Resident Evilin neljännen ja viidennen osan väliin sijoittuva Resident Evil: Revelations on saanut toisen osansa, joka taas sijoittuu pääsarjan viidennen ja kuudennen osan väliin. Pääroolissa hääräävät edellisestä Revelationista tutut Claire Redfield, ja taisteluparinsa Moira Burton sekä tämän isä, monista muista Resident Evilista tuttu Barry Burton ja pieni tyttö Natalia.
Yhteistyö on voimaa
Resident Evil: Revelations 2 perustuu yhteistyöhön. Claire ja Moira sekä Barry ja Natalia eivät selviä synkistä kujista ja käytävistä ilman toistensa apua. Oman mausteensa soppaan tuo esimerkiksi Moiran haluttomuus käyttää tuliaseita, joten hän selviää ja auttaa parhaansa mukaan vaikkapa salareittejä tai tavaroita paljastavan taskulampun ja itsepuolustukseen tarkoitetun metalliputken avulla.
Taskulamppu toimii yllättävänä apuna, sillä visvaisten rumilusten eteneminen hidastuu osoittamalla kirkkaalla valolla päin pläsiä. Yhteistyön mahdollisuuksista otetaan kohtuullisesti irti, sillä episodit on mahdollista pelata kahden pelaajan split screen -tilassa.
Ensimmäisen episodin tapahtumat sijoittuvat syrjäisellä saarella sijaitsevaan laitokseen, jonne Claire ja Moira on kidnapattu. Episodissa kuljetaan putkimaisesti käytävästä toiseen väistellen zombirumilusten lisäksi esimerkiksi hengenvaarallisia ansoja ja jättihämähäkkejä.
Toisesta episodista eteenpäin parivaljakot yrittävät päästä pakoon kauhujen saarelta. Maisemanvaihdos ja juonenkäänteet luovat hieman lisää mielenkiintoa menoon. Juoni itsessään on toki aikamoista huttua, mutta ei kai kukaan tältä(kään) Resident Evililta tarinankerronnan mestariteosta odottanut.
Raid-tilassa pelaaja pääsee lyhyiden, simppeleiden sekä verkossakin pelattavien tehtävien lomassa kasvattamaan samalla tasoaan.
Muistumia menneisyydestä
Resident Evil: Revelations 2 on vanhanaikaisen kankea visuaalisesti ja ikävä kyllä myös ohjauksen suhteen. Monille tämä voi olla hauska muistuma sarjan aiemmista osista, mutta pahimmillaan kontrollit ja hahmojen jäykkä liikkuminen pilaavat paikoin pelinautintoa.
Visuaalisesti liikutaan aika valjuilla vesillä. Pelin halpisjuuret näkyvät selvästi sekä ympäristöjen viime konsolisukupolvesta muistuttavassa ilmeessä että hahmojen jäykähkössä liikkumisessa. Ääninäyttelyssä ärsyttää lähinnä hahmojen samojen lauseiden hokeminen.
Peli sisältää neljä episodia, vaihtoehtoiset lopetukset sekä kaksi bonusjaksoa, joten sarjan kovimmille faneille se on hankinnan arvoinen ostos. Kevyenä kesämättönä se siis toimii kohtuullisesti puutteistaan huolimatta.
