Wiille julkaistut multiplattarit eivät ole pelaajien keskuudessa hyvässä maineessa, varsinkaan jos muiden versioiden kohteina ovat olleet HD-konsolit. Ubisoft Montrealin kehittämä Shaun White Snowboarding ei ollut lähtökohdiltaan välttämättä sieltä odotetuimmasta päästä. Vuoden 2008 E3-messuilla nähty esittely antoi jo hiukan osviittaa mitä tuleman pitää, mutta nämä hetket vaipuivat monella unholaan Nintendon mykistäessä pelaajat lopulla esityksellään. Eikä useimpien kohdalla mitenkään positiivisissa merkeissä.
Mäet kutsuvat
Muilla alustoilla Shaun White Snowboarding -nimellä tunnettu peli sai lisänimen Road Trip. Wiille varta vasten kehitetty versio ei ensinäkemältä vaikuta ansainneen muuta extraa – pikemminkin sisältöä on karsittu. Omaa hahmoaan ei voi muokata lainkaan, vaan valittavana on yhdeksän sarjakuvagrafiikalla höystettyä snoukkaajaa pelattaviksi hahmoiksi ja kameramieheksi. HD-konsoleissa nähtyä vapaata vuorten tutkimista ei niin ikään Road Tripissä päästä harrastamaan vaan nyt hypätään suoraan asiaan. Kartalta valitaan viiden maan vuoret, joihin sijoitetut haasteet (määrättyjen pistemäärien saavuttamiset, aikakisat ja esineiden keräily) on tarkoitus läpäistä. Hyppyjen jälkeen kauniille laskeutumisille on annettu suuri arvo, mutta niin myös onnistuneille temppusarjoille.
Uramoodin kaltainen pelitila on koluttu läpi yllättävän äkkiä ja vähäisellä vaivalla, sillä vain 30 % suorittaminen pelin tehtävistä riitti siitä läpäisyyn. Tämä tarkoittaa myös sitä, että haasteita ja muita pelimuotoja jää tutkittavaksi vielä kymmeniksi tunneiksi. Co-op -tilassa viiden maan vuoret eivät ole automaattisesti käytössä yksinpelitilan läpäisyn jälkeen, vaan ne pitää ansaita uudelleen. Jaetulla ruudulla voi pelata enintään neljä pelaajaa sekä yhteistyö- että kilpailutilassa (Versus mode), mutta valitettavasti vain yhtä tasapainolautaa voidaan käyttää kerrallaan, kuten tällä hetkellä kaikissa lautaa tukevissa Wii-peleissä. Hauskasti suunnitellussa Hot Seat -moodissa pelataan vuorotellen, jolloin nopeimman pelaajan haamu laskettelee yhtä aikaa rinnettä alas.
Kontrollien ilottelua
Kaiken jälkeen voi helpottuneena todeta, että HD-konsoleilla nähtyä lisäsisältöä ei jää missään vaiheessa kaipaamaankaan. Shaun White Snowboarding: Road Trip keskittyy olennaiseen ja lisäsisältö muodostuu mainioiden kontrollien luomasta elämyksestä. Pelkällä Wiimotella ohjaus vaikuttaa aluksi epäkäytännölliseltä, mutta oikean pelietäisyyden löytämällä ja tarvittaessa asetuksia rukkaamalla kontrollit muokkautuvat luonnollisiksi heilautuksiksi ja kääntelyiksi. Rannetta kääntämällä Wiimote ohjaa lautailijan haluttuun suuntaan ja ylöspäin heilauttamalla suoritetaan hypyt. Ilmalentojen aikana hurjemmat temput tehdään yleensä A ja/tai B -nappeja painamalla ja samanaikaisilla Wiimoten heilautuksilla.
Suurin ero muihin versioihin tulee tietenkin tuesta Wii Fitin tasapainolaudalle. Shaun White Snowboarding: Road Trip on malliesimerkki tasapainolaudan mahdollisuuksista, sillä kontrollit ovat sen tähän asti parasta A-luokkaa. Laudan herkkyyttä voi tarvittaessa hiukan asettaa omia mieltymyksiä mukaileviksi, mutta jo oletusasetuksilla varustettu ohjaus hämmästyttää helppoudellaan ja vaivattomuudellaan. Temppujen tekeminen tosin vaatii jonkin verran harjoitusta, mutta kun ne alkavat luonnistumaan, saattaa pelaajan hikinen otsa heilua jo vaarallisen lähellä TV-ruutua. Painoa kun asetellaan laudan puolelta toiselle, jotta hahmonsa saa edes kääntymään. Wiimote pidetään tasapainolautailunkin aikana kädessä temppujen tekemistä ja valikoihin pääsemistä varten.
Tekniikka pelaa
Graafisesti Shaun White Snowboarding: Road Trip on varsin miellyttävän näköinen tapaus. Kehittäjät eivät ole lähteneet mallintamaan HD-konsoleiden realistisuutta tavoittelevaa ulkoasua, vaan nyt erityisesti hahmografiikka on sarjakuvamaisen hauskaa. Kauniit maisemat, lumen pöllyäminen ja esimerkiksi Japanin kenttien väriloiste ilahduttaa pikaisiin porttauksiin kyllästyneitä Wiin omistajia. Ubisoft Montreal on valinnut oikean tien, sillä realistisuuden poissaoloa ei tiimellyksen aikana ajattele. Ja vaikka ruudulla vilisee muita lautailijoita, laamoja ja vilkuttavaa yleisöä, ei tämä tuota ruudunpäivitykselle ongelmia.
Pelin soundtrack on esimerkillinen kokoelma lisensoituja kappaleita uudempien ohella hieman vanhemmiltakin artisteilta kuten Blue Öyster Cult, Jefferson Airplane ja Social Distortion. Kohtuullista ääninäyttelyä kuullaan lähinnä ruudulla näkyvään läppäriin ilmestyneiden viestien muodossa.
Shaun White Snowboarding: Road Trip on todellinen hauskanpitopeli, jota voi pelata sen kummemmin harjoittelematta nappaamalla Wiimote kauniiseen käteen tai horjumalla tasapainolaudan päällä muiden hihittäessä. Toisaalta se toimii vallan mainiosti myös sohvalta käsin haasteita tahkotessa tai Wii Fitin aloittaman laihdutusinnostuksen tehokkaana lisänä. Ohjauksen ohella se ei kuitenkaan tuo pelimuotoon muuta mullistavaa ja niin sanottu tarina vaikuttaa turhankin päälleliimatulta. Täydet pisteet jäävät siis saamatta, mutta tasapainolaudan omistajille kyseessä on niin sanottu varma nakki.
