Paperilla täydellinen - arvostelussa Tearaway Unfolded

Hei, sinä siellä ruutusi äärellä. Anna kun kerron sinulle tarinan pienen pienestä viestinviejästä. Olet saattanut kuulla jo saman taianomaisen kertomuksen paperimaailmasta, sen monimuotoisista eläinasukeista sekä jännittävästä matkasta kohti suurta aukkoa taivaalla. Tässä tarinassa – toisin kuin aikaisemmassa Vita-versiossa – maailma on kauniimpi, tarkempi ja sulavampi. Tervetuloa elämäsi seikkailuun.

Pelkkää paperia

Pari vuotta sitten Vitalle julkaistu Tearaway sai kriitikoilta rakkautta mutta jäi silti kaupalliseksi pettymykseksi. Peli on tähän päivään asti yksi Sonyn käsikonsolin harvoista pakkohankinnoista. Nyt Media Molecule – studio kekseliään LittleBigPlanet-sarjan takana – tuo omaperäisen tasoloikkansa PlayStation 4:lle. Tearaway Unfolded on pitkälti sama peli, mutta konehuoneessa on viilattu parametreja. Resoluutio sekä piirtoetäisyys ovat saaneet parannuksia, ja pelimaailma on suurempi tehokkaamman alustan ansiosta.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut ohjauspuolella. Alkuperäinen Tearaway otti Vitan ominaisuuksista kaiken irti, joten tekijätiimi on joutunut miettimään kontrollit DualShockille sopiviksi. Takakosketuspaneelin sekä etu- ja takakameroiden puuttuminen on korvattu ohjaimen kosketuslevyllä, PlayStation Cameralla sekä puhelinsovellutuksella. Ikävä kyllä luurin kaivaminen kesken pelaamisen ei tunnu yhtä luontevalta kuin Vitalle irvistely tai ääntely.

Siinä missä käsikonsolin takapaneelin kautta pelaaja pystyi ujuttamaan sormenpäänsä pelimaailmaan, Unfoldedissa puhaltaa (uudet) tuulet. Kosketuslevyä pyyhkäisemällä puhuri pyyhkäisee läpi paperisen ympäristön. Toinen lisäys on liipaisimilla toimiva valo, jolla voi huijata vihollisia ansoihin tai valaista kulkureittiään.

Matka maailman ääriin

Tarina vie kirjepäisen viestiviejän eeppiselle matkalle kohti taivasta. Salaperäinen viesti on vietävä perille ja värikästä luontoa turmelevat tilkut – sanomalehdistä tehdyt ilkimykset – on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä. Seikkailun tiimellyksessä tavataan hulvattomia tuttavuuksia laidasta laitaan, joista varsinkin puhuvat oravat ottavat roolia.

Tearaway rikkoo heti alusta asti tarinankerronnan neljättä seinää. Vita-versiossa pelaaja oli jumalhahmomainen vaikuttaja, jonka naama kurkisti taivaalla ammottavasta aukosta. Unfoldedissa tilanne on hieman erilainen. Paperisen universumin hahmot ovat ennemminkin vallanneet pelaajan television, ja sitä kautta virtuaalinen maailma sekä todellisuus törmäävät. Kertojaäänet puhuttelevat sohvaperunaa suoraan, ja kentistä löytyviä esineitä voi jopa heittää päin ruutua kallistamalla ohjainta pystyasentoon. Liiketunnistusta käytetään muutenkin paljon erilaisissa pulmissa.

Studiolle tyypilliseen tapaan pelin innovatiiviset muokkausmahdollisuudet rikastavat kokemusta. Omaa hahmoaan voi stailata mielensä mukaan, ja kosketuslevyllä piirretään vuoroin silmiä, vuoroin lumihiutaleita. Pelaajan taiteelliset tuotokset istutetaan pelimaailmaan saumattomasti ja kekseliäästi. On ilo huomata omat luomuksensa osana tekijätiimin suunnittelemia ympäristöjä. Harmillisesti DualShockin kosketuslevyn tarkkuus ja koko eivät pärjää Vitan kosketusnäytölle.

Jos Tearaway näytti kauniille Vitalla, tilanne on vain parantunut käännöstyön yhteydessä. Värienloisto hurmaa paatuneimmankin syysmasentajan, ja kaiken kruunaa riemukas musiikkiraita. Hauskana lisänä päähahmo voi kuvata kamerallaan oikeastaan mitä tahansa. Tarinan varrelle on eksynyt värinsä menettäneitä otuksia, jotka saavat identiteettinsä takaisin salamavalon räpsähtäessä. Samalla valikkoon avautuu ohjeet, kuinka pelaaja voi taitella omin pienin kätösin hahmon oikeasta paperista.

Vanha suola janottaa

Alun rauhallinen tutkiminen ja samoilu ovat ehdottomasti Unfoldedin parasta antia. Kevyet pulmat pyörivät piirtelyn ja yksinkertaisten tehtävien ympärillä. Sen sijaan viimeinen kolmannes valjuine maisemineen laahaa pahasti, ja Tearaway kärsii lisäksi perinteisistä tasoloikkien ongelmista. Kamera temppuilee varsinkin ahtaissa tiloissa, eikä kolmeulotteisen maailman hahmottaminen ole aina helppoa. Loppupuolen tarkkuutta vaativat hyppelyosuudet vaikeutuvat epätarkkojen kontrollien sekä syvyysvaikutelman puuttumisen takia. Epäonnistumiset johtuvat usein pelin, ei niinkään pelaajan, syystä. Onneksi tallennuspisteitä on ripoteltu tiuhaan, joten samoja kohtia ei tarvitse hinkata turhautumiseen saakka. Lisäksi DualShockin rajalliset ominaisuudet Vitaan verrattuna karsivat osan Tearawayn viehätyksestä.

Värikäs maailma, sympaattiset hahmot, kekseliäät pulmat ja loppuun asti hurmaava tarina eivät ole kärsineet inflaatiota käännöksen yhteydessä. Matkalle osuu silti pari harmittavaa kuoppaa, jotka vievät muuten pätevältä paketilta parhaan terän. Tearaway Unfolded on kokemisenarvoinen seikkailu varsinkin niille, jotka missasivat alkuperäisen teoksen. Hinta-laatusuhteeltaan vanha Vita-versio vie silti ehdottomasti voiton.

Tero Lepistön Tearaway-arvostelun voit lukea täältä.