Jatsin tahdissa
Musiikki- ja rytmipelit ovat nykyään kovassa huudossa. Suurin kunnia tästä kuuluu ensin kolikkopelihalleihin ja vuonna 2000 Dreamcastille ilmestyneelle Samba de Amigolle. Tämä musiikkipeli, jossa käytettiin erikseen myytäviä marakassiohjaimia, ei kuitenkaan saanut ansaitsemaansa huomiota. Dreamcast ei pärjännyt konsolimarkkinoilla, eikä erikoinen musiikkipeli myynyt juurikaan. Peli saavutti kuitenkin kulttisuosion. Tänään sitä pidetään ansaitusti uranuurtajana, joka viitoitti tietä myöhemmille menestyksekkäille rytmipeleille, kuten Donkey Kongalle ja Guitar Herolle.
Nyt laajempikin yleisö pääsee sambarytmien makuun. Samba de Amigo julkaistaan Wiille, tosin ilman alkuperäisen pelin viehättäväksi tehneitä marakasseja. Pelaaja heiluttaa siis omien lanteittensa lisäksi lähinnä nunchukia ja kaukosäädintä. Se kuulostaa paperilla huonommalta kuin käytännössä. Todellisuudessa Samba de Amigo on edelleen hauska, joskin ajan saatossa hieman vanhentunut rytmipeli.
Hauskaa ja ikävää
Samba de Amigossa peliruudulla on kuusi kohdealuetta, joihin keskeltä lähtevät pienet pallot liikkuvat. Pallojen osuessa kohdealueeseen heilautetaan ohjainta ja synnytetään musiikkia. Kuusi kohtaa sijaitsevat ylä- ja alanurkissa, vasemmalla ja oikealla. Systeemi on hämäävän yksinkertainen, mutta toimiva. Kukapa ei nimittäin esimerkiksi olisi haaveillut tekevänsä marakassitaustat A-Ha-yhtyeen hittikappaleeseen Take on Me?
Eräs alkuperäisen Samba de Amigon ärsyttävimmistä ominaisuuksista, vajavainen liikkeentunnistus, on läsnä myös Wii-versiossa. Helpoimmilla vaikeusasetuksilla rytmissä pysyy vielä ja pisteitä ropisee, mutta vähänkään vaikeammilla tasoilla liikkeentunnistuksen kehnous saa pelaajan haromaan hiuksiaan. Konsolilla tuntuu olevan vaikeuksia etenkin nunchakun tunnistamisessa, sillä se aiheuttaa suurimman osan ”virheistä”. Toisinaan taas pieleenkin menneet heilautukset tulkitaan oikeiksi. Tämä ei haittaa leikkimielisessä pelaamisessa, mutta tosipelaajat joutuvat kiroamaan kerran jos toisenkin.
Samba de Amigossa ei ole paljon tekemistä, mutta hauskaa piisaa silti. Pääpelitilassa avataan lauluja. Pelaaja voi myös harjoitella, kokeilla tanssimiksausta kustakin kappaleesta, tai mitellä ystävää vastaan kaksinpelissä. Minipelejäkin löytyy, mutta ne ovat valitettavan kehnoja. Ne toistavat itseään liiaksi, eivätkä siksi ole tarpeeksi kiinnostavia. Samba de Amigossa peruspelaaminen toimii, mutta sen variaatiot ovat mielikuvituksettomia. Minipelit nimittäin koostuvat suurimmaksi osaksi siitä, että ohjaimia heilutetaan hurjasti ympäriinsä. Sellainen ei jaksa viehättää pitkään. Onneksi normaali musisointi on edelleen hintansa väärti.
Suositeltavaa vain lyhyissä erissä
Ulkoasultaan Samba de Amigo on Wiillä samanlainen kuin Dreamcastilla. Taustat sykkivät kaikissa sateenkaaren väreissä, huvittavat piirroshahmot tanssivat ympäriinsä, ja kaikilla on aivan mahdottoman hauskaa. Grafiikka ei ole kummoista, mutta on silti omaperäisen näköistä. Peli on tyyliltään uniikki, eikä toista samanlaista löydy vieläkään. Valikot ovat yksinkertaisia ja helposti navigoitavissa, kuten kunnon rytmipelille kuuluukin.
Musiikkipelien tärkeintä sisältöä ovat tietenkin laulut. Samba de Amigossa valikoima on kohdallaan. Repertuaareista löytyy esimerkiksi mamboa ja tangoa. Mukana on myös Rihannan kaltaisia tunnettuja nykyartisteja, mutta kaikki kappaleet ovat covereita. Toisaalta on mukava huomata, että lauluja on reippaasti enemmän kuin Dreamcast-painoksessa. Tekijät hoitavat pisteet kotiin myös ominaisuudella, jossa lisää musiikkia voi ostaa verkkokaupasta.
Kaikkiaan Samba de Amigo on edelleen hauska peli, joskin vain lyhyissä erissä. Pitkissä sessioissa hiki virtaa niin fyysisistä kuin henkisistäkin syistä. Ruudun edessä heiluminen on oikeasti hengästyttävää, mutta liikkeentunnistuksen keskinkertaisuus johtaa myös hermojen menettämiseen. Oikeiden marakassien puute on myös ikävää, vaikka Wiin ohjaimet käypiä korvikkeita ovatkin. Peli on puutteistaan huolimatta toimiva. Rytmipelien entinen kuningas on joutunut luopumaan kruunustaan, mutta on silti hyvää vastinetta rahoille.
