Rhythm Paradise Megamix, tuo Nintendon rytmipelisarjan neljäs osa, on kuin suosikkiartistisi kokoelmalevy. Se sisältää tukun tuttuja lyriikoita, melodioita ja rytmejä, mutta mukaan on ahdettu pläjäys uuttakin kuunneltavaa. Sisältöä on esittäjän joka albumilta, myös siltä yhdeltä, joka julkaistiin vain Japanissa. Kuulostaa kelpo paketilta etenkin faneille, eikö vain?
3DS:lle julkaistu nimike on pelisarjan kolmas pyörähtäminen käsikonsoliltantereilla, joten monen asian olettaisi olevan hiottu huippukuntoon. Onneksi tämä olettamus ei mene metsään.
Nypi karvaisia sipuleita!
Rytmipelien peruskaavaa ei kirjoiteta Megamixissä uudestaan, sillä tavoitteena on painaa oikeita nappeja taustalla soivan musiikin tahdissa. Paperille kirjoitettuna tämä ei kuulosta kovinkaan herkulliselta, mutta onneksi kaavan vekkuli toteutus ja sen puitteet saavat aikaiseksi paljon.
Lyhyitä minipelejä tarjolla on hulppea määrä, yli 70 kappaletta. Osa niistä on uusia ja toiset lainattu ja päivitetty sarjan Game Boy Advance-, Wii- ja DS-julkaisuista. Näistä Game Boy Advance -versiota ei koskaan nähty Japanin ulkopuolella, joten luvassa joka tapauksessa on tukku uusia viihdykkeitä tutustuttavaksi. Kyseessä onkin siis eräänlainen mixtape sarjan parhaimmista helmistä uusilla herkuilla maustettuna.
Pelailu on parhaimmillaan yksinkertaista. Itse pelitapahtumat kuvataan 3DS:n ylänäytöllä, kun taas alanäytöltä voi vilkuilla kuinka hyvin napinpainallukset osuvat kohdilleen. Oikeanaikaiset napautukset näkyvät näet alla erilaisina väreinä ja tähtikuvioina. Ylänäytön tapahtumat esittävät erilaisia tilanteita, jotka vaativat pelaajan napinpainalluksia. Välillä hakataan halkoja, toisaalla ammutaan ufoja, nypitään sipuleiden karvoja, ahmitaan donitseja karhun muodossa, lyödään ilman halki lentäviä ruukkuja tai rakennetaan robotteja. Vaihtelua on kiitettävän paljon, ja kovin moni aktiviteeteista tuntuu positiivisella tapaa nintendomaisen hölmöltä.
Ulkoasultaan kaikki rytmihetket eivät ole herkkua katseltavaa. Usea minipeli näyttää yksinkertaiselta nettiselaimen Java-räpellykseltä, mutta onneksi mukaan mahtuu myös hienompaa sisältöä. Piirrossarjamaiselta näyttävät hahmot ja ympäristöt ovat tuotoksen miellyttävintä katsottavaa. Musiikkipuoli taas on parhaimmillaan kovin maistuva, sillä useampikin renkutus juuttuu päähän korvamatona.
Suorittamista pyritään häiritsemään sijoittamalla varsinaisten huomiota asioiden vaativien rinnalle kaikenlaista höpöä. Ruudun voi vallata lauma jammailevia karvakkaita, näytön poikki käveleviä ihmisiä tai vaikkapa kymmeniä pelaajan hahmon näköisiä otuksia. Pääasia on pysyä mukana rytmissä, vaihtui se kesken kaiken tai ei. Pelkkä yhden napin painaminen kerta toisensa jälkeen ei riitä, sillä usein tarpeen on suorittaa toimintoja myös muista napeista. Vihjeet tulevista toimista annetaan pelaajalle joko visuaalisena tai äänimuotoisina vihjeinä, jotka ovat onneksi helppoja bongata. Tästä huolimatta rytmissä voi mennä helposti sekaisin, mikä onkin Megamixin suurin haaste.
Hakkaa sitä nappia!
Suurin osa minipeleistä päästään kokemaan tuotoksen tarinamoodissa. Kyllä, tarjolla on tarinapelimuoto, joka sitoo kaikki nämä viihdykkeet heppoisen juonen ympärille. Pääosassa nähdään pinkki, koiramainen Tibby-otus. Taivaalta tipahtanut veijari haluaa takaisin kotiinsa, mutta matkalla sinne kohdataan tukku toinen toistaan erikoisempia hahmoja erilaisine vaatimuksineen. Erikoiset pyynnöt ratkeavat, totta kai, pelaamalla erilaisia rytmipelejä. Parasta Tibbyssä on tämän lakoninen huumori, joka vastaa parhaimmillaan täysin pelaajan reaktiota vaikkapa tavattaessa donitsien komeudesta paasaava hahmo.
Minipelien pelailu on suurimmaksi osaksi varsin sujuvaa puuhaa, kunhan homman jujusta saa kiinni. Tämä ei ole suuri haaste, sillä tarinamoodi esittelee pelaajalle kattavanpuoleisesti kuinka eri pyrähdykset toimivat. Niitä päästään harjoittelemaan ennen varsinaista koitosta, joten aivan kylmiltään ei altaan syvään päätyyn jouduta. Meno kuitenkin vaikeutuu itse pelitilanteessa, sillä kuten mainittua, ruutu voi täyttyä varsinaisten seurattavien hahmojen lisäksi kymmenillä muilla olennoilla. Pelaajan tehtäväksi jääkin siis pysyä parhaansa mukaan tahdissa. Hyvistä suorituksista palkitaan kolikoilla ja arvosanoilla.
Mikään koitoksista ei ole mahdoton, joskin kolmisen kappaletta niistä saa otsasuonen tykyttämään vaarallisesti. Olisin täysin tyytyväinen, mikäli en enää ikinä koskaan joudu kuulemaankaan Lockstep-minipelin rytminvaihdoksista. Nämä muutamat ärsykkeet tavataan onneksi vasta tarinan loppumetreillä.
Yksittäisten minipelien lisäksi pelaajan eteen tuodaan useampi Remix-koitos, joka summaa aiemmin kohdattuja rytmiretkiä yhteen pakettiin. Nämä vetäisyt ovat varsin hauskoja, joten niitä olisi mieluusti nähnyt enemmänkin.
Jalkaa toisen eteen!
Kaikkia rytmikkäitä pelejä ei lopputekstien rullatessa ole vielä nähty, vaan lisää huvituksia voi ostaa haasteista ansaituilla pylperöillä. Kyseisiä palleroita voi käyttää myös pelatessa kuultujen musiikkien sekä nähtyjen esineiden ostamiseen. Näitä kaikkia voi ihmetellä sekä käpistellä nimikkeen sisäisessä museossa, jonka vieressä seisoo toinen vekkuli nähtävyys. Ihmetelvänä on flipperipeli, jossa päästään syöttämään vuohelle vihanneksia. Mitä hyötyä tästä on, se on kovin epäselvää, mutta kyseessä on hauska pieni ajanviete.
Lopputekstit tämä arvostelija näki kahdeksan ja puolen tunnin pelailun jälkeen, mutta tekeminen ei tässä vaiheessa pääty missään nimessä. Lisää puuhaa riittää vielä hulppean paljon eri haasteiden parissa sekä kerätessä tarpeeksi pätäkkää loppujenkin minipelien ostamiseen. Sataprosenttisen läpäisyn suorittaminen vie reilusti pidempään.
Moninpelaaminen onnistuu konsolin Download Play -toiminnon avulla. Parhaimmillaan neljä pelaajaa voi kisata rytmipätkien voitosta samalla kertaa, vieläpä yhden pelikasetin avulla. Tämä on varsin näppärä ja kehujen arvoinen lisä. Myös StreetPass-toiminnon avulla voi haastaa muita pelaajia. Peukutettavana yksityiskohtana mainittakoon, että äänimaailman saa vaihdettua alkuperäiselle japanin kielelle.
Rhythm Paradise Megamix on varsin mainio kokoelma pieniä rytmikkäitä minipelejä. Siihen on kerätty koko sarjan parhaita paloja ja ympätty mukaan uuttakin sisältöä. Siinä ei ole periaatteessa paljoa vikaa, ellei ohutta juonta ja muutamia kamalampia napinhakkauksia lasketa. Tästä huolimatta Megamixiä ei kuitenkaan uskalla suositella kaikille, ainakaan varauksetta. Mikäli diggaat rytmipeleistä, kannattaa 3DS-nimike pistää hankintaan. Mutta mikäli olet kahden vaiheilla, suosittelen tarkistamaan 3DS:n eShopista ladattavan demoversion.
