja 16 urhoollista soturiani ylitimme rajan ja hyökkäsimme pikkuruiseen maalaiskylään. Voittomme näytti varmalta, mutta toisin kävi. Puukepein ja köykäisin asein varustautuneita kyläläisiä oli kolminkertainen määrä, minkä lisäksi kapea silta vaikeutti etenemistämme. Menetin rytäkässä kolme miestä, mutta onnistuimme pakenemaan takaisin omalle maalle. Päätin värvätä lähimmästä tavernasta lisää miehistöä, mutta jouduinkin tappeluun humalaisen kanssa ja päädyin sairastuvalle. Oli aika vaihtaa kaupunkia, sillä ilmapiiri tuntui olevan hieman vihamielinen. Matkan puolessa välissä reittimme kulki metsän läpi, missä meitä odotti väijytys. Metsärosvot teurastivat mieheni ja ottivat minut vangiksi. Muutamaa päivää myöhemmin onnistuin pakenemaan.
Keskiaikaista kömpelyyttä...
Tarina on omiaan kuvaamaan Mount & Blade: Warbandin henkeä ja yllätyksellisyyttä. Siihenpä toimintaroolipelin anti sitten jääkin. Alkuperäinen julkaisu oli jo vuonna 2010 PC:lla, mikä ikävä kyllä näkyy tuoreessa konsoliversiossa.
Ensimmäisenä silmiin pistää todella karu grafiikka. Seuraavaksi huomio kiinnittyy kankeisiin hahmomalleihin. Ensin ne saavat aikaan naurunpurskahduksia, kunnes se parin kerran jälkeen lakkaa hauskuuttamasta. Äänetkään eivät päätä huimaa, mutta pelin ydin sentään on kiinnostava, joskin tehtävät melko tylsiä. Valikot ja käyttöliittymäkin on tuotu PC:lta sellaisenaan sovittamatta niitä konsoleille. Tämä tarkoittaa pientä tekstiä sekä todella kömpelöä valikoissa samoilua.
Pääpaino on taistelussa, mutta siihen ei varsinaisesti pakoteta. Pelaaja voi siis kohtalaisen vapaasti kulkea pitkin laajaa maailmaa tekemässä kauppaa tai riiustamassa hallitsijoiden perillisiä. Liikkuminen tapahtuu pääasiassa kartalla, joten ratsailla fiilistely sekä avartava seikkailu jää vähälle. Pitemmän päälle rauhallinen elämäntapa käy tylsäksi, sillä eloton maailma ei siihen varsinaisesti kannusta. Sen sijaan ohjataan palkkaamaan sotureita ja rakentamaan omaa armeijaa. Porukastaan voi tehdä vaikka rosvojoukkion tai lyöttäytyä yksiin jonkun hallitsijan kanssa.
…ja kompurointia
Mount & Bladen paras puoli nähdään taistelukentällä satapäisten joukkioiden ottaessa yhteen. Käytännössä kahinoissa esiintyy kerrallaan vain kymmeniä yksiköitä, mikä on tavallaan ymmärrettävää mutta myös outoa. Graafisista syistä lukumäärää tuskin täytyy rajoittaa, joten syyn täytyy olla huonossa optimoinnissa.
Taistelusysteemi on monipuolinen, mutta sen toteutus on konsolin ohjaimelle sopimaton. Kameran kääntö sekä lyöntien suunnan määritys on molemmat laitettu oikeaan tattiin, mikä aiheuttaa ikäviä tilanteita. Sen vuoksi taistelu tahtoo mennä sekavaksi huitomiseksi, mikä toki mallintaa osuvasti keskiaikaista kaoottista sodankäyntiä. Ratkaisu ei kuitenkaan toimi, sillä suuntavaisto on koko ajan hukassa, pelasipa ensimmäisen tai kolmannen persoonan kuvakulmasta. Tapahtumien keskellä pitäisi vielä pystyä komentamaan omia joukkojaan valikkosekamelskan takaa. Siitä on nautinto kaukana.
Verkkopuolikaan ei päätä huimaa. Toisista mittaa otetaan parhaimmillaan 64 soturin linnanvalloituksissa sekä perinteisimmissä taisteluissa. Meno on välillä hauskaa, mutta suuren sodan tuntua ei pelaajamäärällä saavuteta. Taistelumekaniikan kankeus korostuu nopeatempoisimmissa nettimittelöissä. Julkaisuhuuman jälkeen serveritkin ammottavat tyhjillään, joten tarinamoodi jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Mount & Blade: Warband on oiva esimerkki laiskasti konsoleille käännetystä PC-pelistä. Kiinnostava aihe on sössitty luokattoman heikolla toteutuksella. Tarina sekä poliittinen aspekti jäävät taka-alalle virheiden viedessä huomion. Tekijät olisivat voineet nähdä edes sen verran vaivaa, että olisivat sovittaneen karseat valikot sekä käyttöliittymän pädille sopivaksi. Viilausta puuttuu muutenkin joka nurkasta ja jopa uskollisimmat PC-pelaajat sanovat, että originaaliversio tarvitsee rajua modausta. Ei siis ole ihme, että homma ei sellaisenaan toimi kuin hetkittäin.
