Hahmon silmistä kuvatut (FPS-) räiskintäpelit kuuluvat strategiapelien
ohella joukkoon, jonka tarjontaa PlayStation 2:lla pidetään yleisesti
vaatimattomana. Vastausta Xboxin Halo-pelin jylläykselle on odotettu
pitkään ja hartaasti. Vuonna 2003 tunnelin päässä alkoi pilkottaa
valoa. Sony Computer Entertaiment ilmoitti julkaisevansa
yksinoikeudella alustalleen Killzone-räiskintäpelin, ja media aloitti
hypetyksen. Peliä onkin ennen julkaisua ehditty jo julistella muun
muassa "Halon tappajaksi". Arkkujen naulaamista ei enää tarvita,
Killzone pärjää ilmankin. Peli tarjoaa ensiluokkaisen viihdyttävää
räiskintää tyylikkäässä paketissa.
Valmistaudu sotaan
Killzone
sijoittuu lähitulevaisuuteen. Ihmisen asuttaessa muita planeettoja eräs
sotilaallinen ryhmittymä perusti oman yhteiskuntansa
Helghan-planeetalle. Uusi asuinalue ei kuitenkaan sopinut ihmisille
lainkaan, ja ajansaatossa asukit kokivat traagisen muodonmuutoksen.
Planeetan väki pystyi jatkamaan elämäänsä, mutta syrjäytymisensä vuoksi
he kantavat syvää kaunaa ihmiskunnalle. Sorrettu kansa, helgastit,
vahvistuvat päivä päivältä ja valmistautuvat suureen sotaan ihmiskuntaa
vastaan. Pelaaja astuu kuvaan järjestäytyneiden helgastien hyökätessä
Vekta-planeetalle.
Sinällään huvittavaa, että peli
voisi yhtä hyvin sijoittua toisen maailmansodan aikaan.
Helgast-ryhmittymä tuo mieleen Hitlerin natsit joukkokokouksineen ja
punavalko-pohjaisine käsinauhoineen. ISA-joukot puolestaan edustavat
tulevaisuuden yhtenäistyneiden kansojen armeijaa - liittoutuneita.
Neljän kopla
Pelissä
liikutaan pääosin neljänhengen ryhmässä, jonka muodostavat karskit
ystävykset Templar, Luger, Rico ja Hakha. Joissain kentissä mukana
taistelee myös muita ISA-liittoutuman sotilaita. Ryhmän jäsenet
avautuvat pelattaviksi juonen etenemisen mukaan. Hahmot ovat
perustoimintapelityyppejä - jokainen hallitsee aselajinsa ja
toimintatapansa. Templar on perinteinen sotamies, aseistuksenaan
rynnäkkökivääri, pistooli ja kranaatteja. Mies luottaa taktikointiin ja
kanssataistelijoidensa tukeen. Rico taas on raskaammanpuoleinen suoran
toiminnan kaveri. Hän käyttää pelin järeimpia aseita ja ei paljoa
panoksia säästele. Kolmatta ryhmänjäsentä, naissoturi Lugeria, voisi
puolestaan pitää näiden kahden vastakohtana. Hän hyödyntää pelin
äänenvaimennettuja aseita tappaessaan salaa. Viimeisempänä tulokkaana
eliittikerhoon liittyy Hakha-niminen vakooja. Hakhaa etsitään pelin
alussa, ja lopulta hänen löytyessä paljastuu eräs mielenkiintoinen
seikka. Ryhmä, joka ei tositilanteessa välttämättä toimisi yhdessä,
etenee kaukana vihollislinjojen takana. Eri hahmoilla pelaaminen
tarjoaa kenttiin vaihtoehtoisia kulkureittejä. Pienikokoiselle
Lugerille löytyy kentistä eniten reittejä, muun muassa ahtaita
ilmastointikanavia. Valitettavasti tekoälyn ohjatessa näitä ei
hyödynnetä.
Jäsenet kulkevat jatkuvasti yhdessä, mutta
ryhmää ei voi komentaa. Hahmot seuraavat pelaajaa uskollisesti ja
osallistuvat kahakoihin panoksellaan. He myös ilmoittavat vaarasta ja
ohjaavat eksyneen pelaajan oikealle tielle. Joskus tiimitoverit
tukkivat tien tai jättävät pelaajan yksin kohtaamaan tusinoittain
vihollisia.
Helvetilliset helgastit
Helgastien
sinällään mielenkiintoinen tausta ei tee heistä sen erikoisempia
vastustajia kuin muissakaan räiskintäpeleissä. Vihollinen tuntuu aluksi
vahvalta ja armottomalta, mutta kuvitelma murenee pelottoman ryhmän
voitonmarssin edetessä.
Vihollisten
asupanssarimateriaalin kestävyys tuntuu kummalliselta ratkaisulta.
Perusaseilla yksittäiseen Helgast-taistelijaan menee helposti puolisen
lippaallista panoksia. Viholliset taistelevat älykkäästi suojaa
hyödyntäen, kuten sotatilanteessa kuuluukin. Luoteja ei säästellä, ja
molemmin puolin sotilaat huutelevat karaisevia taisteluhuutoja.
Erilaisia Helgast-yksiköitä pelissä tulee vastaan kymmenisen
kappaletta. Nämä eroavat aseistuksensa ja suojavarusteidensa osalta.
Useimmiten Helgast-ryhmän muodostaa joukko perussotilaita ja vahvempi
johtajayksilö. Ajoittain helgasteja saattaa tukea kaukainen
tarkk'ampuja, kiinteä konekivääri- tai tykkipesäke. Lisäksi vastapuolen
arsenaalista löytyy lukuisia tankkeja ja hävittäjiä, joita tosin
pelaaja ei pääse ohjaamaan. Ajoneuvot hyvin toteutettuina
monipuolistavat pelikokemusta. Toivottavasti Killzonen lähes varma
jatko-osa korjaa puutteen.
Tappoalueella
Killzone
sisältää yhdentoista tehtävän yksinpelikampanjan. Tehtävät koostuvat
kolmesta tai useammasta erillisestä toimintavaiheesta.
Tapahtumaympäristöt vaihtelevat seikkailun aikana kiitettävästi.
Välillä liikutaan ei-kenenkään-aluetta muistuttavilla sotatantereilla,
rauniokaupungeissa ja Helgast-tukikohdissa. Eksyypä ryhmä aikeineen
myös muun muassa kosteisiin suomaisemiin ja viidakkojen kautta
lumivuorellekin. Vaikka ympäristöt ovat näyttäviä ja ulkotiloissa
laajoja, pelaaminen muistuttaa putkijuoksua. Vaihtoehtoiset reitit
korjaavat tilannetta hieman, mutta etenkin sisätilat rajoittuvat
tiukasti vain etenemissuuntaan. Onneksi ulkoilmakentät ovat paljon
monipuolisempia kulkureittiensä osalta. Killzonen vangitsevan tunnelman
vuoksi putkimaisuus ei häiritse pelatessa. Itse pelaaminen on
yksinkertaista - kohdatut ongelmat ratkaistaan lyijyllä.
Taistelutilanteet tapahtuvat pitkälti käsikirjoituksen mukaan, mutta
toiminta on hyvin hektistä ja jännittävää. Killzone nappaa
alkumetreiltään vahvasti mukaansa ja kiinnostus säilyy hamaan loppuun
asti. Tehtävien välissä juonta siivitetään erittäin tyylikkäillä
CGI-videopätkillä.
Killzonen ohjaustuntuma jakaa
mielipiteet. Kokeneelle konsoliräiskintäpelien kuluttajalle pelaaminen
ei tuota vaikeuksia. Mikäli oletusnäppäimet eivät miellytä, pelistä
löytyy paljon muokkausmahdollisuuksia. Realismia ohjaukseen tuovat
yksityiskohdat, kuten hahmon päänliikkeet ja ruudun sumentuminen
juostessa. Monista lajityypin peleistä poiketen, Killzonesta puuttuu
hyppymahdollisuus. Esteet voi ohittaa vain, kun ruudulla näkyy
toimintaikoni. Ratkaisu aiheuttaa usein ongelmia etenemisessä, sillä
hahmot eivät osaa ylittää pieniäkään tasoeroja.
Killzonen
aseiden hallinta eroaa edukseen perinteisten konsoliräiskintäpelien
massasta. Ampuminen vaatii keskittymistä, sillä "sinnepäin"
sohaisemisella ei saa aikaan kuin panoksien kulumista. Tuliluikut
potkivat aidontuntuisesti, ja luotien osumahajonta on sen mukaista.
Aseita löytyy aina muutamasta pistoolista rynnäkkökivääreihin ja
sinkoihin. Useimmat tussarit sisältävät erikoistulitusmoodin, kuten
esimerkiksi rynkkyihin yhdistetyn haulikon tai kranaatinheittimen.
Lisäksi jokaista asetta voi käyttää lyömiseen. Yksityiskohtaiset
lyöntianimaatiot ovat todella näyttäviä.
Niitetään yhdessä
Moninpelaamisen
puolesta Killzone vastaa kattavasti. Peli tarjoaa riehakasta jaetun
ruudun mättöä ja monipuoliset verkkopeliominaisuudet. Kaksinpelissä
pelataan yksittäisiä taisteluita joko pelkästään kaverin tai
maksimissaan neljäntoista tietokonevastustajan kanssa. Vastakkain
painiskelevat yksinpelin tapaan ISA- ja Helgast-ryhmittymät.
Taistelumuotoja löytyy kuusi erilaista: perusmättöä yksin ja tiimeissä
sekä pari hieman erikoisempaa moodia. Supply Dropissa kerätään ryhmässä
pelialueelle siroteltuja paketteja ja viedään ne omaan tukikohtaan.
Valloitusmoodissa puolestaan ryhmät kytkevät tutkapisteitä päälle.
Kentät ovat yksinpelin tapahtumapaikkojen muokattuja versioita
Näkymä
kaksinpelissä on ajoittain liian pieni. Kuvan heiluminen hahmon
päänliikkeiden mukaan korostuu liikaa ja tekee jo valmiiksi hektisistä
taistelutilanteista epäselviä. Lisäksi aseet peittävät peliruudulta
liian suuren alueen. Kaksinpeliä vaivaa myös ruudunpäivityksen
epätasaisuus. Muutoin jaetun ruudun tila toimii hyvänä lisänäniille,
jotka eivät pääse verkkoon, tosin vielä yhteistyökampanjan olisi saanut
mahduttaa mukaan.
Pääpaino Killzonen
moninpelaamisella on verkkopelissä. Verkossa voi pelata maksimissaan 16
pelaajan mättömatseja. Taistelumuodot ovat samat kuin kaksinpelissä.
Kommunikaatio hoidetaan perinteisesti näppäimistön ja kuulokemikrofonin
avulla. Verkkopeli on ehdottomasti Killzonen suola. Pelistä tulee
suurella todennäköisyydellä PlayStation 2:n seuraava online-lippulaiva.
Ainoastaan klaani-tuen puuttuminen ihmetyttää. Nettikoodi toimii
todella hyvin. Verkkoviivettä esiintyy suurillakin pelaajamäärillä
vähänlaisesti. Pieniä bugeja moninpeliin on kuitenkin eksynyt. Välillä
puhekeskusteluun tulee pitkiä toimimattomuustaukoja ja hahmon takaapäin
ammuttuja laukauksia ei aina kuule. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena
kautta linjan, joskin ulkotiloissa esiintyy lievää tahmaamista.
Vakuuttava audiovisuaalinen toteutus
Ensihuomio
Killzonessa kiinnittyy koreaan grafiikkaan. Peli käyttää Guerillan
pitkään kehittämää pelimoottoria. PlayStation 2:sta otetaan tehoja
ennennäkemättömän paljon irti. Ruudulle luodaan varsin aidontuntuiset
ja yksityiskohtaiset ympäristöt sekä hahmot. Myös kenttien
arkkitehtuuri on hienoa jälkeä, ja taistelun tuloksena ympäristöt
vaurioituvat komeasti. Näyttävä ulkoasu ei kuitenkaan tule yksin.
Pelikokemusta häiritsevät ruudunpäivityksen hidastelun ohella välkkyvät
ja myöhässä päivittyvät tekstuurit. Lisäksi silloin tällöin hahmojen
raajat näkyvät seinien läpi ja tekstuurit bugittavat. Kuten
luodinrei'ät eivät ole seinässä, vaan sivusta katsottuna
ilmassa. Piirtoetäisyyden näkyvyys vaihtelee. Välillä
ulkoilmoissakin maastot vihollisineen piirtyvät kauas, mutta taas
joitakin alueita vaivaa ikävä sumuisuus. Tällöin ilmenee ajoittain
turhauttavia tilanteita vihollisten ampuessa pelaajaa näköetäisyyden
ulottumattomista. Muutoin pelin ulkoilme ajaa asiansa vakuuttavasti.
Guerillan
äänipuolen vastaavat ansaitsevat suitsutusta työstään. Killzone
kuulostaa täydessä toiminnassa mahtavalta. Aseiden pauke, osumaäänet,
räjähdykset ja sotahuudot luovat tehokkaasti vertaistaan hakevan
karskin taistelutunnelman. Vaikuttavaa kuuntelukokemusta ehostaa
paketin tuki Dolby Surround -moniäänitilalle. Ääninäyttelyn hoitavat
kokeneet ammattilaiset. Hahmoilta löytyy särmää, ja dialogi sisältää
rosoista huumoria. Erityisesti Rico-Hakha-akseli tarjoaa juonen
puitteissa mainiota herjanheittoa. Toiminnan lomassa ja valikoissa
kuullaan tunnelmallista ja mahtipontista sinfoniaorkesterimusiikkia.
Hehkutus
Killzonen ympärillä on ollut valtaisaa. Killzone kuitenkin ampuu
kovilla ja lunastaa oikeutetusti paikkansa konsoliräiskintöjen
kärkikaartissa. Vertaaminen Haloon ei liene tarpeellista, sillä mediat
ovat itse asettaneet Killzonelle niinkin korkeat tavoitteet. Peliä voi
varauksetta suositella kaikille toimintaviihteen ystäville, niin
viihdyttävää seikkailua hakeville kuin verkossa pelaavillekin. Vielä
reilu vuosi sitten lähes tuntematon hollantilainen
Guerilla-kehitystiimi osoittaa lujan osaamisensa. Porukan rankan työn
tuloksena syntyi yksi vuoden 2004 merkittävimmistä
konsolipelijulkaisuista.
