Vuosittaisilla julkaisuilla lähes kuolonkorinoiden partaalle tehotuotettu Assassin’s Creed -sarja teki männä lokakuussa ihastuttavan onnistuneen paluun. Salamurhailun alkulähteille loikannut Origins viehätti niin radikaaleilla pelimekaanisilla uudistuksilla kuin kiehtovalla miljöölläänkin: Egypti antoi kerrassaan upeat puitteet Veljeskunnan syntytarinalle.
Ubisoft on viime vuosina onnistunut jatkamaan muun muassa The Divisionin, For Honorin ja erityisesti Rainbow Six: Siegen elinkaarta varsin pätevillä sisältöpaketeilla. Myös Assassin’s Creed Originsin on lupailtu laajentuvan niin maksullisilla kuin maksuttomillakin päivityksillä. Tarinapuoli saa jatkoa kahden isomman lisäsisällön verran, joista nyt vuorossa ensimmäinen: The Hidden Ones.
Murder, death, kill! Murder, death, kill!
The Hidden Ones loikkaa pääpelin maisemista Punaisen meren toiselle puolelle Siinain niemimaalle saakka. Emopelissä alkunsa saanut Hidden Ones -ryhmittymä – tai sanotaan nyt sitten vaikka tutummin Veljeskunta – on edelleen varjoissa lymyilevä epämääräinen porukka, jonka toiminnasta tuntuu puuttuvan se punainen lanka. Eipä Hidden Onesin tarinakaan liiemmin pureudu sekalaisen seurakunnan motiiveihin, kunhan nyt Bayekin piilotetulle terälle olisi käyttöä – ja sillehän on.
Paketin ympärille kyhätty tarinakyhäelmä jää valitettavasti ohueksi kuin Suomen olympiajoukkueen tuleva mitalisaalis. Rooman sotajoukot rellestävät Siinaissa kasvottomien sotalordien komentamana, eikä kenelläkään tunnu olevan mukavaa. Epämääräistä porukkaa pitäisi saada pois päiviltä sieltä, täältä ja vähän tuoltakin. Soppaan ei ole enää sotkettu Cleopatran saati Caesarin kaltaisia ikimuistettavia suurhenkilöitä, eivätkä unohdettavien sivuhahmojen kohtalot jaksa kiinnostaa hetken vertaa. Itse pelaaminenhan toki toimii edelleen, joten ruvetaan hommiin.
Vanha koira ei opi uusia temppuja
Sananlasku "vanha koira ei opi uusia temppuja" tuntuu pitävän paikkansa Bayekin kohdalla, sillä könsikäs ei ole treenannut matkan varrella lainkaan uusia kykyjä. Tasokatto kohoaa uuteen tappiinsa nopeasti, jolloin ansaitut kokemuspisteet voi sijoittaa tylsästi pääkampanjan ylijäämäkykyihin. Onneksi maat ja mannut on ripoteltu täyteen uusia ja tehokkaampia aseita, joiden kerääminen saattaa koukuttaa jokusen intopinkeän pelurin. Myös ennennäkemättömät kostyymit ja ratsut tuovat aavistuksen vaihtelua vanhaan. Pienet pelimekaaniset uudistukset tai varsinkin kyvyt olisivat voineet piristää kokonaisuutta kummasti. Tällaisenaan kohotettu tasokatto tuntuu ainoastaan numerolta, jolla ei ole loppupeleissä oikein mitään tähdellistä merkitystä.
Siinain pyyhit silmistäni
Häkellyttävän näyttävät maisemat ja kiehtova miljöö kohosivat nopeasti Assassin’s Creed Originsin yhteen päärooliin. The Hidden Ones ei onnistu valitettavasti uudistumaan myöskään tällä osa-alueella, vaikka toki hyvältähän kaikki näyttää edelleenkin eritoten 4K-tarkkuudella tahkotessa. Kuumankosteaa Siinain niemimaata ei erota lainkaan pääpelin maisemista, vaan tarjolla on täsmälleen sitä samaa: aavikkoa samoiltavaksi, merenrantamaisemaa koluttavaksi sekä vihollistukikohtia tyhjennettäväksi. Muuta keräiltävää sälää on mukana maltillisesti, eikä puuhasteluähkystä tarvitse todellakaan ahdistua. Jopa kaiken tutkiskeleva perfektionisti koluaa The Hidden Onesin sisällön reilussa viidessä tunnissa – ja unohtaa sen sileän tien.
Äiti, mulla on tylsää!
Mikäänhän ei toki muuta sitä, että Assassin’s Creed Origins oli – ja on edelleen – täyden viiden tähden seikkailu. Uusi minikampanja tuntuu vain joka suhteessa täsmälleen emopeliltä, jota jokainen lienee tässä vaiheessa jo tahkonnut useamman kymmenen tuntia. The Hidden Ones tarjoaa muutaman lisätunteroisen täsmälleen samaa puuhastelua kuin pääkampanjakin, joskin mielenkiinnottomammalla tarinakehyksellä ja unohdettavammalla hahmoköörillä varustettuna. Ei nyt vain oikein innosta.
