Tulipahan tämäkin lopulta. Tony Hawkin pidemmän ja Mat Hoffmanin lyhemmän GBA-testauksen jälkeen jäi vain odottamaan Shaun Palmeria. Kaikki edellä mainituthan ovat jo aikoinaan konsolilta jos toiseltakin tuttuja. Shaun Palmer on siis keskittynyt lumilautailuun siinä määrin, missä Mat Hoffman BMX-pyöräilyyn ja Tony Hawk skeittailuun.
Kuvakulmana toimii jo Tonysta tuttu yläviisto-kamera. Erona vain, että tällä kertaa ei voi mennä mihin haluaa, sillä lumilautailussahan lasketaan luonnollisesti pelkästään eteenpäin. Tämä voi tuntua aluksi häiritsevältä tekijältä, mutta siihen tottuu ajan kanssa. Kuvakulma mm. vaatii ratojen tarkempaa opettelua, mikä ei 3d-versioissa ollut niin tarpeen pelaajan nähdessä eteenpäin paremmin. Ainoastaan halfpipe -radassa kuvakulma on suoraan takana. Myös nappien sijoitus vaatii opettelua. Kun Tonyssa oli tapana painaa A-nappi suoraan pohjaan laskeutumisen jälkeen seuraavaan hyppyyn valmistautuen, ei Shaunissa tämä taktiikka toimi. Syynä sekä temppu-, että hyppynapin molempien sijoittaminen A-nappiin. Tämäkin voi tuntua hullunkuriselta aluksi, mutta sen toimivuuden tajuaa tarpeeksi pelattuaan. Rail on laitettu B-nappiin, ja R-napista mennään kyykkyyn saavuttaakseen suuremman nopeuden. Simppeli, mutta toimiva ohjausjärjestelmä.
Suurimmat pistemäärät saavutetaan Tonyn ja Matin tavoin pitkillä ja monipuolisilla temppuyhdistelmillä (kompoilla). Temppujen väleihin heitetään aina manuaali (alas+ylös, tai ylös+alas) tahi sitten mennään suoraan tempun jälkeen railiin. Yksittäisillä tempuilla suurista pistemääristä on turha edes haaveilla. Ski or Die:ta muistuttavassa halfpipessä homman nimi taas on kerätä radalta löytyviä bonuksia, samalla tehden näyttäviä temppuja. Sinun pitää saada tietty pistemäärä määrätyn aikarajan sisällä saadaksesi sponsoreita.
Pelistä löytyy Career-, eli uramoodi, Free-, eli vapaamoodi sekä VS-, eli vastakkainpeluumoodi. Careermoodi on ns. "päämoodi", jossa avaat uusia ratoja, hankit kykyjä pelaajille jne. Freemoodissa voit harjoitella lumilautailua ilman häiritseviä aika- tai pistetekijöitä. VS-moodissa voit pelata kaveriasi vastaan, mikäli tältä GBA ja edes pieni mielenkiinto löytyy...
Grafiikka on hyvin tavanomaista. Ei suurempia vikoja, mutta ei mitään mainitsemisen arvoistakaan, lukuunottamatta hyvin suoritettua pelaajan animointia. Myös äänet jättivät hyvin neutraalin flavoorin. Keskivertoa poppirynkytystä yksinkertaisine ääniefekteineen - ei sen kummempaa. Yleisesti ottaen visuaaliseen/auditionaaliseen puoleen olisi voitu ehkä panostaa vähän enemmän.
Pelattavaa Shaunissa riittää päiviksi, ehkä jopa viikoiksi. Jossain vaiheessa kuitenkin rupeaa tympiinnyttämään. Osasyynä voi olla pelin patteritallenuksen puute, jonka seurauksena peli joudutaan "lataamaan" asettamalla 13 (huih) kirjaiminen salasana, joka pelaajalle aina annetaan pelinsä lopetettuaan. A real moodkiller I say.
Nyt kun on tämä Activisionin lumilautaosastokin testattu, on päätös valmis. Jos et ole Tony Hawk, Mat Hoffman ja Shaun Palmer -kolmikosta mitään kokeillut, kannattaa pelaaminen ehdottomasti aloittaa Tony Hawkista. Jos siitä tuntuu pitävän epänormaalin paljon, voit alkaa harkitsemaan Shaunia tai Matia. Muussa tapauksessa peli kannattaa jättää silmiä räpsäyttämättä hyllylle. Pahoin kuitenkin pelkään, että Tony Hawkin aiheuttaman nirsouden jälkeen kahdesta jälkimmäisestä ei jää käteen kuin paha mieli. Yleinen taso kun kummassakaan ei tunnu yltävän Tonyn tasolle, elinkaaresta puhumattakaan. "Tää nyt on vähän tämmöstä" etten paremmin sanoisi - pyri kokeilemaan ennen kuin ostat.
