Super Paper Mario

Vihdoinkin

Super Paper Marioa on odotettu. Loistavat Advance Wars -strategiapelit kehittänyt Intelligent Systems on siirtänyt putkimiehen uusimman seikkailun julkaisua useaan otteeseen. Alunperin GameCubelle kehitetty ja myöhemmin Nintendon uudelle alustalle vaihdetty kevyt seikkailu on onneksi odotuksen arvoinen. Wiillä ei ole vielä montaa huippupeliä, mutta Super Paper Marion myötä niitä on yksi lisää.

Pelin paperinohuessa juonessa kerrotaan, kuinka kajahtanut kreivi Bleck yrittää valloittaa maailman pakottamalla prinsessa Peachin ja Bowserin avioliittoon. Tämä johtaa kaaokseen. Pimeys valtaa alaa valolta, joten Mario lähetetään ulottuvuuksien väliseen, pelin hubialueena toimivaan Flipsiden kaupunkiin pistämään roistot ruotuun. Peli on jaettu kappaleisiin, joista kukin koostuu neljästä tasosta. Välillä seurataan tekstiä, joka yrittää parhaansa mukaan paikata paikasta toiseen siirtymisen epäloogisuutta. Perusperiaate on kuitenkin hyvin yksinkertainen: kerää tärkeät esineet ja lyö Bleckiä ja tämän kätyreitä nyrkillä naamaan.

Super Paper Mario on yhdistelmä kevyttä roolipeliä ja tasohyppelyä. Mukana ovat osumapisteet, käytettävät tavarat ja tekstipohjainen dialogi, mutta myös rotkojen yli hyppiminen, kolikkotiilet ja vihollisten liiskaaminen. Peli on kuvattu vanhaan kaksiulotteiseen tapaan sivulta, mutta näkymän pystyy hetkeksi kääntämään kolmiulotteiseksi. Ratkaisu tuo lisää pelimekaanisia mahdollisuuksia. Jos edessä on esimerkiksi liian korkea putki, näkymä käännetään kolmiulotteiseksi ja putki ohitetaan kävelemällä sen vierestä. Kahta ulottuvuutta käytetään erinomaisesti. Ilman vaihtomahdollisuutta Super Paper Mario olisikin astetta köyhempi peli.

Huumorilla voittoon

Videopelit yrittävät nykyään olla liian vakavia, mutta Super Paper Mario on toista maata. Niin hahmokaarti, pelimaailmat kuin maailmanlopun melskeiden tapahtumatkin ovat koomisia ja aidosti hauskoja. Tässä on peli, joka osaa nauraa itselleen. Satiiri on tuttua edellisistä Paper Marioista, kuten myös pelin laajeneminen sankarien määrän ja kykyjen lisääntyessä. Aluksi Flipsiden kaupunki tuntuu pieneltä ja nopeasti koetulta, mutta vähitellen alue laajenee salakäytävien ja salaisuuksien monimutkaisesti verkostoksi.

Sama ilmiö tapahtuu hahmojenkin kohdalla. Seikkailu aloitetaan ainoastaan Mariolla, mutta pian mukaan lyöttäytyy lukuisia maailmanpelastajia. Peachin, Luigin, Bowserin ja muiden tuttujen lisäksi pelissä on neuvonantajana toimiva Tippi-perhonen sekä muita pixl-nimellä kutsuttuja pikkuotuksia. Näillä pikseleillä on kullakin oma erikoisominaisuutensa, joita kaikkia tarvitaan pelin läpäisyyn. Yksi toimii esimerkiksi pommina ja toinen kutistaa pelihahmon pikkuruiseksi. Pixl-olioiden olemassaoloa ei ole selitetty mitenkään, mutta ne tuovat pelattavuuteen lisää syvyyttä.

Vaikka Super Paper Mario paisuu pelin edetessä kuin pallo, se pysyy silti kasassa. Peli ei missään vaiheessa muutu liian monimutkaiseksi tai vaikeaksi, vaikka mukana onkin muutama ärsyttävä kenttä. Perheen pienimmät ihastuvat varmasti värikkääseen ja mielikuvitukselliseen pelimaailmaan, mutta salaisuudet ja itse pelaaminen ovat vanhemman väen tehtäviä. Super Paper Mario on pitkä peli. Päätarinaa ryydittämään on laitettu iso kasa vapaaehtoisia sivujuonia, joiden suorittaminen on hauskaa ja palkitsevaa. Virtuaalimaailma on täynnä salaisuuksia, joiden etsimisessä kuluu ainakin seuraavaan kunnon Wii-julkaisuun saakka.

Ansaittu etuliite

Super Paper Mario ei näytä loistavalta, mutta ainakin sen grafiikka on omaperäistä. Uuteen maailmaan tultaessa maasto piirtyy ja värittyy pelaajan silmien edessä. Tämä luo lisächarmia. Etenkin suuret viholliset näyttävät tökeröiltä neliöiden sarjalta, mutta se on aina ollut osa Paper Marion viehätystä. Wii-versiossa on enemmän yksityiskohtia, mutta pelin GameCube-juuret näkyvät selvästi, kuten aiemmin Twilight Princessin kohdalla. Super Paper Mario tukee kuitenkin sekä laajakuvamahdollisuutta että 480p-resoluutiota.

Äänimaailma ei ole ihmeellinen. Sekin tuntuu tulleen perinteeksi Nintendon peleissä. Poissa ovat Koji Kondon rajoitetulla tekniikalla loihditut mielikuvitukselliset, tarttuvat sävelmät, tilalla mitäänsanomaton taustamusiikki. Hahmokaartia ei ole vieläkään laitettu puhumaan, mikä on hyvä ratkaisu, mutta ääniraidalta toivoisi silti enemmän.

Super Paper Mario on hyvää jatkoa erinomaiseen sarjaan. Se on pitkästä aikaa julkaisu, jonka jokaisen putkimiestä vielä sietävän, avoimen mielen omaavan Wii-omistajan tulisi ostaa. Pettymykset ja pitämättömät lupaukset unohtaa mielellään, sillä uusi Paper Mario ansaitsee etuliitteensä.