Miauvania!
Gato Roboton pääosassa on kuin onkin Kiki-niminen kissa. Karvakorvan isäntä joutuu kinkkiseen pulaan, kun rutiininomaisen avaruuslennon yhteydessä parivaljakko kuulee hätäsignaalin hylätyltä planeetalta. Tarkastuskäynti päättyy onnettomasti Kikin astellessa ohjauspaneelin päällä juuri väärällä hetkellä.
Teos on puhdasverinen metroidvania, sillä useaan alueeseen jaettu kokonaisuus aukeaa pala palalta sitä mukaan, kun sankarin varustetaso paranee. Ilman pukua Kiki kiipeää ketterästi vaikka pystysuoraa seinää, pujahtaa pienistä koloista ja sukeltaa altaisiin, mutta vihollisten lyömiseen kisulla ei ole keinoja. Onneksi haarniskan valikoimaan kuuluu rakettien lisäksi perustussari, ja hiljalleen hyppyvoimakin paranee.
Saamarin siimahäntä!
Kartta rakentuu genrelle tyypilliseen tapaan pienistä ruuduista. Halutakseen läpäistä pelin sataprosenttisesti, pitää jokainen kulma koluta ja lisäenergiapalkit kerätä. Eri aluilla on omat ominaispiirteensä, jotka vaikuttavat ympäristöihin ja niissä vaeltaviin vihollisiin. Alkupuolen kentissä käytetään paljon sukellusvenettä, kun taas tulikuuman laavan kanssa saa toimia hieman varovaisemmin. Viholliset vaihtelevat hyppivistä sammakoista lentäviin herhiläisiin ja aina tultasyökseviin robotteihin. Gato Roboto on sympaattisen simppeli, mutta samalla tarpeeksi monipuolinen pitääkseen kiinnostuksen yllä koko kampanjan läpi.
Sivusta päin kuvattu toiminta luottaa tasohyppelyn lisäksi räiskintään. Ilmassa on ajoittain paljon väisteltävää, ja samalla pitäisi itsekin olla kuolettavan tehokas. Sorminäppäryys on hyvästä, mutta vaikeustasoa ei ole ruuvattu tappiin asti, vaikka välipomoissa kuolema saattaakin korjata pari kertaa ennen kuin oppii vihollisen perussyklin. Koko tarina on läpäistävissä alle tuntiin, mutta todellinen kesto on lähemmäs kolmea. Tekijät ovat selvästi ottaneet nopeuspelaajat huomioon, sillä pelikello pyörii koko ajan ruudun alalaidassa.
Ei haukkumista!
Mustavalkoinen ulkoasu muistuttaa viime vuonna ilmestynyttä Minitiä. Pikseligrafiikasta huolimatta pelin hahmot on onnistuttu herättämään animaatioiden kautta henkiin. Varsinkin Kikin tassuttelu sokkeloissa kentissä herättää positiivisia fiiliksiä. Nimike on kaikin puolin kypsä ja nautittava annos nykypäivän indietuotantoa: omaleimainen, outo ja ennen kaikkea hauska pelata.
Gato Roboton parissa viihtyy muutaman illan mallikkaasti. Käsikirjoitus on tarpeeksi absurdi, jotta sen pilke silmänkulmassa kirjoitetut vitsit nostavat suupielet ylöspäin. Yksinkertainen on usein kaunista ja niin se on tälläkin kertaa. Karsitusta ulkoasusta huolimatta Gato Roboto on mallikas miuavania, jolla on sydäntä. Vähempikin pistää kehräämään.
Purrrrr!
