Kanadalainen Kona saapuu Kickstarterin ja Steamin Early Accessin kautta nyt myös konsolipelaajien saataville virallisen julkaisun merkeissä. Tekijätiimin kotikonnuille sijoittuva nimike esittelee selviytymis- ja seikkailupeleille tyypillisiä ominaispiirteitä ja yhdistelee ne hidastempoiseksi dekkaritarinaksi. Kylmyys tappaa, mutta syrjäisessä kylässä surmaamisesta vastaa myös muut kuin luonnonvoimat.
Kylmästä lämpimään
Lumimyrskyn keskelle saapuva päähenkilö, yksityisetsivä Carl Fauberet, huomaa nopeasti, että matka Kanadan maaseudulle ei vastaa kirjeitse tehtyä ennakkosopimusta. Tiet ovat suljettu, eikä lähimmältä bensa-asemalta löydy kuin hiljalleen kylmenevä ruumis. Kaikki todisteet viittaavat kiivaan yhteenoton jälkeiseen veritekoon, mutta lähimetsästä löytyvä, pystyyn jäätynyt hahmo monimutkaistaa tapausta. Vaikka Kanadan pohjoisosissa on hyytävä pakkassää, ei mikään puhuri jäädytä ihmistä elävältä. On aika sytyttää savuke ja katsoa tapausta uusin silmin.
Tarina tempaisee mukaansa, eikä aikaakaan, kun huoltamon nurkkia tutkii lisätodisteiden ja -vihjeiden toivossa. Pienen kylän jokainen asukas on epäilty, joten yhteisön edustajien kuulustelut ovat seuraavana Carlin listalla – mutta missä kaikki ovat? Kylmähermoinen dekkari kulkee 1970-luvun maisemissa lava-autollaan, joka toimii samalla myös varustevarastona. Inventaario täyttyy nopeasti tavarasta, joten lisätila tulee tarpeen. Ympäristössä lojuvat työkalut ja tarvikkeet ovat tärkeässä osassa etenemistä, sillä suurin osa pulmista nojaa esineiden oikeaoppiseen hyödyntämiseen. Lukot aukeavat pihdeillä, avain sopii vain tiettyyn oveen ja nuotiot sytytetään puuhaloilla. Kamiinat ja nuotiot toimivat samalla myös lämmittely- ja tallennuspisteinä.
Salatut elämät
Juonta kuljetetaan eteenpäin kertojaäänen siivittämänä: pelaajan tutkittaessa tapaukselle tärkeää kohdetta, kertoja avaa päähenkilön sielunmaailmaa ja ajatuksia salapoliisityön etenemisestä. Kona tarjoaa paljon tekstiä kirjeiden ja päiväkirjojen muodossa, ja näiden pääkohdat kirjataan automaattisesti etsivän mukana kulkevaan leikekirjaan. Polaroid-kameralla ikuistetaan mysteerin tärkeimmät käännekohdat. Pala palalta tapauksen taustat ja pikkukaupungin kaunat valottuvat niin pelaajalle kuin itse päähenkilölle. Monet dokumenteista ovat autenttisesti ranskan kielellä, mikä lisää miljöön uskottavuutta ja immersiota aidosta perikanadalaisesta takapajulasta.
Rauhallista etenemistä rytmittää taustalla tunnelmoiva folk-musiikki. Ääninäyttely on perusvarmaa tekemistä, eikä audiopuolesta ole pahaa sanottavaa. Tuulentuiverrus tuntuu luissa ja ytimissä asti, ja sääilmiötä vahvistetaan huonolla näkyvyydellä puuterilumen lentäessä ympäri näkökenttää. Kona ei ole graafisesti kovinkaan loistokas teos, mutta lumimyrskyn raatelema metsikkö on yksinäinen paikka. Eristäytymisen tunne on vahva varsinkin, kun kylmyys alkaa sumentaa näkökenttää. Kontrollit ovat turvallisen tutut peligenren ystäville, mutta kursorin herkkyyttä kannattaa hienosäätää – tai ainakin itselleni nopea liikehdintä aiheutti pahanolontunnetta.
Ongelmallista pulmailua
Kona on pääasiassa ensimmäisen persoonan kuvakulmasta etenevä, tarinapainotteinen tutkimusmatka, johon on lisätty ripaus selviytymiselementtejä. Lisäys tuntuu ikävän päälle liimatulta ja jopa turhalta. Onneksi Carl kestää pakkasta hyvin, kunhan ei lähde jalan patikoimaan pitempiä matkoja. Lisäksi tulentekopaikkojakin on reilusti pikkukaupungin metsiköissä. Toinen rasite on metsän siimeksessä asustavat sudet, joita saa hätistellä joko asein tai lihakimpalein kauemmas. Petoeläimet kiusaavat onneksi harvoin, mutta silti niiden olemassaoloa on vaikea perustella tutkimiseen painottuvassa seikkailupelissä.
Parabolen teoksen suurin ongelma on kuitenkin sen tapa jättää pelaaja tyhjän päälle. Tekijät esittelevät pelaajalle altaan syvän pään, laittavat betonikengät jalkaan ja käskevät hypätä. Avoin, laajahko maailma tarjoaa useita tutkittavia asutuksia, mökkejä ja piilopaikkoja, joiden läpikäyminen käy työstä. Salapoliisin touhu on mielenkiintoista, kunnes eteen ilmestyy epämääräinen pulma, tai jokin esine on hukassa. Pelissä ei ole sisäistä vinkkijärjestelmää, joten turhauttavaa juoksemista ja harhailua paikasta toiseen joutuu harrastamaan paljon. Asiaa ei helpota pakkasen rajoittama eteneminen saati ainakin konsoliversiossa esiintyvät lataustauot alueelta toiselle siirtyessä.
Tunnelmasta toiseen
Alun vahva tunnelma ja jännittävä dekkarointi pilataan viimeisen tunnin lineaarisella, toimintapainotteisella osuudella. Seitsemän tunnin kestosta reilusti yli puolet keskittyy talojen ja ihmiskohtaloiden tutkimiseen, joten yllättävä temmon muutos ei sovi muuten harkittuun kokonaisuuteen.
Pelin loppupuolta vaivaa ylipäätänsä hätiköinti, sillä lopputekstit pyörivät ruudulla puoliyllättäen ilman varoitusta. Aivan kuin tekijätiimillä olisi tullut kiire vetää juonikuvioiden langat yhteen. Näistä puutteista huolimatta Konaa uskaltaa suositella Ether Onen ja The Vanishing of Ethan Carterin tapaisten tunnelmallisten seikkailujen ystäville. Hitaasti aukeavan mysteerin alkutunnit tarjoavat vastinetta rahoille niin pulmien kuin taustatarinan osalta.
