Almanakka näyttää vuotta 2185. Mass Effect 2:n tapahtumat ovat alussaan. Samaan aikaan suuri joukko galaksinsa pölyihin syystä tai toisesta kyllästynyttä Linnunradan asukkia valmistautuu yli 600 vuotta kestävälle matkalle kohti naapurigalaksi Andromedaa. Varakkaan liikenaisen Jien Garsonin kunnianhimoiseen Initiative-joukkoon kuuluu myös tekoälytutkija Alec Ryder ja tämän kaksoset, joista toisen saappaisiin pelaaja astutetaan.
Kahden ja puolen miljoonan valovuoden taival taittuu syväjäädytyksen turvin yhdessä hujauksessa. Perillä valitettavan riisutussa hahmonluontityökalussa muovattu päähenkilömme herätetään ensimmäisten joukossa uuteen elämäänsä. Lähes välittömästi käy selväksi, että BioWare on pyrkinyt vetoamaan nostalgiannälkäisiin pelaajiin: kasvot ja animaatiot näyttävät nimittäin aivan samalta kuin viisi vuotta sitten Mass Effect 3:ssakin! Noh, Ryderit saavat hetimmiten tehtäväkseen suunnata tutkimaan uutta potentiaalista kotiplaneettaa. Pian maakosketuksen jälkeen pelaaja saa ilokseen huomata, että nostalgia-Niilojen houkuttelu ei ole yltänyt ympäristöihin saakka, sillä niitä ihailee monin paikoin ihan mielellään. Siirtolaisten järkytykseksi olosuhteet eivät kuitenkaan ole ihmiselämälle lainkaan suotuisia.
Muuta uuteen galaksiin – ole sodassa alle tunnissa
Kovin montaa askelta eivät uudisraivaajat ehdi vieraassa maastossa talsia ennen kuin vastaan tulee ensimmäiset vihamieliset vieraan rodun edustajat. Taistelumekaniikkoihin ei ole erityisen paljon koskettu, mutta homma oli ennestäänkin jo varsin toimivaa kolmannen persoonan suojapohjaista räiskintää erikoiskyvyillä varustettuna. Uutuutena hahmot on varustettu pienillä rakettimoottoreilla, jotka mahdollistavat nopeat väistöliikkeet ja hetkellisen ilmassa leijumisen. Kyseessä on mukava lisäys, joka vähentää pelkkää suojissa kykkimistä – kuitenkin mullistamatta aivan koko systeemiä. Tekniseltä toteutukseltaan yhteenotot toimivat suurimmaksi osaksi mallikkaasti. Erityisesti kykyjen ja räjähdysten aikaan saamat efektit ovat näyttäviä, ja ruudunpäivitys ottaa häiritsevästi osumaa vain muutamassa taistelussa.
Tuttuun tapaan valittavana on joukko hahmoluokkia, mutta tällä kertaa mikään niistä ei kuitenkaan sulje ovia toisilta. Kaikki kyvyt ja aseet ovat jokaisen luokan käytettävissä. Kolmeen kategoriaan jaettuja taitoja on melkoinen lista, mutta kokemustasojen saavuttamisen yhteydessä ansaittavia kehityspisteitä on vain rajattu määrä. Kyvyillä kikkailua hillitsevät hieman kolmeen painikkeeseen rajoittuvat pikanäppäimet, vaikkakin kykysettien välillä vaihtaminen onnistuu kohtuullisen vaivattomasti.
Varustevalintoja on myös lisätty. Skanneriaan käyttämällä Ryder voi käskeä sisäänrakennettua SAM-tekoälyään analysoimaan vastaantulevia eläviä ja elottomia kohteita. Tällöin tilille rapsahtaa kourallinen tutkimuspisteitä, joita käytetään muun muassa uusien tuliluikkujen ja suojien kehittelemiseen. Tajolla on lisäksi kasapäin tavaroiden ominaisuuksiin vaikuttavia modeja. Varustuksen kanssa näpertely ei ole mitään tähtitiedettä, mutta se tuo järjestelmään edes hieman lisää syvyyttä. Viiteen luokkaan jaetusta laajasta asevalikoimastakin riittää varmasti jokaiselle jotakin.
Tappeluista ei tietenkään tarvitse selvitä yksin, sillä BioWaren teoksille ominaiseen tapaan matkan varrella mukaan tarttuu sekalainen joukko jos jonkilaista seikkailijaa. Tehtäville mahtuu kerralla avuksi kaksi miehistön jäsentä. Apureiden varusteita ei saa vaihdettua, mutta jokaisella on omat paranneltavat taitonsa. Tekoäly ei ole yhteenotoissa lainkaan hyödytön, vaan kaverit tekevät vahinkoa ja tukevat pelaajaa erikoiskyvyillään.
Alien Dating Simulator: Andromeda
Kun kaiken maailman taistelut ja tutkimiset on saatu alta pois, niin päästään itse asiaan eli miehistön jäsenille juttelemiseen Ryderin Tempest-aluksessa. Tapahtumien edetessä kavereilta saa revittyä irti kutakuinkin heidän koko elämäntarinansa niin halutessaan. Jokaiselle tiimitoverille on kirjoitettu ehkä turhankin korostetusti omat heikkoutensa, joita sitten puidaan suhteet huipentavissa lojaaliustehtävissä. Sisällöiltään tehtävät kuuluvat ehdottomasti kekseliäimpään kastiin ja erottuvat edukseen ihan mihin tahansa peliin verrattaessa. Suorittamisesta palkitaan lisäksi kykyjen viimeisten tasojen aukeamisella. Luonnollisesti mukana on myös mahdollisuus viettää intiimejä hetkiä tiettyjen tiimiläisten kanssa uuden maailman tähtitaivaan alla.
Kokonaisuutena hahmovalikoima on ihan pätevä, vaikka selviä klassikkoja ei heti nousekaan esiin. Tyyppien kehittymistä ja taustatarinoiden selviämistä seuraa kuitenkin mielenkiinnolla, mikä pätee poikkeuksellisesti myös osaan miehistön ulkopuolisista sivuhahmoista. Keskusteluihin on tosin yritetty tunkea vähän liikaa väkinäistä huumoria. Varsinkin ensimmäisellä puoliskolla ollaan jatkuvasti vääntämässä jotain väärinkäsitykseen perustuvaa vitsiä.
Säväyttävästi sisältöä
Initiative joutui siis pettymään uuteen kotiinsa, joten Ryderin harteille jää lähteä kartoittamaan sopivia asuinpaikkoja ihmisille ja muillekin Linnunradan roduille. Ja vaikka kohde ei aluksi olisikaan sopiva, niin tulikuuman aavikkopätsin muuntaminen mukavan lämpimäksi kyläyhteisöksi on aina vain muutaman tuhotun vihollisleirin ja ratkaistun sudoku-arvoituksen päässä. Kaikki viisi pääplaneettaa ovat hyvin laajoja avoimia alueita, jotka on ahdettu täyteen tehtävää ja tutkittavaa. Mieleen tulee vahvasti vuonna 2014 julkaistu BioWaren Dragon Age: Inquisition. Andromedan eduksi sivutehtävien laatuun on panostettu keskimäärin enemmän, eikä niiden tekeminen tunnu täysin turhalta. Tutkimista vauhdittaa kuusipyöräinen Nomad-ajoneuvo, jolla onnistuu vaivatta vihollisväijytysten ohittaminen ja vuorenseinien ylittäminen.
Tarina päätyy esittämään matkan varrella mielenkiintoisia kysymyksiä ja tarjoaa pari mukavaa käännettä. Parhaimmillaan onnistutaan luomaan tunne siitä, että pelaajan toimenpiteillä on todellista merkitystä. Ensimmäisten tukikohtien nouseminen Ryderin silottamille planeetoille ja yhä useampien tuttujen rotujen ilmestyminen ympäri maailmaa tuntuvat palkitsevilta. Keskusteluiden repliikkivalinnat eivät tosin vaikuta yhtä käänteentekeviltä kuin aiemmin. Loppupuolelle oiotaan vielä reippaasti parit mutkat suoriksi. Jatkoa ja lisää vastauksia on kuitenkin mitä ilmeisimmin tulossa, jos vihjailuihin on uskominen.
Päävalikon Codex-osiossa on luettavissa jälleen tähtitieteellinen määrä teknologiaa, järjestöjä, rotuja ja planeetoita syventäviä tekstejä, jotka mahdollistavat todellisen uppoutumisen pelin maailmaan. Samoin seikkaillessa törmää jatkuvasti sivuhahmoihin ja viesteihin, joiden avulla voi oppia lisää lähes kaikesta mahdollisesta. Tekijät ovat luoneet Andromedan maailman huolella ja rakkaudella.
Mukaan on ängetty jälleen myös moninpeli, joka noudattaa samaa kaavaa kuin Mass Effect 3 ja viimeisin Dragon Age: neljä sankaria asetetaan pienelle kentälle taistelemaan vihollislaumoja vastaan. Systeemissä ei sinänsä ole suurempaa valitettavaa, mutta ei sen puoleen kehuttavaakaan. Periaatteessa homma toimii, mutta käy hyvin äkkiä itseään toistavaksi. Tehtäviä suorittamalla moninpelitaistelijansa taitoja ja varusteita voi kehittää sekä siinä sivussa ansaita materiaa yksinpelin puolelle.
Rohkeasti kohti tuntematonta
Jokaiselle lähiviikkoina pelimaailmaa vähänkin seuranneelle lienee selvää, että kasvot ja välivideoiden animaatiot ovat kaikkea muuta kuin vuosimallia 2017. Tekstuureihin suoraan maalattuja partakarvoja ei olisi uskonut näkevän tämän kokoluokan produktiossa. Ympäristöt ja oheistehosteet sen sijaan saavat vakuuttumaan monessa paikassa, jos ei huomioida kovassa vauhdissa hyvin silmiinpistävää aluskasvillisuuden myöhäistä ilmestymistä. Vastaan tulee jokunen bugikin, mutta ei mitään peliä rikkovaa: sama hahmo oli kahdessa paikassa yhtä aikaa ja kerran keskustelukumppani puhui päähenkilön äänellä. Jotkut ovat kuitenkin raportoineet suurempiakin ongelmia.
Ei ole peliä aina meemeihin katsominen. Karut kauneusvirheet eivät saa kokonaisuudesta kuristusotetta, kun vastapainona on valtavasti mielekästä sisältöä, sujuvaa toimintaa ja joukko mielenkiintoisia hahmoja. Lajityypin ystäville uusi Mass Effect on loistohankinta.
