NHL 14

Teemu Selänteen viimeinen kausi sekä Sotshissa pidettävät olympialaiset: siinä ovat syksyllä alkavan kiekkokauden ennakkoon kiinnostavimmat asiat. Toki nuoremman Barkovin kakkosvaraus herättää suurta mielenkiintoa, eikä koko kansan Kulta-Miken toinen kausi juuri vähennä kiinnostusta taalaliigaa kohtaan. Onko EA Sports saanut sen vihoviimeisen potkun aikaiseksi, jolla viedään NHL-sarja tämän sukupolven osalta viettämään eläkepäiviä Selänteen pihviravintolaan fanfaarien saattelemana?

”Hauskempi se on omassa baarissa riehua”

Siinä missä viimevuotinen virtuaalikiekko laittoi luistelu-uudistuksellaan pakan tyystin uusiin kuosiin, tyytyy NHL 14 vain hienosäätämään palettia sieltä ja täältä. Kun tärkeimpinä uudistuksina on kehuttu muutamaa yhden käden harhautusliikettä, Fight Night -sarjalta lainattua taistelusysteemiä sekä FIFAssa tutuksi tullutta törmäysefektiä, on tuorein lätkä helppo lytätä lähinnä välimalliksi. Kyseessä onkin viimeinen ponnistus ennen ensi vuonna taustalle saatavan Ignite-pelimoottorin mukana tulevia uudistuksia.

Myllyttäminen totta tosiaan toimii paremmin kuin koskaan, mutta samalla uudistus on tuonut myös ongelmia. Sikamaisista niiteistä, jälkipelistä sekä muista epäurheilijamaisista toimista joutuu pelkän penalttiboksin sijasta kantamaan vastuun myös alkukantaisen tappelun muodossa. Statisteiksi jäävät muut kanssakiekkoilijat eivät enää katoa taianomaisesti jäältä nyrkkihipan ajaksi, vaan useampi torikokous voi olla kerralla aiheuttamassa päänvaivaa tuomaristolle. Uudistunut systeemi tuo toki jäälle lisää autenttisuutta mutta jättää samalla pelikokemuksellisesti toivomisen varaa. Mätkintä on hauskaa muutaman kerran, mutta ottelun kahdeksas paritanssi alkaa jo käydä uuvuttavaksi. Vaikka sitä sikaa ei ole pakko pelata, ja tekoälyn läheisyydenkaipuuta voi säätää valikoiden slaidereista, niin vähempi olisi tässä tapauksessa yhtä kaikki enemmän. Nyt uudistus jää jalkoihin liiallisen toistumisen takia.

Onneksi fysiikat ovat sentään ottaneet aimo harppauksen parempaan suuntaan: "eteenpäin on menty", kuten rillaileva Juti sanoisi. Epärealistiset töötit ovat historiaa, sillä NHL 14 ottaa pelaajien liike-energian huomioon aiempaa paremmin. Nyt seisovilla jaloilla oleva piskuinen Sami Vatanen ei saa enää isompia jässiköitä kaadettua takaapäin annettavalla poikittaisella, kun taas Matt Duchenen kaltaisilla vikkeläjalkaisilla on helpompi livahtaa puolustajien ohitse laittamaan limppua verkkoon. Pelaajien koko vaikuttaa entistä enemmän, joten monipuolisuudesta on enemmän hyötyä kuin esimerkiksi NHL 13:n systeemissä, jossa puolustuksessa ei Zdeno Charaa pienemmille möröille riittänyt tonttia.

Samalla myös taklauspeli on kokenut uudistuksen. Aiemmin oikealla analogitatilla hoidettu pusujen jakaminen on jäänyt työsulkua edeltäneeseen aikaan, sillä niittiin riittää kaveria päin luisteleminen. Yksinkertaistettu systeemi vaatii hetken aikaa totuttelua, mutta miellyttää pidemmän päälle. Vaikka törmääminen omiin pelaajiin toimii periaatteessa samalla tavalla, olisi siihen kuitenkin voinut tuoda lisäsyvyyttä. Puolustuspäässä luistelulinjojen risteämisen soisi aiheuttavan suurempia katastrofeja kaatuilujen takia.

"Ei voi kahden metrin syötöt mennä v***u kolme metriä ohi!"

Pelimuodot ovat pysyneet pääasiassa ennallaan. Ainoa poikkeus on nimenvaihdosleikkauksessa käynyt Be a Pro -tila, joka tunnetaan nykyisin tittelillä Live the Life. Todelliset uudistukset jäävät vähiin, sillä ainoat merkittävät tapaukset ovat kaukalon ulkopuoliset aktiviteetit. Ottelua edeltävissä tai seuraavissa haastatteluissa annetaan kommentteja odotuksista ja tapahtumista. Linjanvedot joko miellyttävät tai aiheuttavat mielensä pahoittamista joukkuetovereissa, kotona nalkuttavassa akassa, joukkueenjohdossa tai faneissa. Sinällään ihan kiva idea kaatuu toteutuksen yksitoikkoisuuteen, sillä uudistuksen ainoa merkitys on muutama uusi napinpainallus. Tarjolla olevat kommentit ovat onneksi muutakin kuin tosielämän pelaajien jakamia lässynlässyn-fraaseja, mutta lemmikkiminipossun kuoleman antama motivaatiobuusti herättää kuitenkin ajatuksia tekijöiden mielikuvituksesta. Lemmikkiminipossu? Ihan oikeasti, EA Sports. Live the Life toimii ihan mukavasti tekoälyttömyystovereiden toimintaa lukuun ottamatta. Ketjukavereilla kun on pöyristyttävä tapa jäädä keskialueelle surffailemaan kiekon kanssa hyökkäysalueelle siirtymisen sijasta: pikkumusta ränniin, miehet vaihtoon ja padi seinälle – siinä on viihdyttävän pelikokemuksen salaisuus. Suoraviivaisuutta lisää hitaiden lähtöjen tilalle, niin pelaajavalmentaja olisi tyytyväinen.

Be a GM -tila on sentään saanut viimevuotisessa arvostelussa moittimani valikkosysteemin edes jollain tasolla kuosiin. Käyttöliittymä kärsii toki edelleen hitaudesta sekä liian syvästä rakenteesta, mutta ketjukoostumuksien kanssa näperteleminen ei ole enää tuskaisuudessaan edes puolia siitä surkeudesta, jota vielä NHL 13:n kanssa manattiin. Tällä erää pelaajalista on jaoteltu pelipaikkojen mukaisesti äijien paremmuusjärjestykseen. Jonkinlainen pikavalintapainike olisi toki yhä Stanley Cupiakin arvokkaampi, mutta ainakaan Nail Yakupovin kaltaista tähteä ei tarvitse hakea nimilistan perältä jokaiseen mahdolliseen kenttään. Toinen järkevöitys manageritilaan on tulevaisuuden varausvuorojen vaihtoarvon laskeminen. Siinä missä dynastiajoukkueiden haman tulevaisuuden draft pickit olivat vielä viimevuotisessa Änärissä vaihdettavissa kuluvan vuoden ykköspoimintaan, on niiden arvo tällä kertaa melkoisen alhaalla.

Muut pelitilat ovat pysyneet käytännössä ennallaan. Hockey Ultimate Team -tilassa kelpaavaksi valittavia puckseja saa tätä nykyä kaikista pelimuodoista, kunhan ottelut pelataan alusta loppuun. Muut sata ja yksi erilaista offline- sekä online-variaatiota toimivat käytännössä kuten ennenkin. Eipä vaadi kummoisiakaan ennustajanlahjoja ymmärtääkseen, että etenkin aktiivisen yhteisöt sekä verkkomatsit keräävät pelaajilta rakkautta ensi vuoden syyskuuhun asti.

”Harvoin tuollaista sirkusta pääsee näkemään, vaikka olen Moskovassakin käynyt”

Muutamat jo aiempiakin versioita vaivanneet murheenkryynit ovat valitettavasti yhä mukana. Etenkin etuylämummoon suuntautuneet laukaukset ovat kassareille edelleen täysin ylitsepääsemätön haaste. Ammoisina aikoina virtuaalilätkän varmat maalikikat vaihtelivat osasta toiseen, joten nyt jo perinteeksi muodostunut ongelma on harmillinen. Löysät roikot sekä muut hitaat laukaukset ovat samaten jatkamassa viimeistenkin hiusten harmaantumista, vaikka tuottajat ja PR-toimisto vakuuttivat ennakkoon asioiden korjaamista. Ennenkuulumaton skandaali, että kehtasivat juksuttaa mainospuheissaan hyväuskoista fania.

Konehuone on pysynyt uudistunutta soundtrackia lukuun ottamatta ennallaan. Komeastihan peli pyörii, ja etenkin tappeluiden jälkeiset mustat silmät ovat ilahduttavaa katseltavaa, mutta kaiken kaikkiaan graafinen ilme ei eroa aiemmasta kiekkoilusta laisinkaan. Tuttua ja turvallista jumputusta sisältävä biisisetti pitää sisällään Wolfmotheria, tuoretta Sound Gardenia sekä heviuskottavuuden aallonpohjana pidettyä Bullet For My Valentinea. Jotkut asiat eivät vain muutu, ja EA Sportsin kyky valita tyhjänpäiväistä listarockia Änäriin on malliesimerkkinä siitä.

NHL 14 on toisaalta markkinoiden paras virtuaalilätkä, eikä lapsenaskelin tehtyjä uudistuksia sovi väheksyä. Samalla paketti kuitenkin vaikuttaa liikaa "One more year" -painokselta, jossa vanhat komponentit on laitettu muutaman uudistuksen kanssa purkkaviritelmällä kasaan. Osuvana esimerkkinä Ruotsin pääsarja Elitserienin nimi on jo vaihtunut SHL:ksi, mutta kotoinen Liiga porskuttaa edelleen edesmennyt SM-etuliite keulillaan. Logo sen sijaan on sentään jo vaihtunut. Sarjasta taukoa pitäneille tuoretta lätkää voi suositella varauksetta, mutta viimevuotisen painoksen omistajat tuskin saavat rahoillensa tarpeeksi vastinetta. Tosin kiekkohullussa Suomessa se on varmaan yhdentekevää, sillä edes ydinsota ei tiputa EA Sportsin tuoreinta lätkää myyntitilaston kärjestä ennen ensi vuoden syyskuuta.

Ai niin, Sasha Barkov on muuten potentiaaliltaan Nathan MacKinnonia lupaavampi prospekti - ainakin NHL 14:n mukaan. Ihan vain tiedoksi.