Lontoon olympialaiset ovat onnellisesti ohi, ainakin monien muiden kuin suomalaisten penkkiurheilijoiden mielestä. Jos Suomen mitalimenestys ei ollut toivotun kaltaista, voi tilannetta paikata edelleen olumppialaisten virallisella pelillä.
Toimivat kontrollit
Segan kehittämä London 2012 vaikuttaa alkuun kovin tutulta kauralta, sillä sadan metrin pikajuoksun ensitestauksella ei yllätä, että ohjaus tapahtuu nopeasti X-näppäintä naputtamalla. Lähemmän tutustumisen kautta valkenee London 2012:n vahvin puoli — kontrolleissa on sittenkin jujua ja ennätystehtailua ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Jokainen laji on suunniteltu myös kasuaalipelaajaa ajatellen, mutta tämä ei tarkoita, etteikö eri lajeissa vaikeusaste vaihtelisi.
Pikajuoksun lisäksi päästään monta kertaa naksuttamaan padin nappeja, mutta tällä kertaa nopein naputtaja ei siis välttämättä olekaan se kaikkein kovin kaveri. Useassa lajissa energiamittaria ei saa päästää punaiselle — tai vastaavasti liian alhaiselle tasolle. Loppusuoritukseen tarvitaan usein vieläpä tattien vääntämistä ja tiettyjen näppäimien oikea-aikaista painamista. Toiminnot vaikuttavat tutoriaalien perusteella turhankin helpoilta mutta tiukassa tilanteessa ovat kaikkea muuta. Kontrollit ovat kuitenkin aluksi sen verran luontevat omaksua, että moniin London 2012 -pelin lajeihin jää välittömästi koukkuun. Eräät lajit perustuvat quicktime event -tyyliseen ohjaukseen, joka varmasti jakaa mielipiteitä miellyttävyydellään. Pelissä on myös Move-tuki, jota ei päästy tällä kertaa valitettavasti kokeilemaan.
Lajien kirjoa
Lajeja on varsin runsaasti tarjolla, aina niistä perinteisistä vähemmän tunnettuihin, kuten trampoliinilla pomppimiseen. Pelata voi sekä toisia vastaan että joukkueena. Koukuttavimmista lajeista voi mainita vaikkapa korkeushypyn, jossa oma kehittyminen ja riman nostaminen on aina yhtä palkitsevaa. London 2012:sta löytää nopeasti ne omat suosikit ja inhokit, joten peli tarjoaa pitkäksi aikaa pelattavaa vaikkapa illanviettoihin. Parhaimmillaan London 2012 on tietenkin moninpelissä. Samalla konsolilla voi pelata neljä penkkiurheilijaa ja verkkomoninpelin kautta kisailijoiden määrää voi kasvattaa kahdeksaan. Verkkomoninpelissä kilpaseuraa löytyi nopsasti.
London 2012 miellyttää silmää, jos unohtaa urheilijoiden elottomat kasvot. Taustoihin ja animaatioihin on selvästi panostettu, vaikka virallinen peli olisi myynyt varmasti muutenkin. Lajien kommentointi on luontevan kuuloista ja luo mukavaa henkeä kisojen tuoksinaan. Hauskana yksityiskohtana lajeissa urheilevat esimerkiksi sellaiset atleetit kuin Tom Kajaslampi ja Miika Huttunen, jotka saattavat soittaa kelloja KonsoliFINiläisten ja muiden aktiivigamereiden mielissä.
Kelpo kattaus
London 2012 on mallikkaasti toteutettu urheilupeli, joka jäänee kuitenkin hyllyyn pölyttymään ennen pitkää. Yksinpelin kampanjatila ei innosta pidemmän päälle, sillä se toistaa itseään, ja ikäviä lajeja ei voi ohittaa. Positiivista on panostaminen kontrolleihin. Taitoa tarvitaan lajeissa pärjäämiseksi, eikä huijata juuri pysty. Urheiluhulluille London 2012 on kohtuullisen varma valinta.
