Radical Entertainment luotti darwinismin kantavaan voimaan hiekkalaatikkopelissään Prototype. Viruksen runtelemassa New Yorkissa pelaaja sai ohjaksiinsa ravintoketjun huipun, geenimanipuloidun tappokoneen nimeltä Alex Mercer, jonka hurmeisen täytteinen turistimatka värjäsi suurkaupungin kadut punaiseksi verestä. Jatko-osa ei muuta konseptia.
Ketjun kovimmat
Prototype 2 ei kuitenkaan jatka Mercerin tarinaa, vaan esittelee kokonaan uuden hahmon. Kersantti James Heller saapuu komennukselta takaisin kotikaupunkiinsa huomatakseen viruksen vieneen hänen koko perheensä. Vihan sokaisemana solttupoika ottaa agendakseen tappaa epidemian alullepanijaksi leimatun Mercerin, mutta joutuukin tahtomattaan tämän pelinappulaksi osana laajempaa suunnitelmaa. Tappamisen sijaan Mercer antaa Hellerille samat kyvyt kuin hänellä itsellään, ja niin New Yorkin ravintoketjun kärkisijasta taistelee kaksi yhden sijaan.
Ensimmäisen Prototypen keskeneräisyys on hiottu jatko-osassa kuntoon, mutta Radical Entertainment ei ole vaivautunut tuomaan mukaan mitään uutta. Heller on hahmona yksi yhteen Mercerin kanssa, vaikka miehen repertuaarilista sisältää muutaman kokonaan uuden liikkeen. Koko New York on jälleen leikkikenttä, jossa valeasujen turvin teurastetaan kaikki eteen sattuva ja vähän enemmänkin valtavin kynsin, nuijin ja harppuunoin. Juoni pyörii Hellerin kostonhimon ja ensimmäisestä osasta tutun Blackwatch-organisaation ympärillä mutta jää kaikin osin yhdentekeväksi pääosin persoonattoman päähenkilönsä vuoksi. Tärkeämmäksi tekijäksi nousee vapaus ja silmitön tuho.
Peli etenee Grand Theft Auto -saagasta kopioitujen tehtäväpisteiden avulla. Juonta ryyditetään tyylikkäillä mustavalkoanimaatioilla sekä ykkösestä tutuilla sekavilla muistipätkillä, jotka ilmaantuvat Hellerin omaksuessa tarinalle tärkeitä henkilöitä. Kaavaa on muokattu aiempaa suoraviivaisemmaksi, eikä esimerkiksi tapahtumien taustoitusta varten tarvitse enää etsiä yksittäisiä henkilöitä pitkin kaupunkia. Sivutehtävät ja hahmopäivitykset ovat myös entistä helpommin löydettävissä ja kuuluvat paremmin osaksi emopeliä. Lievästä yksinkertaistamisesta huolimatta Prototype 2 on tältä osin juuri sellainen kuin ensimmäisen osan olisi pitänyt olla.
Tappokoneesta tappokoneeksi
Mekaniikan osalta homma pysyy valitettavasti muuttumattomana. Viruksen antamin voimin Heller pystyy muokkaamaan kehonsa liki minkälaiseksi muodoksi tai henkilöksi tahansa. Aluksi hahmo osaa vain omaksua toisen ihmisen ulkomuodon tai raadella valtavin kynsin. Pelin edetessä tuhovoima laajenee muun muassa kaukaisuuksiin yltäviin lonkeroihin ja tulitukselta suojaaviin kilpiin. Imitoimista hyödynnetään ennen kaikkea sotilastukikohtiin soluttautuessa tai vaaratilanteista poistuessa, mutta jostain syystä ykkösosan riippakiveä ei ole muokattu laisinkaan. Hahmon epäilystasoa mitataan edelleen yksinkertaisella mittarilla, johon vaikuttaa kaikki eriskummallinen käyttäytyminen. Käytännössä hälytystä ei saa kuitenkaan aikaiseksi kuin tarkoituksella. Sotilaita täynnä olevaan tukikohtaan voi nimittäin syöksyä vaikka kilometrin korkeudesta, kunhan muistaa vain tehdä vapaapudotuksen oikeissa kledjuissa. Hälytyksenkin saa loppumaan yksinkertaisesti juoksemalla kulman taakse vaihtamaan vaatteensa.
Alennettu vaikeustaso ei tosin anna aihetta piilotella varjossa. Pelin aikana ei tule vaikeimmalla tasollakaan yhtään oikeasti hankalaa vihollista, vaan Heller todella on ravintoketjun ylivoimainen ykkönen. Erilaisia vihollistyyppejä on muutamia erilaisia, mutta jokainen on kukistettavissa lähes identtisin keinoin. Omaa habitustaan pystyy lisäksi ehostamaan entisestään suorittamalla sivutehtäviä, joiden palkintona on usein kertaluontoisia bonuksia esimerkiksi kestävyyteen tai raajojen tehoon. Näiden lisäksi hahmo kerää kaikista suorituksista kokemusta, joilla ominaisuuksia pystyy päivittämään lisää. Ykkösosan hieman epämääräiseksi jääneen kehityksen sijaan Prototype 2:n vastaava on huomattavasti selkeämpi ja mukavampi tuttavuus.
Silmitöntä tuhoa
Teknisesti Prototype 2 on esikuvaansa huomattavasti sliipatumpi näky. Kolmeen alueeseen jaettu New York alkaa kauniin virheettömänä mutta eskaloituu yhä sotaisammaksi taistelutantereeksi pelin edetessä. Yhtenäistä kullekin kokonaisuudelle on perusnäppärä ulkoasu, joka kärsii tosin aavistuksen nykivästä ruudunpäivityksestä. Tuhottavaa ja silvottavaa suurkaupungin kaduilta ei tunnu löytyvän aivan niin suurta määrää kuin ensimmäisellä kerralla, mikä tosin näkyy paljon selkeämmässä toiminnassa.
Prototype 2 on juuri sellainen, mitä ensimmäisen osan olisi pitänyt olla. Valitettavasti se on myös sisällöllisesti juuri sellainen kuin ykkösosa, eikä näin ollen tarjoa mitään, mitä ei entuudestaan olisi jo tehty.
