Barbaarien jalanjäljillä
Ensivaikutelma voi usein pettää. The Mark of Kri voitaisiin piirrosmaisen ulkoasunsa puolesta helposti tulkita Disney-elokuvia mukailevaksi lapselliseksi eepokseksi, jossa kaikki hymyilevät ja elämä on yhtä ruusuilla tanssimista. Totuus on kuitenkin mahdollisimman kaukana tästä, sillä Sonyn San Diegon studioilta peräisin oleva tuore uutuus on eräänlainen verilöyly viattomissa lastenvaatteissa. Värikkään ulkokuoren alta löytyy yllättävänkin syvällinen hiiviskelyä ja kiivaita taisteluita yhdistelevä toimintapaketti, joka vetää puoleensa etenkin erinomaisella tarinallaan sekä mainiosti toteutetulla taistelusysteemillään.
Kolmannen persoonan näkökulmasta kuvattavassa pelissä seurataan lihaksikkaan luolamiehen Raun verentäytteistä elämää. Heti alussa päähahmo elelee rauhaisassa kotikylässään lukuisten heimoveljiensä kanssa. Tylsän ajanvieton sijasta sankarimme lähtee hetken mietittyään etsimään uusia seikkailuja sotkeutuen samalla mysteerisiin juonikuvioihin. Pahan voimat ovat valloillaan ja lopulta barbaariystävämme on kattavan asearsenaalinsa avustuksella
pelastettava koko tuntemamme maailma.
Irvileukamainen Rau on mies, joka hakkaa ensin ja kysyy sitten. Seikkailun aikana miehellä on apunaan lähinnä hedelmien pilkkomiseen soveltuva miekka, kaukoaseena alati hyödyllinen jousipyssy, epämääräiseen viskelyyn tarkoitettu keihäs, sekä väkivaltaelokuvien perustuttavuutena toimiva järkyttävän iso kirves. Näistä ylivoimaisesti tehokkain on julmettu tappara, jota ei pysty edes heiluttelemaan kaikkein pienimmillä sisäalueilla. Heti seikkailun alussa käytössä oleva miekka vaihtuu ensi-innostuksen jälkeen parempiin tappovälineisiin. Jokaisen tehtävän välissä pelaajalle annetaan myös mahdollisuus harjoitella uusia taistelukuvioita ja sisäistää täten aseisiin liittyviä niksejä. Neljä käytettävissä olevaa lahtausvärkkiä eivät kuitenkaan yllätä monipuolisuudellaan. Aseiden välinen tasapaino on lähes olematonta ja kirves onkin turhan ylivoimainen pelote päättömästi kuolemaansa kohti rynnistäviä vastustajia telottaessa.
Veri lentää ja musiikki raikaa
Mark of Krin suurin innovaatio on ehdottomasti sen erinomainen taistelujärjestelmä, joka piristää oivasti muuten niin kovin monotonisilta tuntuvia lukuisia huitomisosioita. Aseiden kalistelussa on jo oikeaa nautintoa, kun oikealla analogitatilla pystyy valitsemaan lähistöllä käveleviä vastustajia kohteikseen. Tämän jälkeen jokaisen maalatun keinoälysoturien ylle ilmestyy yksi oikotienappula, jota painamalla valittujen vastustajien on aika siirtyä
menolipulla kohti tuonpuoleista. Hetken harjoittelun jälkeen suurempikin käsirysy on lähes koreografiamaista taidetta.
Systeemi yllättää etenkin syvällisellä toteutuksellaan. Eri iskusarjoja yhdistämällä pelaaja voi tehdä monimutkaisia komboja ja verisiä lopetusliikkeitä. Vastustajien eri suunnista tulevia hyökkäysyrityksiä pystyy myös blokkaamaan vaivatta R1-nappulan ystävällisellä avustuksella. Aseettomanakaan ei sormi mene suuhun, sillä samaista namiskaa painamalla vihollisten käyttämiä teräaseita voi helposti anastaa ja käyttää niitä sitten vastahyökkäysten tappavana välikappaleena.
Veriset taistelut eivät ole lapsille tarkoitettua katseltavaa. Vaikka suolenpätkillä tai muilla kuvottavilla elementeillä ei liiemmin herkutella, niin ketsuppimaista nestettä viljellään silti runsaasti. Eri ruumiinosia telomalla Rau irrottelee päitä ja katkoo kauloja kokenein ottein. Hirviögallerian jäsenien osa ei ole mitenkään kehuttava, kun mytologialla höystetyissä tasokomplekseissa raajat lentelevät ja suurimmissa yhteenotoissa lopputulos on usein varsin rumaa jälkeä. Mikään itsetarkoitus tomaattimehulla mässäily ei kuitenkaan ole, mutta veren lisääminen lisää pastellivärisen kokonaisuuden uskottavuuskerrointa.
Straginen elementtisoppa
Muutaman ensimmäisen kentän ajan verikekkereistä nautittuaan pelaaja tulee huomaamaan, että suurempia vihollisryhmittymiä vastaan kannattaa taktikoida. Hyökkäys ei välttämättä aina ole paras puolustus, vaan aina silloin tällöin sankarimme joutuu hakemaan myös vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Kaikenkarvaisten tekoälyttömien miekanheiluttajien jakamattoman huomion kohteena oleva Rau voi helposti joutua vehreämmille metsästysmaille, jos mukana olevia hiipimiselementtejä ei pysty hyödyntämään täydellä teholla. Tarvittaessa pahaa-aavistamattomia vihollispartioita pystyy salamurhaamaan näiden edes tajuamatta asian oikeaa laitaa. Pelin edetessä eräänlainen Metal Gear Solid -tyylinen hiiviskely tulee entistä tärkeämmäksi, sillä vastustajat luottavat yhä enemmän ylivoiman tuomaan etulyöntiasemaan. Lisäksi alakynnessä olevat vihulaiset voivat tarvittaessa kutsua lisäapua tai räiskiä pelaajaa nuolilla turvallisen välimatkan päästä. Oma eteneminen onkin suunniteltava tarkasti. Norsu posliinikaupassa -asenteella päätyy usein matojen ennenaikaiseksi eineeksi.
Lisätaktikointielementtejä löytyy myös seikkailussa apuna toimivan Kuzon, Raun uskollisen henkiolentoseuralaisen, muodossa. Linnunhahmossa esiintyvää siivekästä ystäväämme voi tarvittaessa lähetellä ennaltamäärättyihin tarkastelupaikkoihin tarkastelemaan edessä siintävää maastoa lintuperspektiivistä. Näin pelaaja voi huomata edessä väijytystä suunnittelevat vihollisarmadat jo ennakkoon ja kiertää heidät ovelasti jotain muuta reittiä käyttämällä. Tämänkaltainen taktikointi muuttuu loppuvaiheissa yhä tärkeämmäksi, jos laajahkoista kenttäkokonaisuuksista haluaa selvitä läpi elävien kirjoissa.
Paloittelujuhlan lomassa Kuzo pystyy myös lukemaan kenttien varrelle aseteltuja tarinankerrontaan suunnattuja muinaistekstejä ja ratkaisemaan yksinkertaisia vipujen ympärille rakennettuja puzzleja. Muuten eteneminen on kovin suoraviivasta. Kentät ovat simppeleitä, mutta laajoja ja erinomaisesti suunniteltuja. Eksymisen vaaraa ei ole ja kokenut toimintapelikonkari läpäiseekin lyhyehkön yksinpelikampanjan muutamassa illassa rajoitetusta tallennussysteemistä huolimatta. Häiritsevästi pelitilannetta ei pysty pelastamaan missä vaiheessa tahansa, vaan tallentaminen onnistuu vain ja ainoastaan tasoihin harvakseltaan ripoteltuja kääröjä poimimalla. Tästä peliä keinotekoisesti pidentämään laitetusta kikasta huolimatta esirippu laskeutuu turhan nopeasti. Loppukliimaksin jälkeen samoja kenttiä läpäisee kuitenkin mielellään uudelleen niiden tarjoamien vaihtoehtoreittien ansiosta. Myös ylimääräiset alipelit lisäävät uusintapeluuarvoa.
Kuvankaunis seikkailu
Vaikka sisällöllisesti Mark of Kri onkin varsin aikuismaista tavaraa, niin kaikissa sateenkaaren väreissä loistava ulkoasu kielii tekijöiden halusta kosiskella myös nuorempaa kohdeyleisöä. Piirroselokuvamainen animaatio on kaikin puolin onnistunutta ja kaikki ruudulla vilistävät hahmot liikuskelevat uskomattoman luontevalla tavalla. Entisistä elokuvamiehistä koostuva liikkeistä sekä taiteesta vastannut tiimi on kieltämättä palkkansa ansainnut. Tämä näkyy myös latausruutujen aikana nähtävissä taidekuvissa, jotka koneen huristessa muuntautuvat vähitellen värillisiksi teoksiksi ja sulautuvat lopulta reaaliaikaisiksi pelikentiksi täysin saumattoman visuaalisen efektin saattelemana.
Lataustaukojen aikana kuullaan myös tarinaa edistävää kertojaa, joka juttelee lämpimikseen mukavia edistäen samalla Raun särmikästä seikkailua. Barbaariystävämme itse ei sanaista arkkuaan avaa, mutta muu dialogi on kaikessa kliseisyydessäänkin kiitettävän monipuolista ja luontevaa. Ääninäyttelijöiden hyvin hoitama työ tekee mukana olevista hahmotyypeistä mukavan persoonallisia tuttavuuksia yksioikoisen rummutusmusiikin mölistessä samaan aikaan merkityksettömästi taustalla.
The Mark of Kri on mukavan animaatioelokuvamainen tuotos, joka vakuuttaa etenkin mainion audiovisuaalisen toteutuksensa, vahvan taustajuonensa ja erinomaisen pelimekaniikkansa ansiosta. Vakuuttava verentäytteinen taistelusysteemi saa seurakseen mielenkiintoisia strategisia elementtejä. Lopputuloksena syntyvä paketti on onnistunut, mutta kovin lyhytikäinen elämys. Sonyn kehitysstudio on kuitenkin onnistunut välttämään suurimmat kehityskarikot. Suunnittelijoiden luottamus omaan pelisysteemiin on vankkaa ja erilaisuudestaan huolimatta Raun maskuliinisia seikkailuja voi varauksetta suositella kaikille kevyillä seikailuelementeillä varustettujen toimintapelien ystäville.
