Netflixin vuoden 2018 lopulla julkaistun Black Mirror: Bandersnatchin myötä elokuvalliset Full Motion Video (FMV) -pelit ovat saaneet uutta nostetta. FMV-pelit ovat interaktiivisia elokuvia, joiden juoneen pelaaja voi vaikuttaa valinnoillaan. FMV-genre on kehittäjille hyvin vaativa, sillä teosten tulee toimia sekä elokuvana että pelinä. FMV-peleillä on huono maine johtuen erityisesti 90-luvulla tehdyistä huonolaatuisista, C-luokan näyttelijöillä varustetuista tekeleistä. The Complex tarjoaa suhteellisen korkeilla tuotantoarvoilla toteutetun teoksen, jossa on mukana myös tunnettuja näyttelijöitä, kuten Game of Thronesissa Lysa Arrynin hahmoa näytellyt Kate Dickie. Kaiken lisäksi aihekin sattuu olemaan ajankohtainen, sillä se kertoo bioterrorismista Lontoossa. Tämä on ollut melkoinen ennakkoaavistus, sillä tuotanto on kestänyt varmasti yli kuukauden.
Suurin osa tapahtumista sijoittuu korkeimman turvaluokituksen tutkimuslaitokseen, jossa päähenkilö Amy Tennant (Michelle Mylett) työskentelee tutkijana. Taustalla häälyvät tutkimuslaitoksen epämääräiset liiketoimet sekä kuvitteellisen totalitaristisen Kindarin valtion agentit. Näistä elementeistä onnistutaan keräämään kasaan jännitysnäytelmä sekä tartuntatautielokuvissa lähes pakollinen kilpajuoksu kelloa vastaan.
Komea toteutus peliksi
Teos onnistuu olemaan tuotantoarvoiltaan korkea, sillä kaikki lavasteet ovat korkeatasoisia. Ilahduttavasti näyttelijätkin hoitavat hommansa, ja vaikka käytössä on maailman mittakaavassa B-luokan tähtiä, ei heidän suoritustaan ole syytä moittia. Muutenkin toteutuksesta huokuu ammattimaisuus, eikä kehittäjä Wales Interactive ole selvästikään toteuttamassa ensimmäistä FMV-peliään. The Complex on tarjolla laajalla alustalevityksellä PC:lle, Switchille, Xbox Onelle ja PlayStation 4:lle.
Mekaniikaltaan tapahtumat etenevät FMV-pelien tapaan ajoittain pidempiäkin jaksoja elokuvana, kunnes valintakohdissa pelaaja saa valita päähenkilö Amyn toimintatavan. Hauskasti valintojen myötä on mahdollista seurata kuinka positiivisesti tai negatiivisesti muut kymmenkunta henkilöhahmoa suhtautuvat Amyyn. Tällä on luonnollisestikin vaikutusta tapahtumien kulkuun. Lisäksi mukana on päähenkilön persoonallisuuden seuranta, jonka vaikutusta mihinkään en täysin ymmärtänyt. Noin 90 minuutin kestoisessa pelissä on yhdeksän erilaista loppua, joista yksi on piilotettu. Näin lisäaikaa syntyy teoriassa joitain tunteja, mutta vaikka toisella peluukerralla jo nähdyt kohtaukset on mahdollista ohittaa, en usko useimpien jaksavan pelata kaikkia vaihtoehtoja läpi.
Miksi teit sen?
The Complexin kompastuskivenä on kuitenkin B-luokan juoni. Mikäli kyseessä olisi elokuvajulkaisu, olisi kyseessä valitettavasti televisioelokuva tai suoraan DVD:lle julkaistava toimintajännäri. Vaikka käytössä on ollut ammattimaisia käsikirjoittajia, on juonessa silti joitain yksinkertaistuksia ja jopa epäloogisia loikkia. Yllätysten leipominen juoneen on arvostettavaa, mutta ainakin joissain loppuvaihtoehdoissa loikka teemasta toiseen on vain liian pitkä ja hyvästä ponnistuksesta huolimatta juoni päätyy rotkon pohjalle.
Erityismaininnan ansaitsee Amyn raivostuttava ex-poikaystävä Rees (Al Weaver), jonka seura saa toivomaan itselleen kuolemaa nanoviruksen kourissa. En ole varma keitä ovat ne pelaajat, jotka päätyvät valitsemaan Amyn ja Reesen palaamisen yhteen vanhan suolan janottamana. Steamin saavutusten perusteella tämä osuus on 68,3 % pelaajista, mutta uskon vakaasti näiden olevan toista pelikertaa pelaavia.
FMV-pelien arvostelussa on vaikeaa päättää pitäisikö niitä arvioida pelien vai elokuvien kriteeristöllä. The Complex on hyvin perinteinen FMV-peli, joka ei tarjoa tuotantoarvojen lisäksi merkittävästi uusia pelillisiä oivalluksia, vaan tapahtumat kulkevat eteenpäin raiteillaan yksinkertaisten, vaikkakin ajoittain tiukkojen valintojen ohjaamana. Tämän vuoksi kokonaisuutena arvioiden julkaisulla on kohtalaisen huono hinta-laatusuhde, enkä itse olisi valmis maksamaan tämän tasoisesta elokuvasta 13 euroa. The Complex on pelattava, mutta se ei kaikesta huolimatta nouse esille edukseen.
